Macronin johtajuus on kriisissä – mielenosoittajat soittavat kattiloita

Ranskan lippu
Presidentti Emmanuel Macron painottaa retoriikassaan historiallisuutta, välttämättömyyttä ja Ranskan arvoja. Eläkeuudistus on saanut kansan paukuttamaan kattiloita tavalla, jolla keskiajalla osoitettiin mieltä yhteisön häpäisijälle. Kritiikki saattaa hyödyttää Marine Le Penin Rassemblent Nationalea ensi kevään eurovaaleissa.

Ranskassa puhutaan demokratian kriisistä presidentti Emmanuel Macronin ajettua itsevaltaisesti eläkeiän uudistuksen läpi ilman parlamentin hyväksyntää. Eläkeikä nostettiin 64 vuoteen, ja täyteen eläkkeeseen vaaditaan 43 vuotta työelämää. Muutokset toteutetaan vuoden 2023 aikana. Laki ei saanut parlamentin hyväksyntää, mutta se meni läpi perustuslaillisella 49/3 poikkeuslailla. Parlamentin ohittaminen ei ole kovin yleistä ja sitä on kritisoitu epädemokraattisena.

Tämä sai kansan kadulle. Kansan poliittiset – ja politiikkaa vastaan – suunnatut protestit eivät ole Ranskassa harvinaisia. Viime vuosina kansainväliseen uutiskuvastoon ovat päässeet niin kutsutut keltaliivit tai keltaisten liivien liike (ransk. Mouvement des gilets jaunes), jotka ovat protestoineet muun muassa polttoaineen hinnankorotuksia.

Kattilat toivottivat Muskin tervetulleeksi

Protestin symboleiksi ovat tällä kertaa kohonneet pannuja ja kattiloita soittavat mielenosoittajat eli les casserolades. Mielenosoittajat olivat vastaanottamassa näyttävästi Macronin Versailles’n palatsiin Ranskan vienninedistämisohjelma Choose Francen tapahtumaan kutsumaa 500 yritysjohtajaa. Macronin henkilökohtainen panostus tapahtumaan oli merkittävä, Ranskaan mahdollisesti investoivien vierailevien sijoittajien joukossa oli esimerkiksi sähköautoyhtiö Teslan ja viestipalvelu Twitterin omistaja Elon Musk.

Kattiloilla ja pannuilla on aikaisemmin vastustettu esimerkiksi vuonna 1973 oikeistodiktaattori Augusto Pinochetin hallitusta Chilessä. Ranskassa niitä käytettiin Algerian sodassa: kattiloita hakattiin ja huudettiin ”Algerie francaise” puolustaen ranskalaista Algeriaa, eli Algerian itsenäisyyttä vastaan.

Tälläkin kertaa vastakkain on kansa,  le peuple, ja eliitit, les elites, kun tavalliset ranskalaiset ovat kokoontuneet kaupungintaloille osoittamaan mieltään.

Ranskassa les casseroladisien historia juontaa 1800-lukua kauemmas aina keskiajalle: kattiloiden paukutuksella oli tapana häpäistä julkisesti yhteisön jäsentä epämoraalisista teoista, kuten esimerkiksi leskimiestä, joka oli nainut nuoren tytön.

Jokaisesta kodista löytyvistä keittiötarvikkeista syntyy paljon melua, joten ne sopivat oivallisesti kansanomaiseen mielenilmaisuun. Tälläkin kertaa vastakkain ovat kansa, le peuple, ja eliitit, les elites, kun tavalliset ranskalaiset ovat kokoontuneet esimerkiksi kaupungintaloille osoittamaan mieltään.

Macronia on aiemminkin arvosteltu siitä, ettei hän kuuntele kansaa. Keltaliivien kriisissä vuonna 2018–19 oli kyse samasta populistisesta vastakkainasettelusta. Keltaliivit tosin vastustivat johtajuutta ja eliittiä lopulta siinä määrin, että olivat kelvottomia johtamaan myös itseään. Liike hajosi sisäisiin riitoihin. Keltaiset huomioliivit sopivat kuitenkin hyvin arkipäiväisyytensä mutta näkyvyytensä vuoksi kansanomaiseen protestiin samoin kuin kattiloiden paukutus.

Presidentti Macron ja demokratian kriisi?

Useat politiikan ja historian tutkijat kuten Jean Garrigues ovat analysoineet nykyistä tilannetta jopa Ranskan viidennen tasavallan (1958–) historian pahimmaksi kriisiksi. Heidän mukaansa Macronin itsevaltaisessa toiminnassa on kyse suoranaisesta demokratian kriisistä (ransk. crise de democratie).  Tämä saattaa olla hieman liioitteleva tulkinta: kyseessä ei välttämättä ole Ranskan tasavallan kriisi, vaan ennen kaikkea Macronin johtajuuden kriisi. Eläkkeistä lähtenyt kritiikki on laajentunut Macronin itsevaltaiseen johtamistyyliin ja ilmeisen oikeistolaiseen talouspolitiikkaan.

