Yhdenvertainen virus? HLBTI-ihmiset koronakriisissä

Christian Sterk / Unsplash
Lukuaika: 6 min.

Kohteleeko koronaviruskriisi ihmisiä tasapuolisesti seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuoli-identiteetistä riippumatta? Mikä on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen näkökulma koronakriisin Suomessa?

Suomalaisessa mediassa koronaviruskriisiä on käsitelty melko vähän ja varsin maltillisesti homojen, lesbojen, bi- ja transihmisten sekä intersukupuolisten (HLBTI) näkökulmasta.

HLBTI-ihmisille suunnattuja sosiaalipalveluja tarjoavan Sinuiksi-palvelun työntekijä kehotti mediassa  sateenkaarinuoria olemaan kertomatta vanhemmilleen seksuaalisuudestaan tai sukupuolikokemuksestaan koronakriisin keskellä, koska perheissä ilmenee kriisin seurauksena muutenkin jännitteitä.

Joissakin maissa vähemmistöistä etsittiin syntipukkeja koronakriisiin.

Media raportoi myös ulkomaiden heikkenevästä ihmisoikeustilanteesta joissain maissa. Esimerkiksi Venäjällä, Puolassa, Unkarissa ja Brasiliassa seksuaali- ja etenkin sukupuolivähemmistöjen asemaa  pyrittiin valtiojohtoisesti heikentämään ja vähemmistöistä etsimään syntipukkeja kriisissä. Toisaalta EU-komission puheenjohtaja, EU-parlamentti  ja YK:n ihmisoikeusvastaava ovat ottaneet kantaa HLBTI-ihmisten syrjintää vastaan.

 

Asuinalue vaikuttaa riskiin

Kun väestötasolla arvioidaan riskejä saada covid-19-virus ja joutua heikompaan asemaan siihen liittyvässä taloudellisessa kriisissä, on mielekästä tarkastella HLBTI-ihmisten asemaa alueellisten erojen ja työmarkkina-aseman kannalta.

Arvatenkin HLBTI-ihmisiä asuu ympäri Suomen, mutta tutkimusten mukaan heistä keskimääristä asukasta suurempi osa on muuttanut maaseudulta ja pikkukaupungeista isompiin kaupunkeihin ja etenkin pääkaupunkiseudulle, ellei sitten ulkomaille. Syinä tähän ovat olleet maaseudun ja harvaan asuttujen alueiden suhteessa kielteisempi suhtautuminen ihmisten moninaisuuteen sekä isojen kaupunkien vapaampi ilmapiiri ja paremmat mahdollisuudet tavata muita samoin kokevia.

Transihmisiä ja ei-heteroseksuaalisia naisia painokkaammin nämä tekijät ovat heijastuneet homo- ja bimiesten valintoihin. Nuorista ei-heteroseksuaalisista miehistä 22 prosentin muuttohaluja aiemmalta tai nykyiseltä asuinpaikalta lisäsi seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä kielteinen asenneilmapiiri. 17 prosenttia heistä vastasi uuden paikkakunnan myönteisen ilmapiirin houkutelleen muuttoon.

HLBTI-ihmisten kasaantuminen etenkin pääkaupunkiseudulle ja muihin suurimpiin kaupunkeihin lisää väestötasolla heidän riskiään sairastua covid-19-viruksen aiheuttamaan tautiin, koska etenkin pääkaupunkiseudulla tartuntoja on todettu huomattavasti muuta maata useammin.

 

Naisenemmistöiset palvelualat suosittuja

Vastaavasti kaikissa ammattiryhmissä ja -aloilla työskentelee HLBTI-ihmisiä, mutta joitain aloja vältellään ja toisia suositaan riippuen niiden oletetusta tai tiedetystä asenneilmapiiristä. Tutkimuksissa ilmenee, että miesenemmistöisillä aloilla esiintyy naisenemmistöisiä aloja useammin syrjintää ja kielteisiä asenteita. Ylipäänsä naiset suhtautuvat miehiä asiallisemmin HLBTI-ihmisten oikeuksiin. Tämä vaikuttaa myös HLBTI-ihmisten koulutus- ja uravalintatilanteissa siten, että osa välttää miesenemmistöisiä teollisuus- ja rakennusaloja ja suosii naisenemmistöisiä palvelu-, hoiva- ja kasvatusaloja.

