Tämän päivän nuoret ovat tulevaisuuden metsänomistajia. Heidän ajatuksiaan ja arvojaan olisi syytä kuunnella enemmän, kun päätetään metsäpolitiikasta.
Varsinkin alle 30-vuotiaat nuoret ovat huolissaan ilmastomuutoksen vaikutuksista tulevaisuuteensa. Ilmastonmuutosta pyritään hidastamaan kansainvälisillä neuvotteluilla ja erilaisilla rahoitusmuodoilla. Tavoitteena on siirtyminen kohti bio- ja kiertotaloutta.
Samaan aikaan maiden tulisi sitoutua YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmaan. Suomessa juuri nuoret ovat olleet aktiivisia Agenda 2030:n tavoitteista keskusteltaessa. He ovat esimerkiksi korostaneet Suomen metsien merkitystä hiilinieluina.
Mutta mitä muuta Suomen metsät voisivat olla ja kuka päättää, miten suomalaisia metsiä käytetään?
Metsien monet mahdollisuudet
Metsä ei ole vain puuta. Se on ekosysteemi, maisema, marjapaikka, virkistyspalveluiden mahdollistaja ja oppimisympäristö. Jokaisella meistä on erilaiset arvot ja tarpeet, ja siksi metsillä on yhtä monta tarkoitusta ja käyttömuotoa kuin on käyttäjiä.
Seuraavien kymmenen vuoden aikana Suomen metsänomistuksessa tulee tapahtumaan suuri muutos. Millaiset ovat nyt noin 16–30-vuotiaan, 20–30 vuoden kuluttua metsän omistukseensa saavan nuoren arvot ja tarpeet? Niillä voi olla ratkaiseva merkitys Suomen metsäbiotaloudelle.
Nuoret ovat tulevaisuuden päättäjiä ja asiantuntijoita, joista lopulta riippuu, millaista bio- ja kiertotaloutta kohden kuljemme.
19-vuotias Maija Meikäläinen toimikoon esimerkkinä siitä, miksi metsäpolitiikkaa ja juuri nyt valmisteltavaa Suomen metsästrategiaa kirjoittavien toimijaverkostojen ja virkamiesten pitäisi huomioida erityisesti nuorten arvot ja tarpeet.
Maija on kotoisin Pohjois-Karjalasta. Hänen suvullaan on aina ollut metsää ja sitä on hoidettu kulloisenkin metsälain mukaisesti. Maija harrastaa suunnistusta ja hän on huomannut, että metsät eivät tuota ainoastaan aineellista hyvää vaan myös aineetonta hyvinvointia.
Puuaineiset ja ei-puuaineiset tuotteet ovat olleet hänelle lapsuudesta asti tärkeitä, mutta myös luonto- ja terveysmatkailu sekä siihen liittyvät erilaiset palvelut kiinnostavat. Koulussa on puhuttu bio- ja kiertotaloudesta.
Maijalle metsäbiotalous merkitsee isän hyvin hoitamaa männikköä, mutta myös sienimetsää, juuri sitä vanhaa kuusikkoa, josta hän on saanut tatteja, joita hän on jo vuosia myynyt italialaiselle sieni- ja marjayrittäjälle. Siinä vanhassa kuusikossa Maija käy metsäretkellä vähentämässä stressiä ja juuri siihen metsään hän on vienyt vieraat poimimaan mustikoita.
Tulevaisuuden metsänomistajia kuunneltava enemmän
Tulevassa metsästrategiassa tulisi huomioida nuoret. He ovat tulevaisuuden päättäjiä ja asiantuntijoita, joista lopulta riippuu, millaista bio- ja kiertotaloutta kohden kuljemme.
Suomessa nuorilla on tietoa ja kyvykkyyttä uudenlaisen talousajattelun toteuttajiksi, jos heille annetaan siihen mahdollisuus. On huomioitava, että nuorten arvot ja asenteet eivät juurikaan muutu 25 ikävuoden jälkeen.
Politiikka- ja strategiaprosesseissa on erittäin tärkeää huomioida nuorten arvot ja asenteet sekä kuunnella, millaisia tarpeita heillä on.
