Väitteet poliittisen mielikuvituksen kuolemasta ovat ennenaikaisia: toisenlaisia maailmoja ja utopioita kuvitellaan ja eletään todeksi kaiken aikaa. Arkipäivän utopiat voivat löytyä yllättävistä paikoista, ja siksi niiden tavoittaminen tutkimuksen keinoin edellyttää metodologista luovuutta, valmiista menetelmällisistä ratkaisuista irrottautumista, epävarmuutta ja kokeiluja.
Poliittinen mielikuvitus ja vaihtoehtoiset tulevaisuudet (POLIMA) tutkii arkipäivän utopioita ja poliittisen mielikuvituksen käytäntöjä ja tiloja. Jäljitämme sitä, miten erilaiset ihmisryhmät kuvittelevat ja elävät todeksi toisenlaisia maailmoja tässä ja nyt sekä kehitämme praktiikkaa ja tiloja, joissa utooppinen ajattelu ja käytäntö voivat mahdollistua. Pyrimme tuomaan keskusteluun monenlaisten ihmisryhmien näkemyksiä, erityisesti niiden, jotka jäävät helposti yhteiskunnan marginaaleihin.
Kysymys yhteiskunnallisista vaihtoehdoista ja mielikuvituksesta on elintärkeä juuri nyt, kun muun muassa ilmastokriisi, kasvava sosiaalinen eriarvoisuus, pandemiat ja demokratian kriisi pakottavat meitä etsimään edellytyksiä ekologisesti ja sosiaalisesti kestävälle yhteiselämälle. Yhdistämme hankkeessa etnografista ja taiteellista tutkimusta ja tarkastelemme poliittista mielikuvitusta taiteen, opetuksen, arkielämän ja erilaisten vaihtoehtoisten elämäntyylien ja -muotojen kentillä. Olemme kiinnostuneita arkipäivän politiikan muodoista ja hakeudumme paikkoihin, jotka eivät ole poliittisia ilmeisellä tavalla ja jonne tutkimuksellinen katse ei itsestään selvästi ohjaudu.
Pyrimme tuomaan keskusteluun monenlaisten ihmisryhmien näkemyksiä, erityisesti niiden, jotka jäävät helposti yhteiskunnan marginaaleihin.
Etsimme hankkeessa vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin:
- Miten poliittista mielikuvitusta harjoitetaan ja millaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia kuvitellaan ja tehdään? Miten erilaiset tilat, teknologiat ja ruumiillisuus muovaavat kuvittelun käytäntöjä?
- Millaisia käsityksiä politiikasta, yhteiskunnallisista järjestyksistä ja demokratiasta kuvittelukäytännöissä syntyy ja mitä ne voivat kertoa meille nykyisestä politiikan murroksesta ja demokratian kriisistä?
- Miten erilaiset toisiinsa limittyvät sosiaaliset kategoriat, kuten luokka, sukupuoli, etnisyys, seksuaalisuus ja ikä vaikuttavat siihen, miten ihmiset voivat kuvitella vaihtoehtoja ja edistää yhteiskunnallista muutosta?
- Miltä tulevaisuuden yhteiskunnat voisivat näyttää ja millaisia reittejä pitkin niitä kohti voidaan liikkua?
Arkipäivän utopiat
Poliittisella mielikuvituksella tarkoitamme sekä ideoita, kuvitelmia ja utopioita, joissa rakentuu käsityksiä toisenlaisista maailmoista, että itse kuvittelemisen prosessia, jolloin huomio kiinnittyy niihin käytäntöihin ja tiloihin, joiden kautta vaihtoehtoisia tulevaisuuksia luodaan ja neuvotellaan. Olemme kiinnostuneita siitä, miten erilaiset teknologiat, tilat ja ruumiillisuus muovaavat kuvittelemisen käytäntöjä ja miten arkielämän materiaalisuus mahdollistaa tai sulkee pois toisenlaisten tulevaisuuksien kuvittelua ja todeksi elämistä. Mielikuvitus on tunnetta ja toimintaa, jota ympäröivä maailma muovaa ja joka toisaalta myös muuttaa maailmaa.
Utopiat ovat keskeinen poliittisen mielikuvituksen muoto. Utopian ytimessä on, kuten taidehistorioitsija Riikka Haapalainen huomauttaa, kaipuu jotakin sellaista kohti, jota ei vielä tiedä tai jolle ei ole vielä nimeä, mutta jonka sattumalta kohdatessaan tunnistaa.
Mielikuvitus on tunnetta ja toimintaa, jota ympäröivä maailma muovaa ja joka toisaalta myös muuttaa maailmaa.