Tämä kehitys korostuu etenkin ei-heteroseksuaalisilla miehillä, jotka keskimääräistä miestä useammin välttävät miesaloja ja sen sijaan valitsevat naisille tyypillisen alan. Tutkimukseni nuorista ei-heteroseksuaalista miesvastaajista noin neljäsosa koki seksuaalisuuteen liittyvien asenteiden heijastuvan heidän opiskelu- ja uravalintaansa, kun naisvastaajista selvästi harvemmat kokivat niiden olleen merkityksellisiä.

Tutkimuksen nuorista ei-heteroseksuaalista miesvastaajista noin neljäsosa koki seksuaalisuuteen liittyvien asenteiden heijastuvan heidän opiskelu- ja uravalintaansa

Sama näkyi myös jonkin verran transfeminiinisten nuorten kohdalla eli nuorilla, jotka oli lapsena määritelty miehiksi, mutta jotka kokivat itsensä sukupuoleltaan naisiksi tai muuksi. Transmaskuliinisista nuorista osa hakeutui miesaloille, mutta osa myös vältti asenneilmapiiriltään transkielteisiksi miellettyjä miesaloja.

Koronaviruskriisin kannalta merkityksellistä on se, että HLBTI-ihmiset siis työskentelevät keskimääristä väestöä useammin palvelu-, hoiva- ja kasvatusaloilla tai muilla naisenemmistöisillä aloilla, joilla viruksen saamisen riski on suurempi tai joita koronakriisi on kohdellut rankemmin.

Aloilla, joissa kohtaamisia ihmisten kanssa on hankala välttää, kuten hoiva-ala, on suurempi todennäköisyys tartuntariskille. Palvelualat, kuten ravintola-, majoitus-, matkailu-, kauneudenhoito- ja kulttuurialat, ovat sellaisia, joissa työskentelevistä miehistä keskimääräistä useammat ovat ei-heteroseksuaalisia. Juuri nämä alat ovat olleet esillä suurimpina kärsijöinä koronakriisissä ja niissä irtisanottujen ja lomautettujen määrät ovat olleet suuria.

Näyttää siltä, että HLBTI-ihmiset ovat olleet keskimääräistä suuremmassa riskissä sekä saada virus että joutua kohtaamaan koronakriisin liittyvät taloudelliset vaikeudet.

Tilanne voi ilmeisesti muuttua, mikäli tulevaisuudessa teollisuustilausten vähenemisen seurauksena kriisi alkaa koetella etenkin miesenemmistöistä teollisuussektoria. Nyt tosin näyttää siltä, että alueellisten ja ammattialaerojen seurauksena HLBTI-ihmiset ovat olleet keskimääräistä suuremmassa riskissä sekä saada virus että joutua kohtaamaan koronakriisin liittyvät taloudelliset vaikeudet.

Ero on merkityksellinen, etenkin kun verrataan ei-heteroseksuaalisia miehiä muihin miehiin. Toisaalta ei-heteroseksuaaliset naiset, joista selvä enemmistö työskentelee naisenemmistöisillä aloilla, ovat joutuneet kohtamaan samankaltaiset riskit kuin muutkin naiset  – eli suuremmat kuin miehet keskimäärin.

 

Syrjinnälle ja työttömyydelle altistavat tekijät

Viisi vuotta sitten tehdyn transihmisille suunnatun työelämäkyselyn vastaajista viidesosa oli työttömänä. Osa transihmisistä ja intersukupuolisista on kokenut yhteiskunnan ja kulttuurin sukupuolinormit niin ahdistavina, että se on estänyt hakeutumisen työelämään sekä vaikuttaa mielenterveyteen. Omassa tutkimuksessani tuli esiin, että transnuoret keskeyttävät muita nuoria useammin toisen asteen koulutuksen ja osa jää odottamaan sukupuolenkorjausprosessia, uutta sukupuolikokemusta vastaavaa henkilötunnusta ja nimeä ennen kuin jatkaa opintojaan tai hakeutuu työhön.

