Millaisia haasteita kohtaa EU-neuvotteluja käynyt presidentti Emmanuel Macron kotimaassaan tulevana syksynä? Ja millaiset asetelmat ovat tuleviin presidentinvaaleihin?
Presidentti Emmanuel Macronin presidenttikausi on ollut täynnä sisäpoliittisia haasteita. Eurooppalaisilla areenoilla nautittu suosio ei toistaiseksi ole heijastunut kotimaahan. Koronakriisi ei kuitenkaan ole horjuttanut presidentin suosiota yhtä lailla kuin keltaliivit.
Kansallispäivänä juhlistettiin näyttävästi arjen sankareita, sairaanhoitajia ja lääkäreitä, jotka ovat auttaneet koronakriisissä. Macron on omimmillaan, kun saa itse määrätä seremoniat. Heinäkuussa käydyt EU-neuvottelut ja niiden dramatiikka oli laskelmoitu viesti kotimaahan, että presidentti edistää suoraselkäisesti ennen kaikkea Ranskan etuja.
Populistit hyötyvät koronakriisin jälkeisestä talouskriisistä. Macronin hallitus on myöntänyt apupaketteja teollisuudelle, jotka hyödyttävät ennen kaikkea jälkiteollisia pienkaupunkeja, jotka ovat olleet Marine Le Penin ominta kannatusaluetta.
Heinäkuussa käydyt EU-neuvottelut ja niiden dramatiikka oli laskelmoitu viesti kotimaahan, että presidentti edistää suoraselkäisesti ennen kaikkea Ranskan etuja.
Ranskassa maskit ovat pakollisia julkisissa tiloissa ja Macronia on kritisoitu siitä, että maskit eivät ole ilmaisia ja asettavat kansalaiset eri asemaan. Presidenttinä Macron on halunnut nähdä itsensä eräänlaisena pelastajana ja uudistajana, mutta on siirtynyt talouspolitiikassaan yhä oikeammalle. Myöskään maahanmuutosta hän ei puhu yhtä liberaalisti kuin ennen. Hänen valttejaan olivat nuoruus, tuoreus, dynaamisuus, tuntemattomuus ja ryvettymättömyys.
Puoluekentän hajaannus
Ranskalaista poliittista kulttuuria on pidetty ummehtuneena ja sisäsiittoisena. Perinteisten oikeisto- ja vasemmistopuolueiden kannatus ei ole korkealla. Viime presidentinvaaleissa kärkiehdokkaat tulivat perinteisen puoluekulttuurin ulkopuolelta.
Emmanuel Macron edusti presidentinvaaleissa 2017 poliittisen kentän ulkopuolelta tulevaa muutosta. Macronin puolue Republique En Marche oli liike, joka halusi uudistaa poliittisen kulttuurin.
Macronin valinta lopetti pitkään maata hallinneen UMPS-kulttuurin. Alkukirjaimilla viitataan UMP-puolueeseen, nykyinen Les Republicains, ja sosialistipuolueeseen. Sosialistipuoluetta kuvattiin ”elefanttien viimeiseksi valssiksi”. Macronia haastavat tulevissa vaaleissa jälleen uudet liikkeet.
Tällä hetkellä Republique En Marchella on enemmistö parlamentissa, mutta kaksivaiheisissa kunnallisvaaleissa kesäkuussa 2020 puolue kärsi ennätysmäisen tappion.
Macronin puolue Republique En Marche oli liike, joka halusi uudistaa poliittisen kulttuurin. Tulevissa vaaleissa Macronia haastavat jälleen uudet liikkeet.
Kunnallisvaalien jälkeen heinäkuussa Ranskan hallitus erosi. Presidenttiä suositumman pääministeri Edouard Philippen tilalle astui hillitty Jean Castex. Macron valitsi Macronin, kritisoivat poliittiset kommentaattorit. Castexia ja uutta hallitusta on kritisoitu läheisyydestään presidentti Sarkozyyn. Lehtien ja tutkijoiden kuten avostetun Cevipofin Louc Roubanin mukaan uuden hallituksen tarkoituksena on paitsi varmistaa kiistelty eläkeuudistus myös Macronin valinta presidentiksi vuonna 2022. Jean Castex on todennut olevasa sosialistinen gaullisti ja hän asemoi Macronin politiikkaa vahvasti keskusta-oikeistoon.
Lehtien ja tutkijoiden mukaan uuden hallituksen tarkoituksena on paitsi varmistaa kiistelty eläkeuudistus myös Macronin valinta presidentiksi vuonna 2022.
Ranskan poliittisen kentän tilaa kuvaa se, että presidentinvaalien suosituimmat ehdokkaat olivat perinteisen oikeisto-vasemmisto-kentän ulkopuolelta. Nyt presidentinvaaleista veikkaillaan kaksintaistelua Emmanuel Macronin ja Marine Le Penin välillä. Macron on nimennyt suurimmaksi vihollisekseen populismin, mutta ei ole onnistunut kukistamaan sitä. Marine Le Pen ilmottautui presidenttiehdokkaaksi tammikuussa 2020. Macron ei ole vielä ilmoittanut virallisesti kantaansa, mutta hän laskelmoi ehdokkuuttaan tarkkaan.
Taloudellinen taantuma suosii populismia, mutta Marine Le Peniä rasittaa kuitenkin puolueen talousvaikeudet ja häneen liitetty stigma. Marine Le Penin sisarentytär Marion Marechal-Le Pen käyttää nykyään vain nimeä Marion Marechal.