Feministitutkija Kathi Weeks on todennut, että utopiat toimivat vaihtoehtoja avaavina provokaatioina. Ne voivat muuttaa suhdettamme nykyisyyteen ja tulevaan; ne voivat tuottaa sekä vieraantumista nykyisyydestä että valaa toivoa tulevaisuuteen. Utopiat horjuttavat totunnaisia ajattelutapoja, jotka usein kahlitsevat meidät olemassa olevien poliittisten mahdollisuuksien ja yhteiskunnallisten valintojen kapeaan repertuaariin.
Arkipäivän utopiat eivät suuntaudu ensi sijassa poliittisen vallan haltuunottoon, vaan uudenlaisten yhteiskunnallisten elämänmuotojen luomiseen arjessa yhteistoiminnassa muiden kanssa. Usein ne pyrkivät elämään todeksi tässä ja nyt sellaisia käytäntöjä ja suhteita, joiden toivotaan toteutuvan yhteiskunnassa tulevaisuudessa laajemminkin. Arkipäivän utopiat painottavat näin paikallista, ruumiillista ja arkista toisin tekemistä keskeisenä muutokseen tähtäävän politiikan pohjana.
Kuvittelun katveissa
Useat tutkijat, kuten Hartmut Rosa ja Mark Fisher ovat huomauttaneet, että samaan aikaan kun kapitalistisen yhteiskuntamuodostelman kokonaiskriisi on tullut entistä ilmeisemmäksi, vallalla on neuvottomuus, näköalattomuus ja paremman tulevaisuuden visioiden puute. Poliittinen mielikuvitus on näivettynyt ja edistysusko on korvautunut dystooppisilla tulevaisuudenkuvilla.
Poliittisen mielikuvituksen näivettyminen näkyy esimerkiksi siinä, että silloinkin kun poliittisia vaihtoehtoja esitetään, ne tahtovat usein rakentua vallitsevan talouskasvun, kulutuksen ja palkkatyön varaan rakentuvan yhteiskuntamuodostelman puitteissa. Näin vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kuvittelun ainekset näyttäytyvät lähtökohtaisesti rajoittuneina.
Poliittisen mielikuvituksen köyhtyminen on uhka demokratialle, koska kuten Teppo Eskelinen on todennut, ilman vallitsevan järjestelmän vastakuvia ja haaveita paremmasta todellisuudesta demokratia on vaarassa luhistua hallinnoinniksi.
Poliittinen mielikuvitus on näivettynyt ja edistysusko on korvautunut dystooppisilla tulevaisuudenkuvilla.
Poliittisen mielikuvituksen ehtyminen liittyy kiinteästi post-politiikkaa ja liberaalin demokratian kriisiä koskevaan keskusteluun. Se on hahmotellut tulkintaa politiikan murroksesta, jossa uusliberalistinen logiikka on ujuttautunut ohjaamaan kaikkea inhimillistä elämää ja alistanut politiikan ja poliittisen päätöksenteon taloudellisille intresseille.
Politiikka on siirtynyt enenevissä määrin teknokraattisen ja näennäisen neutraalin asiantuntijavallan alueelle, poliittiset ristiriidat ovat tyhjentyneet ja epäpolitisoituneet samalla kun demokraattinen osallistuminen ja demokraattisten instituutioiden tilivelvollisuus kansalaisille on heikentynyt.
Tämän seurauksena luottamus demokraattisiin instituutioihin on vähentynyt, äänestysinto laimentunut, poliittisten puolueiden jäsenmäärät laskeneet ja ihmisten kokemus vaikutusmahdollisuuksista vähentynyt. Poliittinen osallistuminen on eriarvoistunut ja kasautunut hyvin koulutetulle ja hyvin toimeentulevalle luokalle. Tämä kehitys uhkaa demokratian legitimiteettiä ja voimistaa yhteiskunnallista epätasa-arvoa.
Poliittinen osallistuminen on eriarvoistunut ja kasautunut hyvin koulutetulle ja hyvin toimeentulevalle luokalle.
Post-politiikan ja demokratian kriisin keskustelut ovat nostaneet esiin tärkeitä yleisiä kehityskulkuja, mutta samalla niiden katveeseen jää paljon sellaista toimintaa, joka kulkee vastavirtaan ja horjuttaa post-poliittista järjestystä. POLIMA-hanke etsiytyy näiden pyrkimysten äärelle ja nostaa esiin monenlaisia arkipäivän konteksteja ja käytäntöjä, joissa utopioita ja vaihtoehtoisia tulevaisuuksia kuvitellaan ja toteutetaan. Etsimme post-politiikan alle kätkeytyvää unelmointia ja kurotuksia kohti toisenlaisia elämänmuotoja, joiden toteuttaminen on usein epävarmaa ja työlästä ja joissa harvoin on tarjolla nopeita ja näkyviä voittoja.