Siksi politiikka- ja strategiaprosesseissa on erittäin tärkeää huomioida nuorten arvot ja asenteet sekä kuunnella, millaisia tarpeita heillä on. Nämä tarpeet voivat olla Suomelle – sekä taloudellisesti että aineettoman hyvinvoinnin kannalta – erittäin tärkeitä. Ne voivat luoda samalla tilaa uudenlaiselle ajattelulle, teknologialle ja yritystoiminnalle.
Euroopan unionin esittämä energia- ja ilmastopaketin uusi laskentatapa on tuntunut metsätalouden kannalta epäedulliselta, koska Suomen metsät on totuttu näkemään Euroopan hiilinieluna ja puuta poistetaan vähemmän kuin sitä kasvaa. Toisaalta tiukentuneet laskentatavat ja Suomen metsätalouden negatiivinen julkisuuskuva toivottavasti pakottavat Suomen kehittämään hyväksyttävämpiä metsien hoito- ja käyttömuotoja.
Ehkä EU:n uudet laskentatavat aktivoivat päättäjät ja yritykset yhdessä miettimään, millä keinoin voimme kasvattaa hiilivarastoja metsän hoitokeinojen (esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen menetelmillä) ja puurakentamisen kautta.
Kasvavasta ilmastoahdistuksesta kärsivä Maija Meikäläinen olisi valmis lisäämään pitkäkestoisten puutuotteiden käyttöä, jos metsäbiotalouden kautta pystyttäisiin kehittämään ja monipuolistamaan metsänhoito- ja käyttömuotoja ilmaston kannalta paremmiksi.
Herkkyys muuttuville arvoille auttaa ennakoinnissa
Kun puhutaan uusiutuvista luonnonvaroista, ne nähdään usein loputtomina resursseina talouskasvua pönkitettäessä. Puu on uusiutuva luonnonvara, mutta lähimetsä, maisema ja ekosysteemi eivät palaudu ennalleen esimerkiksi avohakkuiden jälkeen.
On muistettava, että myös ei-puuaineisista tuotteista ja palveluista saadut hyödyt ovat merkittäviä. Erilaisten hyötyjen, arvojen ja tarpeiden huomioiminen ei ole yksin taloudellinen tai ympäristökysymys vaan myös oikeudenmukaisuuskysymys.
Erilaisten hyötyjen, arvojen ja tarpeiden huomioiminen ei ole yksin taloudellinen tai ympäristökysymys vaan myös oikeudenmukaisuuskysymys.
Lapsille ja nuorille lähimetsä on hyvinvoinnin edistäjä, jota ei voi korvata perustamalla uusia kansallispuistoja. Kun metsät ovat kaukana asutuksesta, saarekkeina kansallispuistoissa, se ei ole lähimetsän tavoin avointa tilaa. Lähimetsän reunalla asuvien lasten ja nuorten arvoille ja tarpeille tulisi antaa tilaa metsäpolitiikassa ja metsästrategiaa tehtäessä.
Tulevien kansanedustajien, virkamiesten ja metsänomistajien lapsuuden lähimetsällä voi tulevaisuudessa olla suurempi merkitys kuin arvaammekaan – olipa se sitten hoidettu mäntymetsä tai vanha sienikuusikko.
Nuorten ilmastohuoli voi kääntyä metsäsektorin voitoksi tai tappioksi riippuen siitä, miten hyvin sektori osaa ennakoida nuorten tulevaisuuden tarpeita, arvoja ja asenteita jo nyt.
Irmeli Mustalahti on ALL-YOUTH-hankkeen vuorovaikutusvastaava ja Kestävää hyvinvointia luomassa -osatutkimuksen johtaja ja toimii Itä-Suomen yliopistossa yhteiskuntatieteellisen biotaloustutkimuksen professorina.
ALL-YOUTH -tutkimushanke on rahoitettu Suomen akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston päätöksellä, hanke ALL-YOUTH, päätösnumero 312689.
Kirjoitus on osa Nuoret ja kestävän tulevaisuuden avaimet -sarjaa.
