Osallisuudesta on tullut suosittu käsite kansalaisten aktivoinnissa, ja sen julistetaan kuuluvan kaikille. Kuulonäkövammaisten osallisuuden ja osallistumisen tukemiseksi on tärkeää tehdä toimenpiteitä, kuten rakentaa soveltuvia ja esteettömiä tiloja sekä ympäristöjä.
Mistä poliittiset puolueet puhuvat, kun ne puhuvat kansalaisista – meistä suomalaisista – tai kun ne puhuvat meidän hyvinvoinnistamme?
Tutkimushaastattelut valottavat paitsi transihmisten kansalaisuuden rajallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa, myös vallitsevaa käsitystä transihmisyyden epäsopivuudesta suomalaiseen kansalaisuuskäsitykseen. Ajatus ihannekansalaisesta kytee syvällä.
Eduskuntavaaliohjelmat ovat yksi areena, jossa puolueet määrittelevät neljän vuoden välein kansalaisuutta ja julkisen vallan suhdetta kansaan. Samalla puolueet luovat arvoihin perustuvia odotuksia siitä, millaisia kansalaisten tulisi olla.
Uusliberalistisen ideologian kiinnostus yhteisöllisyyttä kohtaan näkyy maaseutupoliittisissa ohjelmissa, joissa rakennetaan uutta moraalista kansalaisuutta.
Poliitikkojen vakuuttelusta huolimatta nimenomaan Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaiset on nostettu monikansalaisuuskeskustelun keskiöön.
Terveyspalvelujen laajentaminen vähentää väliaikaisesti joidenkin kärsimystä, mutta ei ratkaise paperittomien ongelmia.
