Eli kuinka suomen kielessä pitäisi taivuttaa s-kirjaimeen loppuva vieraskielinen nimi?
Nykyinen pääperiaate on se, että vieraskielisiä nimiä ei yritetä mukauttaa suomen kieleen, vaan niitä käsitellään sitaattilainoina. Samaan periaatteeseen liittyy se, että esimerkiksi hallitsijoiden nimiä ei enää suomenneta. Jatkossa Yrjöt saavat rauhassa olla Georgeja myös suomessa.
Pääsääntö on se, että konsonanttiin (jollainen s-kirjainkin on) loppuva nimi taivutetaan suomessa i-kirjaimen avulla: esimerkiksi Rõivasin, Tsiprasin, Isisin, Caracasin, Boutrosin ja niin edelleen.
Suomessahan nimiä, jotka loppuvat s-kirjaimeen, taivutetaan -ks-taivutuksen avulla, kuten vaikka Ilveksen maalivahti.
Vaikka vieraskielisiä nimiä ei enää mukautetakaan suomen kieleen, ne saattavat alkaa kuulostaa niin tutuilta, jos ne ovat käytössä usein ja paljon, että myös -ks-taivutus on ihan mahdollinen eikä ollenkaan väärin. Siksi siis myös esimerkiksi Rõivaksen, Tsipraksen tai Isiksen. Näin on taivutettu myös nimiä, jotka ovat tulleet Suomessa tutuiksi ennen nykyistä pääperiaatetta. Siksi puhumme esimerkiksi Aino Kallaksen, ei Kallasin, kirjoista.
Sitten on tietysti poikkeuksia. Niitä ovat esimerkiksi latinasta tulevat ius-päätteiset nimet, jotka taipuvat -ks:n kanssa: Ignatiuksen, ei Ignatiusin.
Toinen ryhmä ovat nimet, joiden ääntöasu poikkeaa kirjoitusasusta. Kirjoitettu nimi siis loppuu konsonanttiin, mutta äännetty nimi vokaaliin. Näitä tulee etenkin ranskasta. Esimerkiksi koska Camus ei äänny [kamus] vaan [kamyy], avuksi otetaan heittomerkki: Camus’n. Versailles-nimen kohdalla on mahdollisuus käyttää sekä muotoja Versaillesin että Versailles’n rauhansopimus (muodon valinta riippuu siitä, ajatteleeko sanan ääntyvän [versaj] vai [versai]).
Poikkeuksia ovat myös antiikin nimet. Niissä noudatetaan antiikkisia sääntöjä, ja siksi niistä on ihan oma ohjeensa.
Jos haluat perehtyä nimiasioihin vielä tarkemmin ja kuulla säännöistä ja poikkeuksista, katso yllä mainitun antiikin nimien ohjeen lisäksi esimerkiksi Kielitoimiston ohjeet s-loppuisista vieraskielisistä nimistä, vironkielisistä nimistä ja ylipäätään vieraskielisistä nimistä. Myös ohjeet siirtokirjoituksesta venäjästä ja arabiasta liippaavat tätä.
