Ranskalainen koomikko Dieudonné M’bala M’bala on herättänyt esiintymisillään voimakkaan keskustelun sananvapauden rajoista ja antisemitismistä. Sosiaalisessa mediassa liberaalin porvariston ”bobojen” entisestä lemmikistä on tullut kiusallinen räyhääjä, jonka on katsottu muuttavan julkista mielipidettä rasismia suosivaksi, kirjoittaa Laura Parkkinen.
Viimeksi esiintymisiä on vaatinut kiellettäviksi sisäministeri Manuel Valls. Tämä ei ole kuitenkaan estänyt hänen ajatuksiaan leviämästä. Nettiin on syntynyt ”dieusdosphere”, jossa levitetään kuvia ja osoitetaan kannatusta Dieudonnélle. Yksittäinen video saattaa kerätä yli kaksi miljoonaa katsojaa. Ranskalainen populismiin, äärioikeistoon ja rasismiin perehtynyt tutkija Pierre-André Taguieff totesi 2009, että “meidän Dieudonnéllamme on vaikutus julkiseen mielipiteeseen ja hän on tuonut sketseillään rasismia hyväksyttäväksi”.
C´est quoi Quenelle?
Dieudonnén viimeaikaisiin julkisiin esiintymisiin liittyy juutalaisvastaiseksi mielletty tervehdys ”quenelle” (oik. kala, lihapulla), jossa yksi käsi osoittaa maata ja toinen olkapäätä. Quenelle levisi nopeasti sosiaalisessa mediassa, ja sitä ovat käyttäneet muun muassa jalkapalloilijat – viimeisimpänä Dieudonnén ystävä, ranskalainen jalkapalloilija Nicolas Anelka. Anelka lupasi, ettei tee tervehdystä enää toiste.
Useita tositelevisiotähtiä, urheilijoita (esimerkiksi Tony Parker) sekä ranskalaisten suosima laulaja Yannick Noah on kuvattu tekemässä quenelleä eri paikoissa. Dieudonné on itse tehnyt tervehdyksen Asterix-teemapuistossa, synagogien edessä. Quenelleä luonnehditaan kannattajien parissa systeemin vastaiseksi merkiksi tai vitsiksi.
Pariisilaiseliitin suosikista räyhähengeksi
Kamerunilaisranskalainen Dieudonné (s. 1966) esiintyi aluksi juutalaisen ystävänsä Elie Semounin kanssa. Kaksikon pilkalta ei säästynyt kukaan – eivät intellektuellit, uusnatsit tai skientologit. He viihdyttivät sarkasmillaan ennen kaikkea yleisöä, joka oli hyvinvoivaa, vaurasta, koulutettua ja liberaalia ranskalaista eliittiä – ”les bobos parisiennes”. Dieudonné on tienannut niin hyvin, että on ostanut teatterin Pariisin keskeiseltä paikalta. Main d´or -teatteri on yhä Dieudonnén kantapaikka.
Semounin ja Dieudonnén välit menivät kuitenkin poikki, ja Dieudonné jatkoi esiintymisiä. Vuonna 1997 Dieudonné oli vasemmiston ehdokkaana, mutta alkoi vähitellen lähestyä poliittista islamia ja historiallista äärioikeistoa. Mitä tapahtui? Eräs selitys on, että hän ei hyväksynyt sitä, että Ranskan valtio on ottanut etäisyyttä juutalaisten kohteluun toisen maailmansodan aikana ilman, että olisi ottanut kantaa myös kolonialismiin.
Vuonna 2002 Lyon Capitale -lehdessä hän kuvaili juutalaisia lahkona ja totesi rasismin olevan Abrahamin keksintö. Dieudonnélla on läheiset välit ranskalaiseen äärioikeistoon ja Jean-Marie Le Peniin, joka on hänen tyttärensä kummi. Hän on käynyt tapaamassa muun muassa Iranin presidentti Mohammed Ahmadinejadia. Dieudonnén esitys on yhä yhden miehen show, jossa pilkataan erilaisia hahmoja Eliel Wieselistä suosittuun laulajaan Patrick Brueliin. Lopuksi Dieudonné aina tanssii ja laulaa kappaleen ”Shoahananas”.
Mitä Dieudonné edustaa?
Monet sosiologit ja älyköt näkevät Dieudonnén symboloivan laajempaa murrosta: rasismi sallitaan huumorin varjolla. Samalla äärioikeiston mielipiteitä tuodaan selkeämmin julki. Jalkapallon avulla saadaan lisää näkyvyyttä. Ranskan juutalaisyhteisö on kiirehtinyt tuomitsemaan Dieudonnén esiintymiset. Dieudonné on kiihdyttänyt keskustelua rasismista ja sarkasmista.
Aiheen herkkyyttä kuvastaa se, että Ranskan kansalliskokous poisti ranskalaisesta legislatiivista rotua kuvaavan sana vuonna 2013. Taguieff on pohtinut rasismia laajassa ensyklopediassaan Dictionnaire historique et critique du racisme (2013). Hänestä mikään rasismia vastustava ryhmä ei varsinaisesti sulje rasismia pois. Rasismia vastustavat ryhmät vastustavat aina eri tekijöitä, joko islamia tai antisemitismiä.
Voidaanko puhua ”paluusta rasistiseen Ranskaan”?
Taguieff (2013) ei näe kuitenkaan syytä erityiseen huoleen. Hänen mukaansa ”paluusta rasistiseen Ranskaan” on puhuttu aina 1950-luvulta lähtien, jollon vedottiin Vichyn hallitukseen ja 1930-luvun perintöön. Sisäministeri Vallsin ehdotus Dieudonnén esiintymisten kieltämisestä ei saa välitöntä tukea kaikkialta.
Kirjailija, älykkö ja blogisti Marcel Sel on niitä, jotka ymmärtävät Dieudonnén suosion ja puoltavat tätä. Hänen mukaansa Ranska ei ole selvittänyt menneisyyttään esimerkiksi Algerian kanssa, mikä heijastuu tähän päivään. Dieudonné asettaa yksinkertaisesti (erittäin huonosti valittuja sanoja) ilmiöille, jotka koskettavat ihmismassoja, eikä hänen suosionsa ole yllättävää. Kun islamfobiaa ei tunneta riittävästi, tartutaan antisemitismiin.
Lähteet
Taguieff, Pierre-André, Dictionnaire historique et critique du racisme, 2013.
Artikkelikuva: Pierre Rosa / Pixabay
