Se, että jokin uhkaus tai loukkaus ”perustuu Raamattuun”, ei oikeuta sanomaan mitä tahansa toisesta ihmisestä. Käräjäoikeus piti Räsäsen puheita loukkaavina, vaikka ei katsonut niiden täyttävän kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkkejä.
Raamatun tulkinnat eivät näytä olevan yhteiskunnallisesti merkityksettömiä. Kansanedustaja Päivi Räsäsen puheet ja julkaisut homoseksuaaleista ovat poikineet kiihkeitä mielipiteitä puolesta ja vastaan. Räsänen itse perustelee näkemyksiään Raamatulla, ja hänen tulkintojaan on ruodittu peräti Helsingin käräjäoikeudessa, jossa hän joutui vastaamaan syyteisiin kolmesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
TV-uutisisten alapalkissa kulki käräjäoikeuden istunnon alla teksti ”Raamattu-käräjillä tuomio”. Tämä kuvastaa hyvin sitä, millaisten tunnusten alla oikeudenkäynti julkisuudessa esiintyi. Syytettynä oli poliitikko ja yhteiskunnallisen vallan käyttäjä, jonka tekemisiä tutkittiin Suomen lain, ei Raamatun mukaan. Raamattuun vetosi syytetty itse.
Laki ja Raamattu ristiriidassa?
Räsäsen pamfletin mukaan ihmisten tasa-arvoisuus ei merkitse seksuaalisen käyttäytymisen tasavertaisuutta: ”Erilaiset tavat toteuttaa seksuaalisuutta eivät ole suinkaan moraalisesti tasa-arvoisia”. Hän edustaa myös kantaa, jonka mukaan homoseksuaalisuus on ”psykoseksuaalisen kehityksen häiriö”, jonka harjoittamiseen ei tule kannustaa. ”Tulisiko rikollisuus sallia, jos siihen on pakottava taipumus?”
Räsäsen ja hänen kannattajiensa näkökulmasta oikeudessa ratkaistiin paljon isompi asia kuin suhde seksuaalivähemmistöihin.
Suomessa kaikki avioliitot ovat lain mukaan samanarvoisia ja homoseksuaalisuus poistettiin sairausluokituksesta vuonna 1981, koska tiedeyhteisön valtaenemmistö ei pidä homoseksuaalisuutta häiriönä lainkaan. Tuomioistuin joutui miettimään, onko Räsänen julistanut laillisessa avioliitossa eläviä terveitä ihmisiä sairaiksi ja moraalittomiksi ja arvioimaan, onko hän solvannut homoseksuaaleja määrittelemällä heidän elämäntapansa häpeäksi ja synniksi twiitissään kesäkuussa 2019.
Räsäsen ja hänen kannattajiensa näkökulmasta oikeudessa ratkaistiin paljon isompi asia kuin suhde seksuaalivähemmistöihin. Heidän mielestään pelissä oli se, saako kristitty edelleen sitoutua koko Raamattuun. Räsäsen ja hänen taustayhteisönsä, Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen, ajatusmaailmassa Raamattu on erehtymätön oraakkeli, jonka teksti on kaikilla kielillä ja kaikkina aikoina selvää sellaisenaan. Se ei kaipaa tulkintaa.
Voiko Raamattua lukea kirjaimellisesti?
Käytännössä Räsänen ei kuitenkaan lue Raamattua kirjaimellisesti vaan tiukasti oman tulkintaperinteensä läpi. Monet tekstit jäävät käytännössä lukematta ja se, mikä luetaan, nähdään valmiiksi kehystettynä. Tällä tavoin on mahdollista etsiä Raamatusta ne muutamat harvat kohdat, joissa samaa sukupuolta olevilla näyttää olevan jotakin seksuaalista tekemistä keskenään, kehystää ne ”homoseksuaalisuuden” käsitteellä ja ilmoittaa, että Jumalan sana sukupuolineutraalista avioliitosta on kirkas ja selvä.
