Republikaanipuolueen sisäiset jännitteet, vaalipiirien strategiset rajanvedot ja tulossa olevat presidentinvaalit tekevät Yhdysvaltojen politiikan tulevaisuudesta mielenkiintoista. Maailman suurimman demokratian rakenteellisista ongelmista on hyvä olla tietoinen myös Suomessa.
Tämä podcast on tallennettu 20.3.2023 pidetyssä Politiikasta-lehden englanninkielisessä webinaarissa ”After the US Midterms – 2023 in US politics”. Politiikasta-lehden vastaava päätoimittaja Mikko Poutanen haastattelee Peter Milleriä, joka työskentelee tutkijana Brennan Centre for Justicessa New Yorkissa.
Miller vieraili Fulbright-tutkijana Tampereen yliopistossa lukuvuonna 2016–17. Milleriä on myös siteerattu suomalaisessa Yhdysvaltojen politiikkaa koskevassa uutisoinnissa esimerkiksi Helsingin Sanomissa. Brennan Centre for Justice on puoluepolitiikan ulkopuolinen tutkimuslaitos, joka on erikoistunut Yhdysvaltojen vaalipolitiikkaan.
Millerin työ Brennan Centerissä käsittelee muun muassa vaalipiirien karttojen arviointia. Vaalipiirien rajojen vetäminen on monessa osavaltiossa osavaltion puoluepoliitikkojen vastuulla, mikä synnyttää kiusauksen ja mahdollisuuden vaalipiirien karttojen puoluepoliittisille muutoksille, eli gerrymanderoinnille. Puoluepoliittisesti polarisoituneessa ympäristössä sekä demokraatit että republikaanit ovat syyllistyneet vaalistrategisointiin rajoja piirrettäessä; poliittisesti painotetussa piirissä äänestysryhmät voidaan rajata niin, että yhden puolueen ehdokkaat voittavat aina.
Tällaisessa tilanteessa nousee vaalijärjestelmän kannalta ilmeinen ristiriita, jos poliitikot pääsevät itse vaalipiirien rajat piirtämällä valitsemaan äänestäjänsä. Vaalipiirien strategisen piirtämisen tulokset ovat monesti olleet niin absurdeja ja ilmiselvän keinotekoisia, että The Washington Post havainnollisti pahimpia tapauksia vääntämällä ne kinkkisiksi minigolf-radoiksi.
Gerrymanderoinnin seuraukset ovat kuitenkin vakavat: poliittinen kilvoittelu vesittyy, kun tulokseen ei voi vaikuttaa. Niin ikään äänestäjät passivoituvat, kun he tietävät, ettei heidän äänillään ole merkitystä. Gerrymanderointia voikin syystä pitää uhkana demokratian kestävyydelle.
Vaikka yhdysvaltalaisen vaalijärjestelmän erikoisuuksilla ei välttämättä tunnu olevan paljoakaan merkitystä suomalaisille, maailman suurimman demokratian rakenteellisista ongelmista on hyvä olla tietoinen. Podcastissa käsitellään mittavasti myös muita ajankohtaisia Yhdysvaltojen politiikan aiheita vuodelle 2023.
Gerrymanderointi siirtää politiikkaa oikeuslaitoksen piiriin
Gerrymanderoinnilla on pitkä historia. Vaalipiirien piirtäminen poliittisten rajojen mukaan liittyy myös suoraan Yhdysvaltojen rakenteellisen rasismin perimään. Piirtämällä vaalirajat uudelleen on voitu esimerkiksi varmistaa, että vähemmistöt pysyvät vaalipiireissään vähemmistönä niin, etteivät he koskaan saa itseään edustavaa poliitikkoa valituksi.
Yhdysvaltojen kansalaisoikeuksia säätelevillä laeilla pyrittiin varmistamaan, että näillä keinoin ei voitaisi jatkossa viedä käytännössä kansalaisten äänioikeutta, mutta näitä päätöksiä on 2000-luvulla hiljalleen purettu. Erityisesti republikaanipuolue on kunnostautunut niissä osavaltioissa, joissa puolue on osavaltion senaatissa valta-asemassa, säätämään paitsi äänioikeuden käyttöä vaikeuttavia lakeja, mutta myös piirtämään poliittisesti painotettuja vaalipiirejä.
Kuten sanottua, myös demokraatit ovat lähteneet mukaan ahkeraan gerrymanderointiin. Kaksipuoluejärjestelmässä kun valinta jää usein kahden välille, kannustimet gerrymanderointiin on suuret, koska se kääntyy vaaleissa helposti suoraan paikkaenemmistöksi edustuksellisissa päätöksentekoelimissä osavaltiontasolta kansallisiin päätöksentekoelimiin.
Kun yksi puolue lähtee piirtämään vaalipiirejä edukseen, kaksipuoluejärjestelmässä toisella puolueella on kovin vähän kannustimia pidättäytyä vastaavasta toiminnasta.