Tekemällä näkyviksi näitä vaihtoehtoja voidaan tuoda vastapainoa ajoittain voimattomuutta ja toivottomuutta ruokkivalle post-politiikan keskustelulle. Filosofi Jacques Rancière on todennut, että tämänhetkisessä keskustelussa syntyy helposti vaikutelma siitä, että vapautuminen on mahdotonta, koska alistuksen voimat ovat rajattomia ja erilaiset protestit ja vastarinta on voitu alistaa hallitsevan koneiston käskyvaltaan. Hän kuitenkin muistuttaa, ettei mikään alistus ole koskaan totaalista vaan se voidaan aina murtaa.
Harhailut ja kokeilut
Mielikuvitus toimii POLIMA-hankkeessa sekä tutkimuskohteena että metodologisena lähestymistapana. Yhdistämme etnografista ja taiteellista tutkimusta toisin tekemisen ja toisin kuvittelemisen tutkimiseksi. Etnografian avulla on mahdollista jäljittää ihmisten arkisia kuvittelukäytäntöjä ja tapoja tavoitella toisenlaisia tulevaisuuksia.
Taiteellisen tutkimuksen keskeistä ajatusta seuraten ajattelemme, että taide ja taiteen tekeminen tuottavat tietoa. Taide avaa uusia tapoja lähestyä maailmaa ja hahmottaa sen toisin tekemisen mahdollisuuksia.
Yhdistämällä etnografiaa ja taiteellista tutkimusta pyrimme kehittämään uusia tiedontuotannon tapoja. Monialainen tutkimus on aina askel tuntemattomaan, joka avaa mahdollisuuden tarkastella kriittisesti olemassa olevia menetelmiä ja uudistaa käsitteellisiä kategorioita.
Yhdistämällä etnografiaa ja taiteellista tutkimusta pyrimme kehittämään uusia tiedontuotannon tapoja.
Toisenlaisten maailmojen kuvittelun tutkiminen edellyttää metodologista luovuutta, valmiista menetelmällisistä ratkaisuista irrottautumista, epävarmuutta ja kokeiluja. Tutkimus on harhailua erilaisilla poluilla, joista osa voi osoittautua umpikujiksi ja toiset taas kuljettavat jonnekin, jota emme etukäteen osanneet aavistaa.
Metodologisena lähtökohtana hankkeelle toimii myös utopiatutkija Ruth Levitasin ajatus utopioista ”halun koulimisena” (education of desire). Olemme kiinnostuneita tutkimaan, miten luoda edellytyksiä utooppiselle ajattelulle ja kuvittelulle. Tutkimme, miten kuvittelua voi virittää ja harjaannuttaa sekä millaisin tilallisin järjestelyin ja kehollisin harjoittein sitä on mahdollista avata.
Sovellamme tutkimuksessa erilaisia taidelähtöisiä praktiikoita yhteistyössä taiteilijoiden kanssa. Ajattelemme, että nämä praktiikat mahdollistavat utooppiselle ajattelulle ominaista nykyhetkestä irrottautumista, edes hetkellistä tai osittaista etääntymistä olemassa olevasta ja tuntemattomalle ja ennakoimattomalle avautumista – toisin näkemiselle, tuntemiselle, tietämiselle ja kokemiselle.
On vastustettava halua lokeroida ja luokitella liian varhain ja malttaa pitää ovea auki uudenlaisten teoreettisten oivallusten syntymiselle.
Metodologinen kokeilu ja epistemologinen tottelemattomuus nostavat esiin myös tärkeitä teoreettisia kysymyksiä. Feministimaantieteilijät J.K. Gibson-Graham varoittavat, miten helposti päädymme sujauttamaan empiirisiä huomioita olemassa oleviin teoreettisiin kehyksiimme antamatta niille mahdollisuutta yllättää ja muuttaa ajatteluamme.
Erityisesti utopioiden ja mielikuvituksen tutkimuksessa on tärkeää viipyä uuden ja odottamattoman äärellä eikä pakottaa sitä olemassa oleviin kehyksiin. On vastustettava halua lokeroida ja luokitella liian varhain ja malttaa pitää ovea auki uudenlaisten teoreettisten oivallusten syntymiselle. On yritettävä kuunnella ja antaa tuntemattoman puhua.
Suvi Salmenniemi on sosiologian professori Turun yliopistossa.
Pilvi Porkola on erikoistutkija Turun yliopistossa.
Hanna Ylöstalo on sosiologian yliopistonlehtori Turun yliopistossa.
Poliittinen mielikuvitus ja vaihtoehtoiset tulevaisuudet on Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke Turun yliopistossa. Tutkimusryhmän vastuullinen johtaja on Suvi Salmenniemi, ja muita jäseniä ovat Inna Perheentupa, Pilvi Porkola ja Hanna Ylöstalo.
