Arktinen alue on löytänyt tiensä Kiinan viralliseen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun viimeisen vuosikymmenen aikana. Kiinan arktiseen läsnäoloon liittyvät turvallisuuskysymykset mietityttävät siksi myös Suomessa yhä enemmän.
Vielä muutama vuosi sitten Suomessa suhtauduttiin Kiinan pyrkimyksiin laajentaa Vyö ja tie -hankkeensa (engl. Belt and Road) arktiseksi ”jääsilkkitieksi” suurella innostuksella. Toiveissa oli saada mittavia investointeja etenkin infrastruktuuri- ja tehdashankkeisiin Lapissa sekä lujittaa kahdenvälisiä ystävällisiä suhteita kulttuurisen ja poliittisen yhteistyön merkeissä.
Myös Kiinan kannalta ”puolueeton” Suomi näyttäytyi optimaalisena kumppanina maan arktiselle laajentumiselle. Valtiovierailullaan Suomessa vuonna 2017 Kiinan presidentti ja kommunistisen puolueen pääsihteeri Xi Jinping jopa kehui Kiinan ja Suomen välistä suhdetta ”esimerkkinä rauhanomaisesta rinnakkaiselosta ja ystävällisestä vaihdosta kahden kooltaan, kulttuuriltaan ja kehitystasoltaan erilaisen maan välillä”.
Vierailun yhteydessä maiden väliset suhteet sinetöitiin pandoin, ja yhteisjulistuksessa sovittiin “uudenlaisen tulevaisuuteen suuntaavan yhteistyökumppanuuden perustamisesta ja edistämisestä” sekä taloudellisen ja teknisen yhteistyön lisäämisestä arktisen meriteollisuuden, geologian sekä meri- ja napa-alueiden tutkimuksen alalla. Yhteistyöhankkeita käynnistettiin myös teollisuuden, infrastruktuurin, matkailun, kulttuurin ja talviurheilun saralla.
Julkisessa keskustelussa ei kuitenkaan tuolloin nostettu puheeksi näiden hankkeiden mahdollisia turvallisuusulottuvuuksia.
Venäjän hyökättyä viime vuonna Ukrainaan myös Suomessa on herätty keskustelemaan Kiina-riippuvuuksiemme kytköksistä huoltovarmuuteen ja ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Arktinen alue on keskeinen näyttämö näille turvallisuushaasteille.
Kiinan turvallisuusstrategia arktisella alueella
Tuoreessa Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisemassa Arktinen harppaus: Kiinan turvallisuusstrategia ja arktisen alueen geopolitiikka -tutkimusraportissa osoitamme, että arktinen alue on viime vuosikymmenen aikana noussut Kiinan viralliseen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun osana kokonaisvaltaisen kansallisen turvallisuuden ja uusien turvallisuusympäristöjen käsitteistöä.
Kiina on vuodesta 2014 alkaen rakentanut itsestään pohjoisnavalle yltävää polaarista suurvaltaa. Vuonna 2015 maa hyväksyi kansallisen turvallisuuden lain, joka esitti ensimmäistä kertaa napa-alueiden kuuluvan virallisesti Kiinan turvallisuusintressien piiriin.
Myös Kiinan vuonna 2018 julkaisema Arktinen strategia mainitsi lyhyesti ”lähellä arktista olevan valtion” alueelliset turvallisuusintressit, mutta keskittyi muutoin ensisijaisesti taloudellisiin ja ympäristöllisiin kysymyksiin. Vaikka Kiinan tavoitteet arktisen turvallisuusroolinsa suhteen ovat toistaiseksi hämärän peitossa, on selvää, että maa hyödyntää moninaista keinovalikoimaa alueellisten intressiensä edistämiseksi.
Vaikka virallisesti Kiina on vaitonainen arktisen politiikkansa turvallisuusulottuvuuksista, kiinalainen tutkijakeskustelu tarjoaa kiinnostavia näkökulmia maan turvallisuusstrategian tulevaisuuskuvien haarukointiin. Esimerkiksi Kiinan Maanpuolustuskorkeakoulun vuonna 2020 julkaiseman Strategian tiede -oppikirjan voidaan katsoa edustavan varsin hyvin Kiinan sotilasjohdossa vallitsevia näkemyksiä. Vähintäänkin se heijastelee Kiinan asevoimien virallisten, mutta salaisten ”sotilasstrategisten ohjenuorien” sisältöä.
Vaikka Kiinan tavoitteet arktisen turvallisuusroolinsa suhteen ovat toistaiseksi hämärän peitossa, on selvää, että maa hyödyntää moninaista keinovalikoimaa alueellisten intressiensä edistämiseksi.
Oppikirjan mukaan napa-alueet muodostavat Kiinan merentakaisten intressien laajentumisen pääsuunnan, mikä tuo uusia tehtäviä myös maan asevoimille. Kirja näkee Jäämeren alueen tulevaisuuden meri- ja ilmaliikenteen kriittisenä solmukohtana, mutta korostaa myös alueen merkitystä ydinpelotteen näkökulmasta. Pohjoiselta napa-alueelta on vain 8000 kilometrin etäisyys kaikkien tärkeimpien suurvaltojen, eli Yhdysvaltojen, Euroopan unionin, Venäjän ja Kiinan strategisiin kohteisiin, ja paksu jääpeite luo ihanteelliset puitteet ydinaseistettujen sukellusveneiden piiloleikeille.
