Suomalainen media ei ole täysin onnistunut kriittisessä roolissaan, kun tarkastellaan sitä, miten Katalonian itsenäisyysliikkeen informaatiovaikuttaminen on saattanut saada kaikupohjaa suomalaisen median kautta.
Informaatiovaikuttaminen on haitallista vaikuttamista, jonka tarkoitus on vaikuttaa kohteensa mielipideympäristöön ja tätä kautta päätöksentekoon. Informaatiovaikuttamiskampanjoihin kuuluvat keinoina esimerkiksi harhaanjohtavien tai virheellisten tietojen levittäminen.
Rauhanomaisuudestaan huolimatta Katalonian itsenäisyysliike on sortunut käyttämään harhaanjohtavien ja virheellisten tietojen levittämistä – disinformaatiota – pyrkiessään irrottamaan Katalonian autonomisen alueen Espanjasta. Katalonian itsenäisyysliikkeen viestintä on kytkeytynyt laajempaan pyrkimykseen kansainvälistää konflikti itsenäisyyden vastustajien ja Espanjan keskushallituksen kanssa. Katalonian itsenäisyysliike pyrkii niin sanotusti vaikuttamaan ”sydämiin ja mieliin” muualla Euroopassa ja laajemmin länsimaissa saadakseen tukea pyrkimyksilleen.
Tähän toimintaan Katalonian itsenäisyysliike on saanut tukea Venäjältä, joka on tunnetusti informaatiovaikuttamisen suurvalta. Venäjä on tukenut Katalonian itsenäisyyspyrkimyksiä ilmeisenä tarkoituksenaan EU:n yhtenäisyyden kolhiminen ja samalla merkittävän eurooppalaisen valtion eli Espanjan heikentäminen.
Katalonian itsenäisyysliike pyrkii muun muassa virheellisten ja harhaanjohtavien tietojen systemaattisella levittämisellä muuttamaan mielipideilmastoa ulkomailla ja tätä kautta viime kädessä vaikuttamaan kohdemaiden päätöksentekoon.
Myös Suomi on ollut vaikuttamisen kohteena ja osana tätä pyrkimystä. Katalonian itsenäisyysliikkeen nyt Belgiassa maanpaossa asuva entinen presidentti Carles Puigdemont kävi vuonna 2018 Suomessa markkinoimassa Katalonian itsenäisyystaistelua tukenaan tuolloin kansanedustajana toiminut Mikko Kärnä (kesk.). Samoin suomalainen Ylen toimittaja on palkittu Katalonian itsenäisyysliikkeen taholta työstään itsenäisyyspyrkimysten kuvaamisessa.
Katalonian itsenäisyyspyrkimykset kokivat kulminaatiopisteensä vuonna 2017
Katalonian itsenäisyyspyrkimykset juontavat juurensa 1900-luvun alkuun. Kenraalin Francisco Francon diktatuurin aikana ne tukahdutettiin voimakkaan sortokoneiston avulla. Espanjan demokratisoiduttua 1970-luvulla Katalonian itsenäisyyspyrkimykset heräsivät uudelleen ajan mittaan voimistuen.
Tilanne kulminoitui vuonna 2017 Katalonian itsenäisyysliikkeen järjestettyä poliittisista ja oikeudellisista vastalauseista huolimatta kansanäänestyksen Katalonian itsenäistymisestä. Tässä äänestyksessä noin 40 % Katalonian äänioikeutetuista antoi noin 90 % tukensa Katalonian itsenäistymiselle.
Itsenäisyyshanke kuitenkin kaatui nopeasti itsenäisyysliikkeen johdon ensin julistettua Katalonian itsenäiseksi ja Espanjan hallituksen sovellettua Espanjan perustuslain (1978) artiklaa 155, jonka avulla Katalonian autonominen alue otettiin väliaikaisesti keskushallituksen kontrolliin. Itsenäisyysliikkeen johtohahmot joko pakenivat ulkomaille tai joutuivat Espanjassa syytteisiin ja oikeuteen laittomista toimistaan.
