Tässä artikkelissa käsitellään Kansantaloudellisen aikakauskirjan julkaisupolitiikkaa.
Kansantaloudellinen aikakauskirja on Taloustieteellisen yhdistyksen julkaisema suomenkielinen tieteellinen aikakauskirja. Samalla se antaa foorumin talouspoliittiselle keskustelulle ja puheenvuoroille.
Tieteellinen tarkoittaa sitä, että aikakauskirjan ”Tiede ja tutkimus” -osastolla julkaistut artikkelit perustuvat tutkimukseen ja artikkeliehdotukset ovat käyneet läpi vertaisarvioinnin. Vertaisarvio tehdään mieluiten kaksoissokkona, mikä tosin näin pienessä maassa ei aina ole mahdollista.
Myös talouspoliittisten kirjoitusten arvioinnissa käytän usein ulkopuolisia arvioijia, koska se yleensä parantaa jutun laatua. Lisäksi aikakauskirjassa julkaistaan taloustieteellisten väitöskirjojen esittelyartikkeleita sekä kirja-arvosteluja.
Suurin osa aikakauskirjaan hyväksytyistä tutkimukseen perustuvista artikkeleista esittelee Suomen aineistolla tehtyjen empiiristen tutkimusten tuloksia. Puhtaasti teoreettisia artikkeleita emme yleensä ota käsittelyyn, vaan kehotamme kirjoittajaa tarjoamaan juttua johonkin kansainväliseen aikakauskirjaan tai Taloustieteellisen yhdistyksen toiseen lehteen, Finnish Economic Papersiin. Katsomme myös, että suomalaisten taloustietelijöiden ulkomaisella datalla tekemät tutkimustulokset saavat laajemman kaikupohjan, jos ne julkaistaan kansainvälisessä aikakauskirjassa.
Talouspoliittistia kirjoituksia saisi olla enemmänkin.
Kansantaloudellinen aikakauskirja ei hyväksy tai hylkää artikkeleita poliittisin perustein, ei myöskään koulukuntaperustein. Lähden myös siitä, että kirjoittajat ottavat lausunnonantajilta saamansa kommentit riittävässä määrin huomioon.
Talouspoliittistia kirjoituksia saisi olla enemmänkin. Siinä oma esikuvani on Ruotsin Nationalekonomiska föreningenin julkaisema Ekonomisk debatt.
Valtavirtataloustiede ja talouspolitiikka
En oikein osaa ottaa kantaa kysymykseen moninaisuuden etiikasta tieteessä, koska en tiedä mitä se tarkoittaa. Arvelen, että kysymys on niin sanotusta valtavirtataloustieteestä ja siitä taloustieteestä, joka kuuluu sen ulkopuolelle.
Olisi kiva kuulla, mitä täsmälleen ottaen valtavirtataloustieteellä tarkoitetaan. Ainakaan sen edustajat eivät muodosta mitään saman mielisten joukkoa.
Ehkä eniten heitä pitää yhdessä yhteisten teoreettisten ja kvantitatiivisten menetelmien käyttö. Siitä ei seuraa, että kaikki päätyisivät samanlaisiin johtopäätöksiin. Itse asiassa on harvoja asioita, joista taloustieteilijät olisivat samaa mieltä.
Toisin kuin Ruotsissa meillä akateeminen ekonomistikunta on osallistunut talouspoliittiseen keskusteluun varsin niukasti. Sitäkin enemmän äänessä ovat olleet pankkiekonomistit.
Toisin kuin Ruotsissa meillä akateeminen ekonomistikunta on osallistunut talouspoliittiseen keskusteluun varsin niukasti.
Tässä suhteessa tilanne on kuitenkin muuttunut, mistä esimerkkinä voi mainita Talouspolitiikan arviointineuvoston, Akateemisen talousblogin ja Ekonomistikoneen. Taloustieteilijöiden rooli talouspoliittisessa keskustelussa on näkyvä, mutta ei välttämättä niin vaikuttava kuin ulkopuolelta katsottuna saattaa näyttää. Suurin osa heistä ei kuitenkaan toimi päätoimisina tutkijoina.
Taloustieteen ja talouspolitiikan ongelmallisia suhteita on käsitellyt Jukka Pekkarinen monissa kirjoituksissaan. Suhteen ristiriitaisuutta kuvaa amerikkalaisen Alan Blinderin 1980-luvun lopulla muotoilema talouspolitiikan Murphyn laki. Sen mukaan taloustieteilijöillä on ”vähiten vaikutusta talouspoliittisiin päätöksiin niissä asioissa, joista he eniten tietävät ja ovat keskenään samaa mieltä. Eniten heillä on vaikutusta niissä asioissa, joista he vähiten tietävät ja joissa heidän keskuudessaan erimielisyys on suurinta.”
Lain seurauslause, jota Blinder kutsuu O’Connorin korollaariksi, on: ”Jos tarjolla on useita keskenään ristiriitaisia neuvoja, niistä huonoin valitaan.”
Ekonomistien arroganssi
Kirjoitin pari vuotta sitten pääkirjoituksen Kansantaloudelliseen aikakauskirjan vuoden 2016 ykkösnumeroon. Kirjoituksen otsikko oli ”Taloustieteilijät sosiologien silmin”.
Viittasin siinä ranskalaisten sosiologien Marion Fourcaden, Etienne Ollionin ja Yann Alganin Journal of Economic Perspectives -lehdessä julkaistuun artikkeliin, jonka johtopäätös oli kärjistetysti sanottuna, että ”yliopistoyhteisössä taloustieteilijät muodostavat ylimielisen, itsekeskeisen, hierarkkisen, taloudellisesti etuoikeutetun, miesvaltaisen ja imperialistisen klikin”.
En sanonut, että olisin samaa mieltä. Meitä on moneksi. Joka tapauksessa se edustaa taloustieteen ulkopuolella syntynyttä kuvaa, joka on syytä ottaa vakavasti.
Taloustieteilijöidenkin olisi hyvä joskus katsoa peiliin. Jos kasvot toisen ojentamassa peilissä eivät miellytä, vika ei välttämättä ole peilissä.
Politiikka-lehden numerossa 1/2018 julkaistiin symposiumi poliittisesta taloudesta ja talousteorian poliittisuudesta. Keskustelu jatkui 22.5.2018 Tiedekulmassa, missä tutkijat käsittelivät aihetta eri näkökulmista. Tässä Talous tieteenä ja politiikkana -juttusarjassa julkaistaan kuusi artikkelia tilaisuuden puheenvuorojen pohjalta.
Antti Suvanto on vieraileva tutkija Helsingin yliopistossa ja Kansantaloudellisen aikakauskirjan päätoimittaja.