Räsänen toteaa hänet oikeuteen vieneessä pamfletissaan, ettei saksi Raamatusta mitään kohtia pois. Tämä käsitys koko Raamattuun sitoutumisesta on yksinkertaistava ja kärjistää tilannetta tarpeettomasti. Kuitenkaan Räsänen ei tosiasiassa sitoudu kaikkeen Raamatussa. Esitämme tästä kaksi esimerkkiä.
Ensimmäinen esimerkki koskee Paavalin Roomalaiskirjeen ensimmäistä lukua, joka on Räsäselle keskeinen. Tässä kohdassa apostoli ohimennen mainitsee naiset ja miehet, jotka tekevät keskenään jotakin Paavalin termein luonnonvastaista. Pamfletissaan Räsänen vetoaa jakeiden kielteiseen kantaan homoseksuaaleja kohtaan, mutta ei täysin liity Paavalin sanoihin.
Räsänen ei tosiasiassa sitoudu kaikkeen Raamatussa.
Paavali puhuu ihmisistä, jotka ovat palvoneet epäjumalankuvia ja sen seurauksena vaihtaneet sukupuolikäyttäytymisensä. Jumala puolestaan on jättänyt nämä ihmiset mielihalujensa valtaan. Jos tämä pitäisi paikkansa, kristittyjä homoseksuaaleja ei voisi edes olla olemassa eikä heidän ”eheyttämisestään” kannattaisi edes puhua.
Ilmeisesti Paavalin väite on niin uskomaton, ettei Räsänen edes tule havainneeksi sitä. Hänen mukaansa homoseksuaalisuus johtuu psykoseksuaalisen kehityksen häiriöstä. Räsänen siis hylkää Paavalin käsityksen epäjumalankuvien palvonnan vaikutuksesta ja korvaa sen modernilla selityksellä.
Toinen esimerkki käsittelee kielletystä seksuaalisuhteesta määrättyä kuolemantuomiota. Tästä on selkeä ohje 3. Mooseksen kirjan luvussa 20. Kysymyksiin siitä, haluaako Räsänen oikeasti homojen surmaamista, hän on vastannut: ”Sehän olisi hirveä ajatus”. Räsänen siis irtisanoutuu tästä raamatunjakeesta, vaikka hän toisaalta väittää sitoutuvansa koko Raamattuun. Miten ristiriita on selitettävissä?
Raamatun tulkintahistoria osoittaa, ettei koko Raamattua ole koskaan pidetty sitovana. Sitovien raamatunkohtien valikoinnille on aikojen kuluessa esitetty erilaisia perusteita.
Vastaus on kristillinen tulkintatraditio, jossa suhde Vanhaan testamenttiin on varsin vapaa, vaikka retorisella tasolla on ylläpidetty kaiken noudattamisen ihannetta. Tässä tulkintatraditiossa Räsänen voi samanaikaisesti väittää noudattavansa kaikkea ja silti hylätä jotain. Traditio selittää myös sen, miksi Räsäsen retorinen väite saattaa kuulostaa uskottavalta, vaikka hän ei sitoudu edes kaikkeen siihen, mitä Raamatussa sanotaan samaa sukupuolta olevien seksisuhteista.
Raamatun tulkintahistoria osoittaa, ettei koko Raamattua ole koskaan pidetty sitovana. Sitovien raamatunkohtien valikoinnille on aikojen kuluessa esitetty erilaisia perusteita. Esimerkiksi luterilaista kirkkoa ohjaavissa niin sanotuissa tunnustuskirjoissa eritellään Mooseksen lain sitovat ja ei-sitovat käskyt. Luther piti koko Raamatussa sitovana sitä, mikä tavalla tai toisella johti tuntemaan Kristuksen. Torjuvasti hän suhtautui siihen, mikä Raamatussa ei tukenut tätä tehtävää.
Räsäsen oikeusprosessia ei siis voi nähdä periaatepäätöksenä Raamatun sitovuudesta. Raamatuntulkinnan kannalta kysymys on pikemminkin siitä, miksi Räsänen näkee homoseksuaaleja koskevat kohdat luovuttamattomina, mutta vain tietyiltä osin.
