Ilahduin eilen, kun huomasin, että Kielitoimisto on koonnut sivuilleen Säädöskielen ohjeita. Ne ovat konkreettisin esimerkein varustettuja ohjeita lainvalmistelijoille, ja niiden tarkoitus on auttaa kirjoittamaan selkeämpää ja ymmärrettävämpää säädöstekstiä (koska, ilman epäilystäkään, sellaista tarvitaan).
Vaikka tutkija – tai kuka tahansa kirjoittaja – ei juuri lakitekstiä valmistelisikaan, näistä löytyy oivallisia esimerkkejä selkeämpään ilmasuun. Konkreettiset esimerkit taas helpottavat löytämään omasta tekstistä kohtia, joita voisi selkeyttää. Kaikenlaiseen kielenkäyttöön ja niiden konventioihin nimittäin tottuu, ja omasta tekstistä voi olla hyvin vaikea huomata asioita, joita voisi ilmaista toisin niin, että lopputulos paranisi.
Esimerkiksi ohje pitkistä virkkeistä: pitkä virke ei välttämättä itsessään ole epäselvä, mutta erityisesti verkkoon ja yleistajuisesti kirjoittaessa kannattaa virkkeitä pilkkoa useampaan osaan. Siirtämällä kiilalauseen paikkaa tekstistä saa usein ymmärrettävämpää.
Pitkien virkkeiden ja kiilalauseiden ohella myös liian tiivis ilmaisu saattaa tehdä tekstistä vaikeasti luettavaa. Sen sijaan tekstin selkeä tiivistäminen on hyväksi. Yllättävän usein teksti paranee, kun sieltä poimii ”turhia” sanoja pois.
Oma ohjeensa löytyy myös substantiivityylistä – siitä voi lukea myös näiden vinkkien arkistosta nimellä substantiivitauti.
Käy tutustumassa!