Vaikka Strategian tiede kannustaa Kiinan valtiojohtoa panostamaan nopeasti arktiseen läsnäoloon, kehottaa teos samalla äärimmäiseen varovaisuuteen. Kiinan laajentumispyrkimykset arktiselle alueelle eivät saa vahingoittaa valtion laajempia strategisia etuja ja diplomaattisia suhteita. Näkemys on yleinen, sillä liian hyökkäävän asenteen tai sotilaallisen voiman tarpeettoman esittelemisen arvellaan kiinalaisessa tutkijakeskustelussa vain ruokkivan jo nyt näkyvästi esillä olevia ”Kiinan uhkateorioita”. Kiina onkin arktisessa diplomatiassaan pyrkinyt ennen kaikkea hälventämään alueellisten sidosryhmien epäluuloja sitä kohtaan.
Kiina rakentaa taloudellisia yhteyksiä alueelle Jääsilkkitiensä kautta, ja tieteissä vasta selvitetään arktisen operoinnin teknologisia vaatimuksia.
Tällä hetkellä Kiinan arktinen strategia vaikuttaa olevan vielä pohjustamisen vaiheessa. Maa luo perustaa tulevalle läsnäololle Arktiksella – vaikka se todellisuudessa voi konkretisoitua vasta vuosikymmenien päästä. Esimerkiksi taloudessa Kiina rakentaa taloudellisia yhteyksiä alueelle Jääsilkkitiensä kautta, ja tieteissä vasta selvitetään arktisen operoinnin teknologisia vaatimuksia.
Politiikassa ja diplomatiassa Kiina luo perustaa sen legitiimille läsnäololle osallistumalla aktiivisesti arktiseen hallintaan, rakentamalla diskurssia Arktiksesta globaalina alueena sekä huoltamalla suhteitaan siihen myötämielisesti suhtautuviin arktisiin toimijoihin.
Kokonaisvaltaisen laajentumisen tavoitteena on rakentaa Kiinalle merkittävä ja alueen muihin toimijoihin tiiviisti linkittynyt arktinen läsnäolo, jonka turvin voitaisiin pitkällä aikavälillä oikeuttaa myös syvempi osallistuminen arktiseen turvallisuuteen jopa asevoimia avoimesti käyttäen.
Kiinan arktinen laajentuminen Suomen kautta
Suomi tarjoaa mielenkiintoisen ikkunan Kiinan pyrkimyksiin laajentua kohti arktista aluetta ja vakiinnuttaa asemansa polaarisena suurvaltana. Vielä 2010-luvulla Suomi näyttäytyi Kiinalle ystävällismielisenä väylänä idän ja lännen välillä.
Diplomaattiset suhteet maiden välillä ovat olleet varsin ongelmattomat, koska Suomi on perinteisesti pysynyt herkkänä Kiinan sisäpoliittisesti herkille, esimerkiksi Taiwania, Tiibetiä ja Xinjiangin uiguureita koskeville ”ydinintresseille”. Samaan aikaan Kiinan politiikka Suomea kohtaan on osoittanut vastavuoroista maltillisuutta, eikä Kiina ole kohdistanut Suomeen esimerkiksi Ruotsissa nähdyn kaltaista painostusta.
Kiinan arktisten taloustavoitteiden kannalta Suomen rooli olikin keskeinen vielä muutama vuosi sitten. Merkittävin ja kunnianhimoisin näistä arktisista taloushankkeista oli epäilemättä Jäämeren rata, joka olisi yhdessä Helsingin ja Tallinnan välisen tunnelin kanssa yhdistänyt Venäjän aluevesillä kulkevan Jääsilkkitien Keski-Euroopan markkinoille. Hanke kuitenkin kohtasi voimakasta paikallista vastustusta, ja ratavaraus päätettiin poistaa Lapin maakuntakaavasta vuonna 2021. Myös biotaloussektorilla suunniteltiin kiinalais-suomalaista yhteistyötä Kemissä ja Kemijärvellä, mutta nämäkin hankkeet jäivät toteutumatta.
Kiinan arktisten taloustavoitteiden kannalta Suomen rooli olikin keskeinen vielä muutama vuosi sitten.
Tieteen saralla on myös yritetty käynnistää kiinalais-suomalaisia arktisia hankkeita. Vuonna 2018 kiinalainen valtuuskunta pyrki tiettävästi ostamaan tai vuokraamaan Kemijärven lentokentän Rovajärven ampuma-alueen naapurista toteuttaakseen tutkimusretkiä pohjoisnavalle. Valtuuskunta, johon kuului myös Kiinan Helsingin suurlähetystön apulaissotilasasiamies, suunnitteli laajentavansa Kemijärven nykyistä kiitorataa suurempien lentokoneiden kuljettamiseen ja rakentavansa uusia lentokenttärakennuksia sekä tutkimustiloja. Puolustusviranomaiset kuitenkin estivät nämä suunnitelmat.
