Ydinaseet voidaan hävittää sopimalla

Kuva: UN Photo / DB

Ydinaseriisunta on ajankohtainen ja merkittävä kysymys, joka on jälleen YK:n asialistalla. Miksi ydinaseet kieltävä sopimus jakaa edelleen mielipiteitä?

Ydinpommi tiputettiin historian ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran Japanin Hiroshimaan ja Nagasakiin vuonna 1945. Näiden traagisten tapahtumien muistoksi Hiroshima-päivää vietetään vuosittain 6. elokuuta.

Ydinaseita ei nykypäivänä pidetä enää suurena uhkana ihmiskunnalle. Tavanomaiset aseet tappavat tuhansia päivittäin eri konflikteissa ympäri maailman.

YK:n aseriisuntakonferenssi on täysin lamaantunut ja ydinsulkusopimus kaipaa päivitystä. Jokapäiväisessä elämässä näkyvämmät aiheet, kuten maahanmuutto, vievät kansojen huomion toisaalle.

Uusia avauksia ydinaseriisunnan edistämiseksi on nähty viime vuosien aikana.

Uusia avauksia ydinaseriisunnan edistämiseksi on kuitenkin nähty viime vuosien aikana. Ydinaseiden humanitaarisiin vaikutuksiin keskittyvät kokoukset pidettiin Meksikossa, Norjassa ja Itävallassa. Prosessissa syntyneen vetoomuksen perusteella jo 127 maata kannattaa ydinsulkusopimuksen tarkentamista kuudennen artiklan osalta.

YK:n yleiskokous päätti syksyllä 2015 koota avoimen työryhmän pohtimaan vaihtoehtoja, miten edetä ydinaseriisunnassa. Työryhmän loppuasiakirjan luonnoksessa ehdotetaan, että vuonna 2017 aloitettaisiin neuvottelut ydinaseet kieltävästä sopimuksesta.

Se, mitä kaikkea sopimus tulisi kattamaan, on vielä epäselvää. Mahdollisia säädeltäviä tai kokonaan kiellettäviä toimintoja voivat olla esimerkiksi ydinaseen hankkiminen, hallussapito, valmistaminen, käyttäminen tai näihin jollain tapaa osallistuminen.

Toimiiko se?

Vaikka maalaisjärjellä kuulostaa hullulta, että joku vastustaisi ydinaseiden hävittämistä, ajatus ydinaseet kieltävästä sopimuksesta jakaa mielipiteitä. Vastustus kumpuaa lähinnä ydinsulkusopimuksessa määritellyistä ja sopimuksen ulkopuolelle jääneistä ydinasevaltioista sekä muista ydinasevaltioiden kanssa jollain tapaa liittoutuneista.

Toisaalta ydinaseiden hävittämistä ei kukaan kai tunnusta ainakaan virallisesti vastustavansa, vaan näkemykset eroavat siitä, miten se tehdään ja kuuluuko kieltosopimus sopivien toimenpiteiden joukkoon vai ei.

Yhtäältä pelätään, että kieltosopimus ei toimi, toisaalta sitä, että se toimiikin.

Yhtäältä pelätään, että kieltosopimus ei toimi, toisaalta sitä, että se toimiikin. Jos se ei toimi, se ei johda ydinaseettomaan maailmaan eikä muuta nykytilannetta.

Jos kieltosopimus taas toimii, pelätään tilannetta, jossa esimerkiksi Pohjois-Korea jäisi ainoaksi ydinasevaltioksi, koska se ei liity sopimukseen.

Kieltosopimuksen sanotaan horjuttavan globaalia turvallisuustilannetta ja uhkaavan kansallista turvallisuutta. On syytä kysyä, miten tarkalleen kieltosopimus uhkaa minkään valtion turvallisuutta.

Kieltosopimus tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa valtioiden jo olemassa olevia laillisia ja poliittisia sitoumuksia aseriisuntaan. Sopimus ei pakota ketään yksipuoliseen ydinaseriisuntaan. Valtiot luopuvat aseista omaan tahtiinsa, ja kieltosopimuksen on tarkoitus vauhdittaa tahtia.

Tarkoittaako ”kansallinen turvallisuus” ydinaseriisunnasta luopumista, vaikka ydinsulkusopimukseen kuuluvat maat ovat sopimuksen kuudennen artiklan nojalla ydinaseriisuntaan jo sitoutuneet?

Toisaalta Pohjois-Korea puolustaa ydinohjelmaansa vedoten omaan ”kansalliseen turvallisuuteensa”, joten miksipä ei sama argumentaatio olisi käyttökelpoista muidenkin ydinasevaltioiden suusta.

Kieltosopimuksen tuottamalla leimalla luodaan edellytyksiä ja painetta ydinaseriisunnalle.

