Tekoälyä hyödyntäviä laitteita ja palveluita on kaikkialla puhelimen tuttavallisesti puhuvasta Alexasta taivaalla lentäviin drooneihin eli lennokkeihin. Nopea teknologinen kehitys aiheuttaa haasteita sen poliittiselle ohjaukselle. Haasteista huolimatta YK pyrkii ohjaamaan kehitystä kohti kestävämpää ja ihmisoikeuksia kunnioittavampaa tulevaisuutta.
Tekoäly voidaan karkeasti määritellä laitteiksi, ohjelmistoiksi ja järjestelmiksi, jotka kykenevät oppimaan ja tekemään päätöksiä lähes samalla tavalla kuin ihmiset.
Teknologian nopea kehittyminen tuo kirjavan joukon taloudellisesti houkuttelevia mahdollisuuksia. Vuonna 2020 tekoälymarkkinoiden tuotto ylitti 125 miljardin euron rajapyykin. Riippuen lähteestä sen kokonaismarkkina-arvon odotetaan kasvavan 10–150 biljoonaan euroon vuoteen 2030 mennessä. Kasvava ala houkuttelee niin yrityksiä, keksijöitä kuin sijoittajia. Kehitystä vievät eteenpäin teknologinen eetos ja mahdollisuudet, ei niinkään kysyntä.
Tekoälyä hyödyntävät muun muassa sosiaali- ja terveysalan monet palvelut hoitoroboteista potilastietojen käsittelyyn. Itsenäisesti päätöksiä tekevät järjestelmät muovaavat myös rahamarkkinoita koneiden tehdessä lukemattomia osto- ja myyntitapahtumia silmänräpäyksessä tuottaen välittömiä voittoja ja tappioita. Hyvin kehitetyllä tekoälyllä voitaisiin ehkä korjata puolueellisuuksia, jotka haittaavat ihmisten päätöksentekoa.
Teknologian nopea kehittyminen tuo kirjavan joukon taloudellisesti houkuttelevia mahdollisuuksia.
Lisäksi 75 valtiota käyttää aktiivisesti tekoälyä turvallisuussektorin tehtävissä, kuten rajavalvonnassa. Datamassat ja profilointi mahdollistavat ehkäisevää rikoksentorjuntaa. Valtiot myös selvittävät ja kehittävät tekoälyn itsenäistä päätöksentekoa sotatoimissa.
Tutkimukselle ja keskustelulle on tarvetta
Uhkana kaikessa tekoälyn kehityksessä ja käytössä on sen kehittyminen puhtaasti teknologian ehdoilla jättäen etiikan sekä ihmisoikeudet toissijaiseksi. Yhteiskunnallisten vaikutusten arviointi on vasta nyt nousemassa tarkastelun keskiöön.
Inhimilliset virheet ohjelmoinnissa tai huolimattomuus käytössä voivat aiheuttaa suurta vahinkoa. Tämä kehityskulku on nostettu varteenotettavaksi uhaksi niin Suomen raportissa tekoälyn käytöstä kuin YK:ssa. Kuinka tekoälyä voidaan kehittää ja käyttää ihmistä kunnioittavasti?
Tutkimukset tukevat väitteitä tekoälyn päätöksenteon vinoumista. Esimerkiksi Yhdysvalloissa algoritmit epäonnistuvat toistuvasti saavuttamaan edes alkeellista tasa-arvoa. Vuonna 2015 tekoälytutkimuksen suurimpiin kuuluvan Googlen kuvapankin algoritmi luokitteli kuvan tummaihoisista ihmisistä gorilloiksi. Tapaus ei ollut ainutlaatuien ja se herätti keskustelua algoritmien epäluotettavuudesta ja implikaatioista tekoälyteknologian vaaroista muissa yhteyksissä.