Tilanne onkin siitä hankala, että kun yksi puolue lähtee piirtämään vaalipiirejä edukseen, kaksipuoluejärjestelmässä toisella puolueella on kovin vähän kannustimia pidättäytyä vastaavasta toiminnasta. Tästä syystä eri oikeusasteet saavatkin useasti eteensä poliittisesta puolueellisuudesta syytettyjä vaalipiirejä. Oikeusistuimet ovatkin palauttaneet niin demokraattien kuin republikaanienkin vaalipiirien vetoja takaisin valmisteluun.
Normaalisti vaalipiirejä on piirretty vain kerran kymmenessä vuodessa, edellisen kerran vuonna 2020, mutta politisoituneiden vaalipiirien myötä näyttää siltä, että vaalipiireistä tapellaan vuosien ajan. Yksi vaihtoehto olisi kasvattaa itsenäisten, puolueettomien vaalipiirien suunnittelijoiden roolia, jolloin suora kannustin poliittisesta puolueellisuudesta valmistelussa lieventyisi. Näillä avauksilla on ollut jonkin verran menestystä: puolueettomasti piirretyt vaalipiirit ovat yleensä demokratian hengen mukaisia.
Puolueettomien toimikuntien käyttämistä puoltaa myös vaalipiirejä, vaalipolitiikkaa ja gerrymanderointia käsitellyt politiikan tutkimus. Haasteena on, että tutkijat, kuten myös oikeusasteet, helposti koetaan prosessissa politisoituneiksi; kun tutkijat tai oikeusasteet suosittavat tai edellyttävät vaalipiirin määrittämistä uudelleen, hekin väistämättä ikään kuin ottavat kantaa järjestelystä hyötynyttä puoluetta vastaan.
Demokraattien torjuntavoitto välivaaleissa 2022
Vaikka politiikan tutkijat eivät ole ennustajia, on jokseenkin tunnettua, että presidentin puolue tyypillisesti kärsii menetyksiä välivaaleissa. Näin kävi demokraateille myös presidentti Barack Obaman toisen kauden välivaaleissa, joka johti republikaanienemmistöön ja Obaman agendan sakkaamiseen. Saman katsottiin myös uhkaavan presidentti Joe Bidenia vuoden 2022 esivaaleissa.
Ilmeisesti kuitenkin entisen presidentti Donald Trumpin sitkeästi ylläpitämät perusteettomat väitteet vaalivilpistä sekä jokseenkin epäonnistunut ehdokkaiden nimittäminen kamppailuihin johtivatkin siihen, että odotettu ”punainen aalto” republikaanien eduksi jäi toteutumatta. Siinä missä kasvanut inflaatio olisi kääntynyt Bidenia vastaan, kesäkuussa 2022 julkistettu aborttioikeutta kaventanut korkeimman oikeuden päätös vaikutti energisoineen demokraattisen puolueen kannattajat.
Kuten aiemmassa Yhdysvaltojen politiikkaa käsitelleessä podcastissa todettiin, Bidenin sisäpoliittinen agenda oli usein kahden demokraattisenaattorin, eli Arizonan Kyrstin Sineman ja Länsi-Virginian Joe Manchinin, käsissä. Republikaanien kapea voitto edustajanhuoneessa johtikin siihen, että nyt republikaanit näyttävät sisäisesti riitaisemmilta kuin demokraatit. Kevin McCarthy joutui äänestyttämään edustajanhuoneen puhemiehen asemansa ennenkuulumattomasti peräti 15 kertaa oman puolueensa sisäisen vastarinnan vuoksi.
Jännitteinen tulevaisuus
Republikaanipuolueen sisäisten jännitteiden vuoksi tulevasta vaalikaudesta voidaan odottaa riitaisaa, kun republikaanit käynnistävät tutkimuksia Bidenin hallinnon toimiin, kuten demokraatit tekivät Trumpin kohdalla aiemmin. Yhdysvaltain valtionvelkaa koskeva poliittinen keskustelu tulee luultavasti myös olemaan voimakkaasti polarisoitunutta.
Jännitteitä yhdysvaltalaiseen politiikkaan ja yhteiskuntaan kasvattanee myös republikaanien alati kasvanut aktiivisuus niin sanotuissa kulttuurisodan kamppailujen tuottamisessa, joissa on kunnostautunut erityisesti Floridan kuvernööri Ron DeSantis, joka on tällä hetkellä uudelleen ehdolla olevan entisen presidentti Trumpin todennäköisin kilpailija oman puolueensa sisällä.
On myös mahdollista, että ehdokas Trumpin poliittisen paluulle nousee esteitä niiden lukuisten oikeusjuttujen muodossa, joiden kohteena entinen presidentti on. Yhdysvaltain presidenttiä ei ole aiemmin asetettu rikossyytteeseen kautensakaan päätyttyä – virassaan toimivalla presidentillä on syytesuoja.
PhD Peter Miller on politiikan tutkija, joka on erikoistunut vaalipolitiikan tutkimukseen Brennan Center for Justicessa New Yorkissa.
Mikko Poutanen on erikoistutkija Turun yliopistossa ja Politiikasta-lehden vastaava päätoimittaja.
Politiikasta-podcastien tekninen toimittaja on toimituskunnan jäsen Timo Uotinen.
Artikkelikuva: Thorsten Frenzel / Pixabay