2020-luvulla Katalonian itsenäisyyspyrkimykset vaikuttavat osin laimentuneen ja viimeisten kannatusmittausten mukaan itsenäisyyden kannatus on painunut koko Kataloniassa selvään vähemmistöasemaan.
Vuonna 2019 Kataloniassa elettiin uusi kiihkeä vaihe, kun vuoden 2017 tapahtumista jaettiin tuomioita kansankiihotuksesta (esp. sedicion), julkisten varojen väärinkäytöstä ja tottelemattomuudesta. Itsenäisyysliike vastasi tuomioihin mellakoilla, omaisuuden tuhoamisella ja kiihtyvällä propagandalla, jossa tuomiot kuvattiin poliittisiksi ja tuomitut poliittisiksi vangeiksi.
2020-luvulla Katalonian itsenäisyyspyrkimykset vaikuttavat osin laimentuneen ja viimeisten kannatusmittausten mukaan itsenäisyyden kannatus on painunut koko Kataloniassa selvään vähemmistöasemaan.
Kaikista edellä kuvatuista vaiheista Katalonian itsenäisyysliikkeen viestintä on rakentanut systemaattisen ja yhtenäisen kertomuksen, jossa Katalonian kansakunta on rauhanomaisin ja demokraattisin keinoin pyrkinyt tavoittelemaan itsenäisyyttä. Ajatuksen mukaisesti keinotekoinen Espanjan valtio – vastakohtana luonnolliselle ja historiasta juontuvalle Katalonian kansakunnalle – on estänyt tämän pyrkimyksen sortotoimillaan. Tämän kertomuksen mukaan Espanja ei ole koskaan aidosti demokratisoitunut Francon diktatuurin ajan jälkeen, vaan francolainen valta- ja viranomaiskoneisto hallitsee Espanjaa demokraattisen verhon takana.
Itsenäisyysliikkeen piirissä vuoden 2017 itsenäisyyskansanäänestyksen laittomuus kuvataan tulkinnanvaraisena ja Espanjan poliisin voimankäyttö, joka oli ylimitoitettua, kansanäänestyspäivänä laillisuuden rajat ylittävänä väkivaltana tai pahoinpitelyinä.
Mukaileeko suomalainen journalistinen mediaviestintä Katalonian itsenäisyysliikkeen kertomusta?
Väitöstutkimukseni mukaan on havaittavissa, että monet edellä kuvatuista Katalonian itsenäisyysliikkeen kertomuksen elementeistä ovat näkyvissä myös suomalaisessa Katalonian itsenäisyyspyrkimyksiä käsittelevässä mediaviestinnässä.
Tutkin tulevassa väitöskirjassani Katalonian itsenäisyysliikkeen informaatiovaikuttamista ja sitä näkyvätkö Katalonian itsenäisyysliikkeen informaatiovaikuttamisen elementit osana myös suomalaisen median kuvausta Kataloniasta.
Tutkimukseni aineisto koostuu 36:sta tekstistä, jotka ovat suomalaisissa lehdissä julkaistuja pääkirjoituksia ja Ylen julkaisemia analyysitekstejä. Tekstit on julkaistu vuonna 2017 Katalonian itsenäisyyspyrkimysten kiihkeimmässä vaiheessa.
Tutkimukseni ensisijainen tutkimuskysymys on se, onko suomalaisessa media-aineistossa mahdollista nähdä samoja elementtejä (esimerkiksi argumentteja, argumenttien rakenneosia, kehystyksiä) kuin Katalonian itsenäisyysliikkeen viestinnässä?
Tutkimukseni kehysanalyysin perusteella suomalaisen journalistisen median tavat kehystää tapahtumia ja olosuhteita Kataloniassa seuraavat merkittäviltä osin Katalonian itsenäisyysliikkeen omaa viestintää.
Toteuttamani kehysanalyysin perusteella voimakkaimmin aineistosta esiin nousee kolme kehystystä: ensimmäisessä Espanja esitetään yhä jatkuvan francolaisen vaikutuksen kautta, toisessa Katalonian vuoden 2017 itsenäisyyskansanäänestys esitetään vain kysymyksenalaisesti laittomana ja kolmannessa Espanjan viranomaisten toimet kansanäänestyspäivänä esitetään väkivaltana. Tutkimukseni kehysanalyysin perusteella suomalaisen journalistisen median tavat kehystää tapahtumia ja olosuhteita Kataloniassa seuraavat merkittäviltä osin Katalonian itsenäisyysliikkeen omaa viestintää.