Uhkana kaikessa tekoälyn kehityksessä ja käytössä on sen kehittyminen puhtaasti teknologian ehdoilla jättäen etiikan sekä ihmisoikeudet toissijaiseksi.
Rikoksentorjunnassa tunnistusalgoritmien käyttö on globaalisti johtanut etnisiin vähemmistöihin kuuluvien päätymisen enemmistöä useammin tutkinnan kohteeksi ja syytetyksi rikoksista. Vaikka vika on syötetyssä datassa, algoritmit tuntuvat vahvistavan jo olemassa olevia yhteiskunnallisia vinoumia.
Myös ihmisen merkitys työmarkkinoilla on vähentynyt silloin, kun kone tekee työn tehokkaammin. Automaatio on jo kauan vähentänyt ihmisen tarvetta teollisuudessa ja tämän kehityksen myötä myös palvelu- ja terveydenhuoltoalat ovat saman edessä. Arkipäiväistyneet ääniohjattavat palvelut, kuten Siri, Alexa ja Google, vähentävät muun muassa henkilökohtaisten avustajien ja tulkkien tarvetta. Koronaviruspandemian myötä kysyntä tekoälylle kasvaa maailman tehdessä digiloikkaa.
Kuinka tekoälyä voidaan kehittää ja käyttää ihmistä kunnioittavasti?
Ihmisestä voi muodostua myös este talouskasvulle. Automaation ja tekoälyn kehitys vähentävät palkkakustannuksia eivätkä koneet ryhdy lakkoon. Ei ole siis kaukaa haettu ajatus, että olisi taloudellisesti kannattavaa hankkiutua ihmisestä eroon. Tämä voi lisätä globaalisti taloudellista ja yhteiskunnallista epätasa-arvoa työpaikkojen vähentyessä ja pääoman kasaantuessa enenevästi jo valmiiksi rikkaille.
Tekoäly luo myös haasteita niin yksilöiden turvallisuudelle sekä kansainväliselle vakaudelle. Näitä riskejä ovat muun muassa eli syväväärennökset (engl. deepfake), jotka ovat erehdyttävän aidoilta näyttäviä tekoälyn ja koneoppimisen tuottamia videoita. Myös haitta- ja vakoiluohjelmat kehittyvät. Ne pystyvät navigoimaan tietojärjestelmissä- ja verkoissa huomattavasti älykkäämmin ja täten huomaamattomammin kuin ennen. Lisäksi tekoälyyn perustuvia autonomisia asejärjestelmiä kehitetään itsenäisesti valitsemaan ja eliminoimaan kohteita sodankäynnissä.
Tekoälyn kehitys ei tapahdu tyhjiössä, vaan olemassa olevista sosiaalisista normeista
Yhteiskunnalliset normit ohjaavat tapaamme jäsentää maailmaa. YK on ydinasemassa normien muodostamisessa, minkä takia sillä on mahdollisuuksia vaikuttaa myös tekoälyn kehitykseen.
YK:n pääsihteeri Antonio Guterres on vedonnut useasti jäsenvaltioihin sekä muihin toimijoihin tekoälyn kestävän kehityksen puolesta. Pääsihteerin toimesta vuonna 2018 järjestetty korkean tason paneeli toimitti raportin, jonka pohjalta järjestettiin temaattiset pyöreän pöydän keskustelut. Näissä keskusteluissa Suomi sitoutui tiennäyttäjäksi tekoälyn kehityksessä. Paneelin ja keskusteluiden pohjalta Guterres julkaisi kesäkuussa 2020 digitaalisen yhteistyön tiekartan.
Jos valtiot ovat liianhitaita mukautumaan uuteen sääntelyyn, olemassa olevat sopimukset, julistukset ja tavoitteet voivat tarjota kattavan sääntöpohjan tekoälyn sääntelylle.
YK on ydinasemassa normien muodostamisessa, minkä takia sillä on mahdollisuuksia vaikuttaa myös tekoälyn kehitykseen.