Lisäksi Ilmatieteen laitos ja Kiinan kaukokartoitukseen keskittynyt laitos sopivat vuonna 2018 yhteisen avaruustutkimuskeskuksen perustamisesta Sodankylään. Tutkimuskeskus olisi tarjonnut maa-asemapalveluita kiinalaisille kaukokartoitus- ja navigointisatelliiteille samaan tapaan kuin Kiinan ensimmäinen ulkomailla sijaitseva satelliittien vastaanottoasema, joka perustettiin Ruotsin Kiirunaan vuonna 2016.
Samoihin aikoihin yksityinen suomalainen yritys North Base pyrki kehittämään satelliittien maa-asemia ilmeisesti pääasiassa kiinalaiselle asiakaskunnalle, toisen yhtiökumppanin ollessa Kiinan asevoimissa aiemmin työskennellyt kiinalaistaustainen henkilö. Molemmat Kiinaan kytkeytyvät hankkeet on sittemmin laitettu jäihin turvallisuussyistä.
Arktinen turvallisuus tulevaisuudessa
Arktisen alueen tulevaisuuteen liittyy monenlaisia epävarmuuksia, eikä vähiten ilmaston lämpenemisen vuoksi. Arktisen alueen tärkeimmän yhteistyöfoorumin, Arktisen Neuvoston toiminnan pysähdyttyä kestävän kehityksen haasteiden ratkaiseminen on entistä vaikeampaa.
Vaikka Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ei ole levinnyt Arktikselle, on se muuttanut alueen turvallisuusdynamiikkaa pysyvästi. Jatkossa kaikki arktiset valtiot Venäjää lukuun ottamatta tulevat todennäköisesti olemaan puolustusliitto Naton jäseniä ja suhtautumaan Kiinaan yhä penseämmin. Nato-jäsenyyden myötä voidaan myös olettaa, että Suomesta tulee Kiinalle entistä kiinnostavampi tiedustelun, kybervakoilun ja informaatiovaikuttamisen kohde. Rauhan ja yhteistyön Arktis vaikuttaa blokkiutuvan uuden kylmän sodan rintamalinjoja myötäillen.
Vielä koronapandemiaa edeltävänä aikana Kiinan arktiset pyrkimykset edistyivät suhteellisen hyvin, ja valtio onnistui tasapainoilemaan arktisen laajentumisen ja uhkateorioiden vahvistumisen välisellä harmaalla alueella.
Viime aikoina poliittinen ilmapiiri on kuitenkin muuttunut radikaalisti ja myös suomalaispoliitikot, pääministeri Sanna Marin (sd.) mukaan lukien, ovat kritisoineet Kiinaan liittyviä turvallisuusriskejä aiempaa äänekkäämmin. 2010-luvun positiivinen pöhinä arktisen yhteistyön mahdollisuuksista on korvautunut voimistuvilla uhkadiskursseilla, ja Kiinan kokonaisvaltaisen laajentumisstrategian näkymät ainakin “läntiselle Arktikselle” ovat muuttumassa epävarmoiksi.
Rauhan ja yhteistyön Arktis vaikuttaa blokkiutuvan uuden kylmän sodan rintamalinjoja myötäillen.
Tämä jättää Kiinan ainoaksi arktiseksi laajentumisvektoriksi Venäjä-yhteistyön tiivistämisen. Ukrainan sodan jatkuessa Venäjä heikkenee ja ajautuu syvempään eristykseen kansainvälisestä yhteisöstä. Venäjän taloudelliseksi, teknologiseksi ja kenties jopa sotilaalliseksi elämänlangaksi vaikuttaa jäävän Kiina, ja maiden välisen tiivistyvän yhteistyön voidaan olettaa ajavan Venäjän riippuvuussuhteen Kiinasta aivan uusiin mittasuhteisiin.
Vaikka Kiinan arktinen laajentumisstrategia törmää Nato-maiden vastustukseen, saattaa Kiina pyrkiä käyttämään Venäjä-yhteyttään arktisen läsnäolonsa vahvistamiseksi esimerkiksi vaatimalla oikeutta käyttää alueen merireittejä vapaammin tai jopa tukeutua Venäjän arktiseen infrastruktuuriin sotilaallista läsnäoloa laajentaakseen. Esimakua tästä nähtiin, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin kertoi maaliskuun lopussa olevansa valmis perustamaan uuden venäläis-kiinalaisen yhteistyöelimen Koillisväylän kehittämiseksi.
Arktisen alueen muotoutuminen Neuvostoliiton viimeisen johtajan Mihail Gorbatšovin toivomaksi rauhan tyyssijaksi vaikuttaa siis kaukaisemmalta kuin koskaan.
Sanna Kopra, YTT, on yliopistotutkija Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa.
Matti Puranen, YTT, on erikoistutkija Maanpuolustuskorkeakoulussa.
Kuva: Bernd Hildebrandt / pixabay.com