Tutkimuksessani kehysanalyysia seuraavan argumentaatioanalyysin perusteella suomalaisen median Katalonian itsenäisyyspyrkimyksiin liittyvässä argumentaatiossa on kokonaisuutena merkittävää vaihtelua. Tutkimani suomalaisten journalististen medioiden pääkirjoitukset aiheesta jakaantuivat selvästi kolmeen eri ryhmään: itsenäisyysliikkeen viestintää seuraaviin teksteihin, enemmän tai vähemmän tasapuolisiin tai neutraaleihin teksteihin sekä pieneen ryhmään tekstejä, joissa omaksuttiin selvästi Espanjan hallinnon tai itsenäisyyden vastustajien kanta.
Koska Katalonian itsenäisyysliikkeen viestintä on useilta osin harhaanjohtavaa ja esittää tilanteen sekä olosuhteet Kataloniassa virheellisesti, myös tutkimukseni aineiston ne osat, jotka joiltain osin mukailevat itsenäisyysliikkeen viestintää, ovat harhaanjohtavia ja osin virheellisiä.
Todellisuudessa Espanja on toimiva demokratia ja oikeusvaltio ilman yhä jatkuvaa francolaista vaikutusta, vuoden 2017 itsenäisyyskansanäänestys oli selvästi laiton, ja liioiteltukin poliisin voimankäyttö on perustellumpaa kuvata toimivaltaan kuuluvana voimankäyttönä, ei väkivaltana.
Suomalainen ja kansainvälinen mediaviestintä vertailussa
Kaiken kaikkiaan suomalaisen journalistisen median kyky suodattaa tai torjua Katalonian itsenäisyysliikkeen informaatiovaikuttamista voidaan tulkita tutkimukseni perusteella vaihtelevaksi. Samalla jos Katalonian itsenäisyyspyrkimysten käsittelyä suomalaisissa journalistisissa medioissa verrataan asian käsittelyyn vastaavissa medioissa kansainvälisesti, käsittely näyttäytyy Suomessa osin poikkeuksellisen suopeana Katalonian itsenäisyysliikkeelle ja kriittisenä Espanjan valtiolle ja sen toimille.
Kansainvälisen journalistisen median kuvausta Katalonian itsenäisyyspyrkimyksistä luotaavien tutkimusten mukaan tutkittujen medioiden asemoituminen on ollut pikemminkin kriittistä suhteessa itsenäisyyspyrkimyksiin.
Katalonian itsenäisyyspyrkimyksiä verrataan Suomen itsenäistymiseen tai Katalonian tilannetta esimerkiksi Kosovoon.
Mikä voisi olla syynä siihen, että suomalainen media on ollut useita ulkomaisia medioita suopeampi Katalonian itsenäisyyspyrkimyksille? Mahdollisen (osa)selityksen voivat antaa ne tutkimukseni aineiston tekstit, joissa Katalonian itsenäisyyspyrkimyksiä verrataan Suomen itsenäistymiseen tai Katalonian tilannetta esimerkiksi Kosovoon.
Tämänkaltaiset vertailut voivat selittää osaltaan Suomen kaltaisen pienen maan toimittajakunnan – tai laajemmin kansalaisten – myötätuntoa pientä ja itsenäisyyteen pyrkivää Kataloniaa kohtaan. Samoin yksinkertaisesti Suomen ja Espanjan maantieteellinen etäisyys sekä syvempien tietojen puute Espanjan tilanteesta ja poliittisesta järjestelmästä saattavat tarjota osaselityksiä edellä kuvatulle ilmiölle.