Esimerkiksi ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (UDHR) sekä kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus (KP-sopimus) takaavat 2. artiklassaan yksilön oikeuden kaikkiin oikeuksiin ja vapauksiin ilman syrjintää. Lisäksi UDHR:n artikla 7 vahvistaa kaikkien oikeutta lainsuojaan syrjinnältä. Artikla 10 puolestaan oikeuttaa puolueettomaan oikeudenkäyntiin.
Jos tekoäly päättää, kuka on syyllinen ja kuka syytön, tämän toteutuminen on vaakalaudalla. Ihmisen oikeuden työhön sekä valtion vastuun tarjota sitä takaa puolestaan UDHR:n artikla 23 ja Kansainvälisen työjärjestön (ILO) sopimus C122:n artikla 1.
Poliittisena ohjaustyökaluna Agenda 2030 eli kestävän kehityksen tavoitteet antavat myös selvät indikaattorit onnistuneelle tekoälyn kehittymiselle. Vaikka tavoitteiden aikataulusta ollaan pahasti jäljessä, ovat yritykset ja valtiot pyrkineet mukautumaan tavoitteiden saavuttamiseksi. YK:n mukaan suurin este tavoitteiden saavuttamisessa ovat puuttuvat investoinnit. Tekoälymarkkinoilla rahasta ei kuitenkaan olisi pulaa. Olennaista onkin markkinoiden ja tavoitteiden kohtaaminen hyvissä merkeissä.
Kestävän kehityksen osalta vaikutusmahdollisuudet tekoälyn kehitykseen ovat kaksiteräiset. Tekoäly voisi parantaa mahdollisuuksia saavuttaa kaikki 169 tavoitetta vuoteen 2030 mennessä. Tutkimusten mukaan kehitys mahdollistaisi niistä 79 prosentin (134) toteutumisen. Toisaalta saman tutkimuksen mukaan 35 prosenttia tavoitteista (59) saattaa kehityksen myötä estyä. Näihin kuuluvat erityisesti köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentymisen sekä hyvän koulutuksen tavoitteet.
YK:n mukaan suurin este tavoitteiden saavuttamisessa ovat puuttuvat investoinnit. Tekoälymarkkinoilla rahasta ei kuitenkaan olisi pulaa.
Aseistettu tekoäly on kenties kimurantein teknologian ala säännellä. Jo vuonna 1968 YK:n sopimukset mahdollistivat itsekseen ajavat autot, kuitenkin painottaen ihmisen mahdollisuutta palauttaa halutessaan auto hallintaansa. Yli 50 vuotta myöhemmin YK:ssa keskustellaan ihmisen kontrollin merkityksestä asejärjestelmien osalta.
Ihmisoikeudet sekä kansainvälinen humanitaarinen oikeus määrittelevät kattavasti, mikä on sallittua sodankäyntiä. YK:n jäsenvaltiot eivät kuitenkaan pääse yhteisymmärrykseen tekoälyn ja autonomian määritelmistä. Autonomian määritelmät vaihtelevat koneen kyvystä tehdä päätöksiä ilman ihmisen mahdollisuutta puuttua prosessiin ja koneen täydellisen moraalisen itsetietoisuuden välillä.
Lisäksi haasteena on löytää yhteinen kanta asejärjestelmien autonomian sallittavasta tasosta. Ilman yhteisesti ymmärrettyjä ja hyväksyttyjä termien määritelmiä kieltosopimusta ei saada aikaiseksi.
Toimenpiteitä ja konkretiaa tavoitteiden saavuttamiseksi
YK on pyrkinyt integroimaan tekoälykysymykset koko järjestön toimintaan. YK:n alaisista järjestöistä 37 on tähän mennessä mukana tekoälyn sääntelyssä tavalla tai toisella.