Miten raamatuntulkinta vaikuttaa yhteiskunnassa?
Räsäsen tapa kantaa Raamattua näyttävästi mukanaan kertoo myös, että Raamattu on paitsi teksti myös symbolinen käsite ja esine. Pitämällä Raamattua julkisesti mukana henkilö osoittaa uskollisuuttaan paitsi Raamatulle myös viiteryhmälleen ja sen edustamille arvoille. Raamattua piteli taannoin näkyvästi myös Yhdysvaltain entinen presidentti Donald Trump. Siten hän tunnusti väriä Yhdysvaltoja syvästi kahtiajakavassa ”kulttuurisodassa”, jossa jokseenkin kaikki sukupuoleen liittyvä toimii jyrkkänä jakolinjana konservatiivien ja liberaalien välillä.
Räsäsen oikeustapauksella on selkeä linkki Yhdysvaltoihin, josta hänelle tulvi tukea ja jossa hänen oikeustapaustaan käytettiin kulttuurisodan aseena. Raamatun tulkinnalla on siis väliä maailmanlaajasti. Toisaalta maallistava eli pyrkimys työntää uskonto yhteiskunnasta sivuun ja jättää se huomiotta on tuomittu epäonnistumaan. Yhteiskunnassa vaikuttaa erilaisia ilmiöitä ja kaikkia on pystyttävä analysoimaan, myös raamatuntulkintaa.
Raamatun teksti ei itsessään käytä valtaa eikä kanna vastuuta. Valtaa käyttävät Raamattua tulkitsevat ihmiset, joiden myös on kannettava tulkinnoistaan vastuu. Raamatun käytöstä ei voi vetäytyä Jumalan selän taakse piiloon vaan siitä voi joutua vastaamaan jopa oikeusistuimessa. Se, että jokin uhkaus tai loukkaus ”perustuu Raamattuun”, ei oikeuta sanomaan mitä tahansa toisesta ihmisestä. Käräjäoikeus piti Räsäsen puheita loukkaavina, vaikka ei katsonut niiden täyttävän kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkkejä.
Raamatun teksti ei itsessään käytä valtaa eikä kanna vastuuta. Valtaa käyttävät Raamattua tulkitsevat ihmiset, joiden myös on kannettava tulkinnoistaan vastuu.
Suuri joukko ihmisiä on joutunut kantamaan elinikäistä häpeää joko kaapissa tai sen ulkopuolella sen vuoksi, mitä ovat. Heidän kokemukseensa ei kuulu, että heitä olisi kohdeltu tasavertaisina ja rakastettuina ihmisenä – heidän kokemuksensa on jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, että ”armon sanoma kuuluu kaikille syntisille ja rikkinäisille”, kuten Räsänen pamfletissaan lohduttaa lyömiään. Hän on ilmoittanut olevansa edelleen kirjoitustensa takana.
Niin Jeesus kuin Paavalikin vakuuttavat lähimmäisenrakkauden täyttävän koko lain. Epäselväksi jää, miten lähimmäisenrakkaus toteuttaa esimerkiksi edellä mainitun 3. Mooseksen kirjan homojen surmaamiskehotuksen, jota siis ei edes haluta noudattaa. Jeesus ja Paavalikin ohittavat Uudessa Testamentissa esiintyvässä tulkinnallaan jotain Vanhaan Testamenttiin lukeutuvaa.
Niin ikään on pohdittava, millaista lähimmäisenrakkautta tai armon sanomaa Räsäsen väitteet homoseksuaalien elämän häpeällisyydestä ja syntisyydestä edustavat.
Niko Huttunen on Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Helsingin yliopistossa. Hän on julkaissut vuonna 2021 kaksi vertaisarvioitua artikkelia Päivi Räsäsen raamatunkäytöstä.
Martti Nissinen on Vanhan testamentin eksegetiikan professori Helsingin yliopistossa. Hän on julkaissut muun muassa kirjat Homoerotiikka Raamatun maailmassa (1994) ja Homoeroticism in the Biblical World: A Historical Perspective (1998)