Transnuorten ja –aikuisten kannalta koronakriisi on voinut heikentää mahdollisuuksia ja toiveita päästä aloittamaan työelämä. Mikäli se on heijastunut sukupuolenkorjausprosessiin pääsyyn tai hakeutumiseen, voidaan odottaa sekä mielenterveysongelmien että työttömyyslukujen pahenevan ryhmän osalta entisestään.

Osa transihmisistä ja intersukupuolisista on kokenut yhteiskunnan ja kulttuurin sukupuolinormit niin ahdistavina, että se on estänyt hakeutumisen työelämään sekä vaikuttaa mielenterveyteen.

Monet ei-heteroseksuaaliset, transihmiset ja intersukupuoliset salaavat kokemuksensa työpaikalla ja koulutuksessa, pääosin syrjinnän ja kiusaamisen pelossa. Koronakriisi pikemminkin luultavasti lisää salaamista kuin edistää avautumista omasta tilanteestaan.

Nuoret saavat koronakriisin aikana heikommin sosiaali- ja terveyspalveluja, kun koulut ja oppilaitokset ovat kiinni tai kun kansalaisjärjestöjen palveluja suljetaan ainakin vertaistoiminnan osalta ja muutetaan etäpalveluiksi. Tämä voi toisaalta lisätä seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvää ahdistuneisuutta ja masennusta sekä paineita suhteissa läheisiin.

Eriarvoistuminen heijastuu myös lomautuksiin ja töihin paluuseen

Keskeisempää on kuitenkin tarkastella irtisanottujen, lomautettujen ja sellaiseksi joutumista pelkäävien tilannetta. Erona muihin väestöryhmiin (cissukupuolisiin heteroihin) HLBTI-ihmisillä on se, etteivät muut joudu pohtimaan, erotetaanko tai lomautetaanko heidät seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvien syiden perusteella.

Monilla aloilla lomautukset ja irtisanomiset ovat tapahtuneet laajoina, usein kaikkia työntekijöitä koskevina. Mikäli vain osa joutuu näiden toimien kohteeksi, tai kun lomautettuja otetaan takaisin työhön osittain, tai uusia palkataan asteittain, tulee eteen tilanteita, joissa syrjintä ja epäasiallinen kohtelu mahdollistuvat. Valitaanko työhön mieluummin sellainen, joka on kaikkien kanssa kaveri ja jolla on perhe huollettavana, vai sellainen joka ei ole kertonut juuri mitään omasta elämästään tai josta ei oikein edes tiedä, onko hän nainen vai mies? Homo- ja transfobiset asenteet on helppo jättää tuomatta esiin ja silti syrjiä joitain työntekijäryhmiä.

Valitaanko työhön mieluummin sellainen, joka on kaikkien kanssa kaveri ja jolla on perhe huollettavana, vai sellainen joka ei ole kertonut juuri mitään omasta elämästään tai josta ei oikein edes tiedä, onko hän nainen vai mies?

HLBTI-ihmisten pelko syrjinnästä on perusteltu. Euroopan unionin keväällä julkaistun FRA-tutkimuksen tuloksien perusteella suomalaisista vastaajista 14 prosenttia kertoi tulleensa syrjityksi työelämässä viimeisen vuoden aikana. HLBTI-ihmisten kohtaamaa syrjintää ja työttömyyttä aiheuttavat paitsi homo- ja transfobiset asenteet myös hetero-, cis- ja sukupuolinormatiiviset käytännöt ja rakenteet, jotka edelleen vallitsevat useimmilla työpaikoilla.

 

Väkivaltaa vähemmän

Koronakriisi on sulkenut tapaamispaikat ja vähentänyt ihmisten liikkumista julkisilla paikoilla. Tämä on vaikuttanut myös HLBTI-ihmisten elämään. Kouluissa, työpaikoilla ja etenkin julkisilla paikoilla on esiintynyt vähemmän väkivaltaa HLBTI-ihmisiä kohtaan, koska mahdollisuudet siihen ovat vähentyneet. Etäopiskelu- ja työskentely ovat voineet tarjota joillekin turvallisemmat olosuhteet. Homo- ja transfobisen väkivallan kohteeksi HLBTI-ihmiset joutuvat tyypillisesti julkisilla paikoilla, liikennevälineissä, kadulla tai ravintoloissa.