Merkittävimpiä institutionaalisia kehityksiä on Haagiin vuonna 2017 perustettu Tekoälyn ja robotiikan tutkimuksen keskus sekä samana vuonna Kansainvälisen televiestintäliiton ITUn alaisuuteen perustettu AI for Good -foorumi huippukokouksille.
Erityisesti vuosittain järjestetty AI for Good -huippukokous on oivallinen esimerkki YK:n tavoittelemasta kehityssuunnasta. Foorumin tarkoitus on tuoda alan asiantuntijat ja johtavat yritykset yhdessä pohtimaan, kuinka tekoälyä voitaisi kehittää kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Koska teknologiaa kehitetään yritys- ja teknologiavetoisesti, kaikkien toimijoiden kiinteä integrointi mahdollistaa tehokkaimman sääntelyn.
YK:n alaisista järjestöistä 37 on tähän mennessä mukana tekoälyn sääntelyssä tavalla tai toisella.
Kaikkien mukaan ottaminen ei koske ainoastaan yllä mainittuja. YK:n Kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCOn painottaa oppimiskykyä työmarkkinoilta syrjäytymisen ehkäisyssä ja alueellisen epätasa-arvoistumisen ehkäisyssä. Järjestö on myös korostanut tekoälyn kehityksessä GLOCAL-lähestymistä eli globaalisti (global) ja läheltä (local) huomioiden sekä valtioiden että paikallisten toiveet ja tarpeet. Keskeistä tässä mallissa on ajatus tekoälyn kuulumisesta kaikille.
YK:n arvopohjan vaikutukset
YK:n viitekehyksessä 75 vuoden aikana sovittu normisto on laajentunut ja vahvistunut huomattavasti, vaikka järjestöä usein kritisoidaan turvallisuusneuvoston toimimattomuuden vuoksi. Monien yllätykseksi valtiot pääsääntöisesti ylläpitävät ja noudattavat YK:n normeja aktiivisesti.
YK on eittämättä vaikeassa tilanteessa pyrkiessään valjastamaan maailmaa mullistavaa teknologiaa globaaliin hyvään. Sillä on kuitenkin erityinen asema kansainvälisessä sääntelyssä. Yhteinen tahto ylläpitää ihmisoikeuksia ja muuta kansainvälistä sääntöpohjaa takaa, ettei tekoälyn sovellutuksia kehitetä sääntöpohjan kustannuksella tai ajaen kehittyviä maita marginaaliin teollisten maiden nauttiessa kehityksen hedelmistä.
Monien yllätykseksi valtiot pääsääntöisesti ylläpitävät ja noudattavat YK:n normeja aktiivisesti.
Kasvava huomio kansainvälisillä foorumeilla tekoälyn yhteiskunnallisiin vaikutuksiin lisää painetta valtioille ja yrityksille ohjata kehitystään kansainvälisesti hyväksyttävämpään suuntaan. Vuoden 2016 jälkeen valtioiden tekoälystrategioiden määrä onkin kasvanut hyvää vauhtia ja ne sisältävät monia mainintoja kestävästä sekä oikeuksia kunnioittavasta tekoälykehityksestä.
Pallo on siis nyt valtioilla, yrityksillä ja kaikilla yksilöillä. Valinnat eettisemmän ja kestävämmän tekoälykehityksen puolesta tehdään nyt. Implementoimalla yhteiset kansainväliset normit voidaan mahdollistaa suunnattomat hyödyt, joita tekoälyn kehitys voisi tuoda mukanaan.
Yeti Kakko (YTK) opiskelee Tampereen yliopistossa kansainvälistä politiikkaa ja tutkii gradussaan autonomisia asejärjestelmiä. Kakko on lisäksi toiminut pitkään paikallisissa ja kansallisissa YK-nuorisojärjestöissä.
Artikkeli on osa Tarja Sepän uraa juhlistavaa juhlajulkaisusarjaa Kansainvälinen yhteisö, ihmisoikeudet ja Yhdistyneet kansakunnat.