Kun Macronista tuli presidentti, hän oli suuren kansainvälisen kiinnostuksen kohde, lehdistön lemmikki ja uudistaja. Suosio alkoi kuitenkin repeillä, esimerkiksi Benalla-tapauksen ja muiden kohujen myötä. Ranskalaisten mielikuvissa Macronia pidetään usein ylimielisenä eliitin edustajana.

Kritiikistä huolimatta Macron ei vaikuta perääntyvän. Hän on luonnehtinut eläkeuudistusta ”välttämättömäksi”, ja on käytännössä laittanut koko presidentin instituution arvovallan peliin sen puolesta. Alun perin Macron laski saavansa uudistuksen taakse parlamentin enemmistön, mutta varsin hajanainen parlamentti ei antanut kannatusta. Myös Macronin oman puolueen riveissä on hajaannusta, eikä Renessaince-puolueella ei ole enemmistöä parlamentissa.

Macronin vastavoimien parlamentissa on paljon EU-kriittisiä puolueita.

Ranskassa EU henkilöityy nykyisellään ehkä liikaa Macroniin. Ranskan parlamentti esimerkiksi äänesti voimaan lain, jonka mukaan yli 1500 asukkaan kaupungeissa ei tarvitse pitää EU:n lippua kaupungintalon edessä. Päätös on ehkä pieni, mutta symbolinen. Macronin vastavoimien parlamentissa on paljon EU-kriittisiä puolueita, sillä noin puolta ranskalaisesta vasemmistosta voidaan pitää EU-skeptisenä tai sille suorastaan vihamielisenä. Oikealta taas Marine Le Penin Rassemblement Nationale tarjoaa yhä merkittävän haasteen.

Väreilyä EU-tasolla

Euroopan unionin tasolla Macron ei myöskään saa juuri tukea politiikalleen. Häntä on myös kritisoitu liiasta ”sooloilusta” esimerkiksi Ukrainan kriisissä ja Euroopan unionin ohi toimimisessa. Macronin omapäinen toiminta uhkaa kuluttaa EU:n tulevien uudistusten kannalta tärkeää poliittista pääomaa ainakin kotimaassa, mutta myös liittolaisten kanssa.

Macron on äärimmäisen EU-myönteisten eurofiilien ranskalaisten sukupolvea, johon jäi jälki Ranskan vuoden 2005 EU:n perustuslakiäänestyksessä, jossa ranskalaisten enemmistö jokseenkin yllättäen sanoi ei EU:n perustuslaille. Macron ymmärtää, että EU:hun suhtaudutaan Ranskassa kriittisesti, esimerkiksi vuonna 2018 hän pohti avoimesti Britannian yleisradioyhtiö BBC:n haastattelussa Ranskan EU-eron, eli Frexitin mahdollisuutta. Frexit ei ole ajankohtainen, mutta esimerkiksi ranskalaiset tuottajat korostavat kotimaisuuttaan, ”ranskalaista Ranskaa” ja useat mielipidetutkimukset kannattavat ranskalaisuutta – esimerkiksi työpaikkojen siirtymisestä Kiinaan ollaan huolissaan.

Ranskalaisten EU-skeptismi ei ole hidastanut Macronia. Hänen kunnianhimoisena tavoitteenaan on ollut tehdä avauksia presidentti François Mitterrandin hengessä ja kunnostautua Saksan ja Ranskan välisissä suhteissa.

Ranskalaisten EU-skeptismi ei kuitenkaan ole hidastanut Macronia. Hänen kunnianhimoisena tavoitteenaan on ollut ja on tehdä avauksia presidentti François Mitterrandin hengessä ja kunnostautua Saksan ja Ranskan välisissä suhteissa, mutta Saksan uusi liittokansleri Olaf Scholz ei ole ollut Macronille yhtä vastaanottavainen kuin edeltäjänsä Angela Merkel.

Scholz siteerasi Eurooppa-päivän puheessaan ranskalaista kirjailijaa Paul Valerya, jonka mukaan Eurooppa on vain pieni saareke Aasian mantereella. Viittauksessa havaittiin Saksassa selvästi pieni piikki Macronia ja tämän edustamaa suurellista Eurooppa-politiikkaa vastaan.

Saksalla ja Ranskalla ovat erilaiset – ja erkaantuvat – visiot Euroopan tulevaisuudesta, ja siitä mikä maa tätä kehitystä johtaa. Jännite ei suinkaan ole uusi, mutta Macronin aseman ja EU-politiikan suunnanmuutokset ja keskustelut uusista EU-tason talousuudistuksista Ukrainan tukemisesta puhumattakaan, ovat synnyttäneet syystä huolta tulevasta. Kotimaassa soraäänet hyödyttävät ennen kaikkea Marine Le Peniä.

Laura Parkkinen on Ranskan politiikkaan perehtynyt tutkija.

Artikkelikuva: RGY23 / Pixabay

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top