Ydinasekielto joka tapauksessa leimaisi ydinaseet. Kieltosopimuksen tuottamalla leimalla luodaan edellytyksiä ja painetta ydinaseriisunnalle.

Aiemmat sopimukset, kuten miinoja ja rypäleaseita koskevat, eivät takaa, että ydinasekielto ”toimii” samalla tavalla. Ne ovat kuitenkin hyviä esimerkkejä vastaavien prosessien onnistumisesta.

Kieltosopimus ei ole oikotie ydinaseettomaan maailmaan, vaan looginen seuraava askel. Se tarjoaa laillisen ja hallinnollisen kehyksen ydinaseiden hävittämiselle, eikä sulje pois muita ydinaseriisuntaan tähtääviä toimia.

Mitä jos kaikki eivät liitykään?

Yleisin kieltosopimusajatukseen liittyvä epäkohta on, että kielto ei päde valtioihin, jotka eivät siihen liity. Kieltosopimus jakaisi valtiot entistä vahvemmin kahtia kieltosopimukseen sitoutuviin ja sen ulkopuolelle jääviin.

Kielto ei päde valtioihin, jotka eivät siihen liity.

Ydinsulkusopimuksen kuudes artikla kuitenkin sitoo jo sopimusvaltioita riippumatta siitä, mitä ne tekevät kieltosopimuksen suhteen. Kieltosopimuksen perimmäisenä tavoitteena on poistaa ydinsulkusopimuksen kuudenteen artiklaan sisältyvä monitulkintaisuus eli täydentää ydinsulkusopimusta.

Tuossa artiklassa maat sitoutuvat käymään hyvässä uskossa neuvotteluja ydinasekilpailun pikaisesta lopettamisesta ja ydinaseriisuntaan liittyvistä tehokkaista toimenpiteistä. Ne myös sitoutuvat neuvottelemaan tarkan ja tehokkaan kansainvälisen valvonnan alaisena tapahtuvaa yleistä ja täydellistä aseidenriisuntaa koskevasta sopimuksesta.

Perustava ajatus molemmissa sopimuksissa on sama. Kieltosopimus tarkentaisi ja toteuttaisi aiemmin sovittua. Uusista, vanhoja tarkentavista sopimuksista on lukuisia toimivia ennakkotapauksia.

Mitä tahansa ydinsulkusopimukseen sitoutuneet ydinasevaltiot ajattelevatkaan kieltosopimuksesta, niiden ydinsulkusopimuksessa tekemät sitoumukset eivät muutu miksikään. Kieltosopimus on ainoa ydinasevaltioista riippumaton keino vauhdittaa ydinsulkusopimuksen kuudennen artiklan toteutumista.

Ei ole perusteltua myöskään väittää, että kieltosopimuksen mahdollisuudet riippuisivat Natosta. Kun otetaan huomioon myös Nato-maiden aiemmat sitoumukset ydinaseriisuntaan, Naton pitäisi jonain päivänä olla ydinaseeton sotilasliitto.

Nato-mailla on kullakin erikseen oikeus päättää suhtautumisestaan kieltosopimukseen.

Lisäksi täytyy muistaa, että Nato-mailla on kullakin erikseen oikeus päättää suhtautumisestaan kieltosopimukseen: niitä ei kannata tässä yhteydessä niputtaa yhden ennakoitavan näkemyksen alle.

Ainoa kahtia jakava tekijä on se, että jotkut valtiot aiemmasta sitoumuksestaan huolimatta vastustavat kieltosopimusta vedoten esimerkiksi tyhjiin uskomuksiin globaalin turvallisuustilanteen horjumisesta tai uhasta kansalliselle turvallisuudelle. Ydinsulkusopimuksen ulkopuolella ovat ennestäänkin Intia, Israel, Pakistan ja Pohjois-Korea.

Parhaimmillaan kieltosopimus päinvastoin lieventäisi sitä ydinsulkusopimuksesta tulkittavaa kahtiajakoa, että toisilla saisi olla ydinaseita ja toisilla ei.

Nyt on oikea aika

Miksi nyt ei olisi oikea aika solmia ydinaseet kieltävä sopimus? Miksi ydinaseet pitäisi ensin taianomaisesti saada hävitettyä ennen kuin ne kieltävä sopimus voidaan solmia?

Muidenkin asejärjestelmien kieltämisessä on tehty sopimus ennen niiden hävittämistä. Ei ole mitään syytä, miksi ydinaseissa ei voitaisi toimia samalla tavalla.

FM Honna Marttila on SaferGlobe-tutkimusverkoston jäsen ja Suomen ICAN-verkoston (International Campaign to Abolish Nuclear Weapons) toinen koordinaattori.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*