Ensin: mitkä nimikemääritteet? Nimikemääritteillä tarkoitetaan sekä henkilönnimien että muiden kuin henkilönnimien edellä olevia määritteitä, usein siis titteleitä, mutta mukaan mahtuu muutakin. Esimerkiksi:
Helsingin yliopiston kansleri Thomas Wilhelmsson
EU:n puheenjohtajamaa Alankomaat
vastaava päätoimittaja Kaius Niemi
julkkisnorppa Pullervo
Kuinka nimikemääritteitä sitten pitäisi taivuttaa?
Kielikorva saattaa sanoa, että kansleri Wilhelmssonin mukaan, sillä kanslerin Wilhelmssonin mukaan kuulostaisi aivan väärältä. Kielikorva ei kuitenkaan ehkä ole yhtä ehdoton seuraavassa esimerkissä: Helsingin yliopiston kansleri Wilhelmssonin mukaan vai Helsingin yliopiston kanslerin Wilhelmssonin mukaan?
Taivutuksiin on liittynyt paljon sääntöjä (esimerkkejä voi lukea vaikka Kielikellosta), kuten onko titteli pysyvä vai väliaikainen. Ajan myötä säännöistä on hiljalleen luovuttu, sillä rajanveto on ollut vaikeaa ja taivutuksia on käytetty yhä vähemmän.
Uusin suositus on vuodelta 2005, ja siinä todetaan, että ”koska rajanveto taipuvien ja taipumattomien määritteiden välillä on tullut käytännössä yhä hankalammaksi, lautakunta katsoi, että rajanvedosta voidaan luopua. Näin yksinkertaistetaan nimiin liittyvien attribuuttien, nimikemääritteiden, käyttöä. On kuitenkin aina mahdollista taivuttaa määritettä myös entisten ohjeiden mukaan.” Lukisin suosituksen niin, että kaikesta taivuttamisesta voi luopua.
Kielitoimiston ohjepankki tarjoaa asiaan kuitenkin kolme sääntöä, ja suosituksesta huolimatta noudattaisin näitä. Missään nimessä ei nimittäin ole väärin taivuttaa aikaisempien ohjeiden mukaan.
1. Nimikemäärite, jolla ei itsessään ole määritettä, ei taivu
Siis yksin esiintyvät nimikemääritteet eivät taivu. Esimerkiksi filosofian tohtori on yksin esiintyvä määrite, vaikka siinä on kaksi sanaa: se tarkoittaa yhtä asiaa. Psykologian lehtori Niemiselle, tasavallan presidentti Sauli Niinistön, olympiakaupunki Rio de Janeiroon, tv-kasvo Arto Nybergistä.
Sääntö on yksinkertainen muistaa ja lisäksi sitä yleensä tukee kielikorva – paitsi esimerkeissä, kuten psykologian lehtori tai tasavallan presidentti, jotka saattavat sekaantua kakkossääntöön.
2. Nimikemäärite, jota määrittää genetiivi (= omistusmuoto), voi taipua tai jäädä taipumatta
Kuten esimerkissä Helsingin yliopiston kansleri Wilhelmssonin mukaan vai Helsingin yliopiston kanslerin Wilhelmssonin mukaan näkyy, kielikorva ei tunnu näissä tapauksissa aivan ehdottomalta. Siksi suomen kielen lautakunta luopui ennen voimassaolleesta säännöstä, jonka mukaan näissä tapauksissa määritteen olisi pitänyt taipua.
Nykyään saa siis taivuttaa tai olla taivuttamatta.
Asiaan liittyy kuitenkin suosituksia, jotka vaihtelevat sen mukaan, onko genetiivisijainen ilmaus määritteen osa vai ei tai tekeekö taipumattomuus ilmauksesta epäselvän. Jos asiasta haluaa oppia lisää, kannattaa kääntyä Kielitoimiston ohjepankin puoleen.
3. Nimikemäärite, jota määrittää adjektiivi, taipuu
Nimikemääritteisiin voi kuulua kiinteänä osana adjektiisi: neuvottelevasta virkamiehestä Aili Kuustosesta, vanhemman tutkijan Puustisen.
Aina adjektiivi ei ole määritteen kiinteä osa, vaan se määrittää titteliä muuten: päivystävällä lääkärillä Ali-Hemmingillä, tunnettua julkkisnorppaa Pullervoa.
Näissä molemmissa tapauksissa varminta on taivuttaa molemmat, sekä adjektiivi että määrite.
Jos adjektiivi liittyy aikaan, kuten nykyinen, entinen tai uusi, titteli taipuu myös. Entisen tasavallan presidentin Halosen mukaan, nykyiselle pääministerille Juha Sipilälle. (Tökkääkö? Kuulostaisiko oikeammalta kirjoittaa, että nykyiselle pääministeri Sipilälle? Sepä se. Ja koska tämä tökkää, epäilemättä tämäkin suositus joskus muuttuu.)
Lue tarkemmin kolmannesta kohdasta Kielitoimiston ohjepankista.
***
Jos mielessäsi on tietty ilmaus etkä keksi näiden ohjeiden perusteella, miten sen pitäisi taipua, kysy sitä Kielitoimistosta. Löyhentyvien sääntöjen ristiriitaisuus saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia, ja se on oikea taho kertomaan, miten rajatapauksissa kannattaa toimia.