Osalla HLBTI-nuorista koti ei ollut turvallinen paikka ennen koronakriisiä, ja samaan tilaan ahtautuminen kriisin aikana voi lisätä jännitteitä ja väkivaltaa entisestään.

Osalla HLBTI-nuorista koti ei ollut turvallinen paikka ennen koronakriisiä, ja samaan tilaan ahtautuminen kriisin aikana voi lisätä jännitteitä ja väkivaltaa entisestään. Myös samaa sukupuolta olevien suhteissa ja sateenkaariperheissä jännitteet voivat kriisin yhteydessä vahvistua ja perheväkivalta lisääntyä. Toisaalta väestötasolla tarkasteltaessa HLBTI-ihmisillä on keskimääräistä harvemmin lapsia, perhe tai parisuhde, joten ongelma ei kosketa erityisesti heitä verrattuna muuhun väestöön.

Merkityksellisempiä seurauksia koronakriisistä voi olla yksinäisille HLBTI-ihmisille, jotka ovat suhteessa keskimääräistä yksinäisempiä. Ei-heteroseksuaaliset ja transnuoret ovat Kouluterveyskyselyn perusteella muita nuoria useammin yksinäisiä. Perheettömyys, parisuhteettomuus ja välien katkeaminen omiin vanhempiin tai sukulaisiin voivat linkittyä heteronormatiivisen kulttuurin paineisiin ja asenteisiin.

 

Pelkoja ja ahdistusta enemmän

Koronakriisi voi koetella etenkin niitä HLBTI-vanhuksia, joille ei löydy kosketuksia muihin ihmisiin edes etäyhteyksin. HLBTI-tapaamispaikkojen, kuten homoravintoloiden ja Setan jäsenjärjestöjen vertaisryhmien sulkeutuminen voi olla vielä tärkeämpi asia HLBTI-ihmisille kuin yleisesti tapaamispaikkojen sulkeutuminen muulle väestölle, etenkin jos ne tarjosivat ainoan mahdollisuuden olla oma itsensä muiden seurassa.

HLBTI-ihmisten itsetuhoisuus ja mielenterveysongelmat ovat keskimääräistä väestöä yleisempiä. Koronakriisin aikainen yksinäisyys, mahdolliset irtisanomis- ja lomautuskokemukset sekä syrjintä voivat edistää niiden puhkeamista ja vahvistumista. Vammaisille, maahanmuuttajataustaisille tai rodullistetuille HLBTI-ihmisille koronakriisi on voinut tuottaa moninkertaisesti ongelmallisen tilanteen.

HLBTI-ihmisten itsetuhoisuus ja mielenterveysongelmat ovat keskimääräistä väestöä yleisempiä. Koronakriisin aikainen yksinäisyys, mahdolliset irtisanomis- ja lomautuskokemukset sekä syrjintä voivat edistää niiden puhkeamista ja vahvistumista.

Joillekin HLBTI-ihmisille, ehkä etenkin ikääntyville homo- ja bimiehille, kriisi voi tuoda mieleen käsittelemättömiä ahdistavia muistoja 1980- ja 90-lukujen hiv/aids-kriisistä. Silloin esiintyi paljon sekä seksuaalivähemmistöjen että hiv-tartunnan saaneiden syyllistämistä ja leimaamista.

Toisin kuin joissain muissa maissa, Suomessa ei ole tehty politiikkaa syyllistämällä HLBTI-ihmisiä koronakriisistä tai esitetty heitä syntipukeiksi siihen liittyviin ongelmiin. Konservatiiviuskovaiset tai äärioikeistolaiset tahot ovat muualla käyttäneet kriisiä tilaisuutena ryhtyä kampanjoimaan HLBTI-ihmisiä vastaan. Suomessakin on pelkona, että luvatut translain ja intersukupuolisten lasten hoitojen tasa-arvoa lisäävät uudistukset jätetään tekemättä koronakiireisiin vedoten. Sateenkaarevuus ei tuo lisäarvoa korona-ajan Suomessakaan, vaikka virus ei ketään syrjisikään.

 

Jukka Lehtonen on kasvatussosiologian dosentti ja vanhempi tutkija, joka tutkii koronaviruskriisin merkityksiä HLBTI-ihmisille ja heitä edustaville kansalaisjärjestöille Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa WeAll-tutkimushankkeessa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*