Toimittajakunnan ammatillinen itseymmärrys on ristiriidassa informaatiovaikuttamisen perusperiaatteiden kanssa
Yleisesti ottaen toimittajakunnan ammatillinen itseymmärrys rakentuu kriittisyyden, tasapuolisen tiedonvälityksen ja median demokratiaa tukevan roolin varaan. Katalonian itsenäisyysliikkeen kuvauksen osalta nousee kuitenkin esiin se ajatus, että journalistisen työn demokratiaan nojaava oikeutus on ristiriidassa sen tosiseikan kanssa, että Katalonian itsenäisyysliikkeen toiminta on pikemminkin uhannut demokraattisia tai oikeusvaltiollisia arvoja.
Katalonian Itsenäisyysliikkeen toimet ja viestintä ovat perustuneet ajatukseen demokratiasta irrotettuna laillisuudesta ja oikeusvaltiosta, niin että ”demokraattinen mandaatti” ikään kuin ylittää perustavat demokraattisen yhteiskunnan pelisäännöt. Samalla disinformaation levittämiseen tukeutuva informaatiovaikuttaminen on itsessään ristiriidassa demokraattisen yhteiskunnan viestinnällisten pelisääntöjen kanssa.
Demokraattisessa yhteiskunnassa viestinnän tulee perustua tai vähintään pyrkiä avoimuuteen ja totuudellisuuteen. Viestintä, joka on tietoisesti harhaanjohtavaa ja jonka tarkoitus on aiheuttaa vahinkoa, ei voi olla osa demokraattisen yhteiskunnan legitiimiä moniäänisyyttä.
Media ei voi väistää vastuutaan
Esitän tulevassa väitöstutkimuksessani, että jos esimerkiksi toimittaja välittää informaatiovaikuttamista harjoittavan toimijan viestintää, voi tämä sortua tahattomaan informaatiovaikuttamiseen. Tässä informaatiovaikuttaminen on tahatonta siinä mielessä, ettei informaatiovaikuttamisen toistaja, ”kaiutin”, välttämättä itse pyri haittaan tai vahingontekoon. Se on kuitenkin tuottamuksellista siinä mielessä, että informaatiovaikuttamisen välittäjän olisi tullut ymmärtää välittävänsä haitallista ja harhaanjohtavaa viestintää.
Samalla myös tahattoman informaatiovaikuttamisen taustalla on toimija, joka välittää tahallisesti ja tietoisesti tätä virheellistä ja harhaanjohtavaa viestintää. Tässä tapauksessa taustalla on siis ollut Katalonian itsenäisyysliike. Taho, joka näyttää jossain tapauksissa sortuneen tahattomaan informaatiovaikuttamiseen Katalonian tilanteen kontekstissa, on puolestaan suomalainen media.
Myös tahattoman informaatiovaikuttamisen taustalla on toimija, joka välittää tahallisesti ja tietoisesti tätä virheellistä ja harhaanjohtavaa viestintää.
Ylempänä tuotiin esiin, että yksi toimittajakunnan ammatilliselle itseymmärrykselle merkittävistä pilareista on kriittisyys. Katalonian kontekstissa journalismi on kuitenkin ollut pikemminkin puutteellisen kriittistä suhteessa Katalonian itsenäisyysliikkeen viestintään ja vaikuttamiseen.
Toisin sanoen suomalaisella journalistisella medialla on vielä parannettavaa kyvyssä havaita, suodattaa ja torjua informaatiovaikuttamiseen kytkeytyvää viestintää. Esitän väitöstutkimuksessani, että informaatiovaikuttamisen havaitsemista voidaan kuitenkin kehittää.
Suomalainen media tunnistaa jo kiitettävällä tavalla Venäjän valtion tuottaman propagandan ja disinformaation. Esimerkiksi lehdet saattavat esittää jutuissaan tietolaatikon, joka erikseen kuvaa, mitä Venäjän propaganda on. Vastaava – jo lähtökohtaisen kriittinen – tarkastelu on paikallaan esimerkiksi tilanteessa, jossa jokin toimija esittää systemaattisen, mutta tarkemmassa tarkastelussa harhaanjohtavan kuvauksen todellisuudesta.
YTM Karel Kekkonen on väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa.
Artikkelin kuvituskuva: Chris Slupski / Unsplash