Presidentti Macron taas ei kestäisi toista keltaliivien kaltaista protestiliikettä, joka henkilöi viholliskuvan häneen.
Vihreä aalto Ranskassa
Ranskassa EU-vaaleissa sekä kunnallisvaaleissa menestyivät vihreät. Vihreät saivat EU-vaaleissa 13,5 prosenttia äänistä. Vihreiden EU-edustaja Yannick Jadot on ilmottautunut presidenttiehdokkaaksi, koska ”planeetalle on tehtävä jotain”. Vihreiden menestys on suora piikki Macronille, joka on pyrkinyt profiloitumaan ilmastoasioissa.
Nuoret ja koulutetut ovat päätyneet äänestämään vihreitä, koska Macronin ympäristöpolitiikkaa on kritisoitu kosmeettiseksi. Macronin on todettu siirtyneet oikeammalle ja edistävän ainoastaan hyvätuloisten asioita. Ympäristöasiat ovat nousseet myös Marine Le Penin johtaman kansallismielisen Rassemblement National -puolueen agendalle.
Ympäristöasiat ovat nousseet myös Marine Le Penin johtaman kansallismielisen Rassemblement National -puolueen agendalle.
Perinteiset presidenttipuolueet kuten Les Republicains ja Parti Socialiste ovat sisäisessä hajaannuksessa. Les Republicains -puolueen presidenttiehdokkaaksi tähyilee ainakin äskettäin kirjan julkaissut entinen poliittinen toimittaja François Baroin. Viime vaaleissa usea jätti äänestämättä, sillä Macron oli liian liberaali useille traditionaalisen siiven katolisille republikaaneille. Näistä katolisista käytettiin nimeä zombie-katoliset. Oikeiston ehdokkaaksi kaavaillaan myös entistä Les Rebublicaines -puolueen jäsentä Xavier Berthardia. Hän kuitenkin saa odottaa vuoroaan ja sitä, että presidentti tekee jonkun virheen.
Kaivataan uutta Mitterandia
Usea poliittinen kommentaattori on pohtinut sitä, että vasemmisto ja vihreät tarvitsivat eräänlaisen uuden François Mitterandin, joka kokoaisi molempien äänet. Tällä hetkellä sellaista ei ole tarjolla. Presidentin tulisi olla poliittinen pelastaja, joka yhdistäisi kansan.
Vasemmiston ääniä saa ainakin vasemmistopopulisti Jean-Luc Melenchon, joka on erinomainen puhuja ja joka teki vuonna 2017 viihdyttävän ja dynaamisen kampanjan. Liberation-lehden entinen johtaja Laurent Joffrin ilmoitti äskettäin perustaneensa uuden ekologis-sosialistisen liikkeen, joka tähtää presidentinvaaleihin. Joffrin kertoi, että hänen tarkoituksenaan on ennen kaikkia herättää vasemmisto uudistamaan ohjelmansa.
Macronia on kritisoitu eliitin ja Brysselin ehdokkaana. EU-neuvotteluja käyneen Macronin käyttäytyminen tulee nähdä tässä valossa. Hän halusi osoittaa puoltavansa ennen kaikkea Ranskan etuja.
Kamppailu Marine Le Pen – Emmanuel Macron
Tällä hetkellä ennustetaan, että presidentinvaalien toinen kierros käytäisiin Marine Le Penin ja Emmanuel Macronin välillä. Molemmilla on vakiintuneet kannattajansa. Molemmat edustavat vastakkaisia poliittisia kulttuureja.
Emmanuel Macronin edeltäjät Nicolas Sarkozy ja François Hollande jäivät molemmat yhden kauden presidenteiksi. Veikkailujen mukaan myös Nicolas Sarkozy ja Ségolène Royal haaveilevat presidenttiehdokkuudesta. Heitä kuitenkin rasittaa menneisyyden painolasti. Nicolas Sarkozy julkaisi heinäkuussa kirjan, jossa hän kertoo muuttuneensa.
Selvää on, että vastustajat ovat valmiina tarttumaan Macronin pieniinkin virheisiin. Uutta keltaliivien kaltaista kriisiä hän ei enää kestäisi.
Mikäli Macron valittaisiin presidentiksi, hän tekisi historiaa. Hän olisi sitten vuonna 1956 valitun Charles de Gaullen ensimmäinen presidentti, jolla olisi parlamentin enemmistö takanaan.
Macronin tulevaa syksyä on luonnehdittu katastrofaaliseksi. Kiistelty eläkeuudistus ja koulutusuudistus tulee saada kasaan ja Ranskan talous vaatii rajuja leikkauksia. Macron on lopettanut start-up-retoriikan ja pyrkinyt esiintymään maltillisesti. Hänen tulee entistä selvemmin osoittaa olevansa koko kansan presidentti. Selvää on, että vastustajat ovat valmiina tarttumaan pieniinkin virheisiin. Uutta keltaliivien kaltaista kriisiä Macron ei enää kestäisi.
VTM, FM Laura Parkkinen on vapaa toimittaja ja tutkija, joka on erikoistunut Ranskaan ja populismiin. Parkkinen työskenteli projektitutkijana Jyväskylän yliopistossa vuosina 2015–2016 Suomen akatemian hankkeessa ”Populismi liikkeenä ja retoriikkana”. Parkkisen Turun yliopistolle tehtävä väitöskirja käsittelee populismia viestintänä.
