Euroopan unioni pyrkii YK:n monenkeskisen sääntöpohjaisen yhteistyön vahvistamiseen ja puolustamiseen. Suurvaltojen väliset jännitteet ja eriävät näkemykset kansainvälisen järjestelmän normiperustasta haastavat kuitenkin unionin agendaa.
YK:ssa valtioiden välisen monenkeskisen yhteistyön ongelmat ilmenevät sen keskeisten instituutioiden ja niissä hyväksyttyjen normien haastamisena. YK:n ihmisoikeusneuvoston tehtävänä on edistää ja suojella ihmisoikeuksia sekä puuttua vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin. Neuvoston toiminta on politisoitunut voimakkaasti suurvaltojen vastakkainasettelun kärjistyttyä sekä poliittisten ryhmittymien näkemysten eriytymisen seurauksena.
Myös Euroopan unioni pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan YK:n ihmisoikeusneuvostoon. EU:lle tärkeitä ihmisoikeustavoitteita kuten naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia sekä sukupuolten tasa-arvoa ja ihmisoikeuspuolustajien tukemista on haastettu neuvostossa voimakkaasti.
Konservatiivisten voimien vahvistuminen sekä EU:n sisällä että sen ulkopuolella haastavat unionin asemaa ihmisoikeusnormien puolustajana.
Naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo haastettuina
Sukupuolten tasa-arvo kuuluu EU:n perusarvoihin, ja Euroopan komissio julkaisi vuonna 2020 sen edistämiseksi sukupuolten tasa-arvostrategian. Ulkosuhteita linjaavan toimintaohjelman (GAP III) mukaan sukupuolten tasa-arvon sekä naisten ja tyttöjen oikeuksien edistäminen on kaiken EU:n toiminnan lähtökohtana. Erityishuomiota unioni kohdentaa naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseen.
Ihmisoikeusneuvostossa sukupuolten tasa-arvo ja naisten oikeudet ovat esillä erityisesti vuosittain kesäkuun istunnoissa, jolloin käsitellään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja syrjintää tarkastelevat YK:n raportit. Teema on kuitenkin laaja: se käsittää esimerkiksi tyttöjen koulutusta, kuukautishygieniaa, äitiyskuolleisuutta, ihmiskauppaa ja ympärileikkausta koskevat päätöslauselmat. Erityisesti koronaviruspandemia on herättänyt neuvostossa keskustelua sukupuolten tasa-arvosta, sillä pandemialla on ollut sukupuolittuneita seurauksia.
EU:n jäsenvaltiot ja Latinalaisen Amerikan maat esiintyvät usein edistyksellisempinä oikeuksien ajajina. Venäjä sekä Afrikan ja Lähi-idän islamilaiset maat taas haastavat liberaaleja tulkintoja vedoten perheen suojeluun ja perinteisiin arvoihin.
Vaikka ihmisoikeusneuvostossa useimmat ryhmittymät osallistuvat naisten ja tyttöjen asemaa käsitteleviin päätöslauselmiin, toimijoilla on painotuseroja. EU:n jäsenvaltiot ja Latinalaisen Amerikan maat esiintyvät usein edistyksellisempinä oikeuksien ajajina. Venäjä sekä Afrikan ja Lähi-idän islamilaiset maat taas haastavat liberaaleja tulkintoja vedoten perheen suojeluun ja perinteisiin arvoihin.
Normien haastaminen saa erilaisia muotoja, mutta keskeisenä kiistanaiheena on päätöslauselmien kieli. Monet ilmaisut, kuten kehollinen itsemääräämisoikeus, seksuaali- ja lisääntymisterveys sekä oikeudet (SRHR) ja seksuaalikasvatus ovat konservatiivisille maille vaikeita. Maat vetoavat kulttuurisiin ja uskonnollisiin eroihin normitulkinnassa ja pyrkivät vesittämään päätöslauselmien tekstejä korjauksin.
Naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvoon liittyvät kysymykset ovat kuitenkin osoittautuneet varsin vastustuskykyisiksi haastamispyrkimyksille. Toisaalta konservatiivisen linjan vahvistuminen näkyy myös lännessä erityisesti pyrkimyksinä haastaa naisten seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia esimerkiksi rajaamalla tai kumoamalla aborttioikeutta.
Seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti jakavana teemana
EU on merkittävimpiä seksuaalivähemmistöjen puolustajia globaalilla tasolla. Se pyrkii yhtenäiseen politiikkaan seksuaalivähemmistöjä koskevien ihmisoikeuslinjausten (2013) avulla. Komissio on myös julkaissut strategian seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi vuonna 2020. EU:n uskottavuutta näiden oikeuksien puolustajana heikentää kuitenkin jäsenmaiden eriävät käytännöt ja syrjintä erityisesti itäisen Euroopan maissa.
Seksuaalista suuntautumista ja sukupuoli-identiteettiä käsittelevät normit (SOGI) jakavat voimakkaasti kantoja ihmisoikeusneuvostossa. Tästä syystä myös päätöslauselmien edistäjän asema on ollut haasteellinen. SOGI-teema koetaan liian liberaalina ja länsimaisesti värittyneenä, vaikkakin yksittäisiä tukijoita löytyy kaikista alueellisista ryhmistä.
EU:n uskottavuutta seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustajana heikentää kuitenkin jäsenmaiden eriävät käytännöt ja syrjintä erityisesti itäisen Euroopan maissa.
EU:n normipuolustuksessa tärkeä strategia on ollut ajaa vähemmistöihin kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan tuomitsemista. YK:n ihmisoikeusneuvostossa asia on edennyt samoilla linjoilla, ja vuonna 2016 perustettiin erityisneuvonantaja tarkastelemaan seksuaalivähemmistöjen kokemaa syrjintää. Neuvonantajan mandaatti on uusittu vuosittain tämän jälkeen, joskin kesällä 2022 enää vain täpärästi. Normipuolustuksen osalta EU:lle on ongelmallista sen jäsenmaiden, kuten Unkarin ja Puolan lipeäminen yhteislinjasta YK:ssa.
SOGI-normien haastajien mukaan nämä yksilön käytökseen liittyvät normit eivät kuulu neuvoston agendalle tai osaksi ihmisoikeussopimuksia. Toisaalta haastajat vetoavat siihen, että aiheesta puhuminen on kulttuurisesti loukkaavaa ja johtaa rappiolliseen käytökseen. Vahvasta vastustuksesta huolimatta teema on edennyt neuvostossa. Sen puolustaminen edellyttää kuitenkin herkkyyksien tunnistamista, sillä ero puolustajien ja haastajien välillä on pieni.
Ihmisoikeuspuolustajien tukeminen tärkeässä asemassa
Kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeuspuolustajien tukemisessa EU pyrkii toimimaan etulinjassa. EU pyrkii sekä puolustajia koskevien linjaustensa (2004) että rahoitusinstrumenttiensa avulla vahvaan ja yhtenäiseen politiikkaan. Ihmisoikeusneuvostossa EU:n tavoite on tukea uhatuimmassa asemassa olevien puolustajia sekä varmistaa yhteistyö YK:n toimielinten kanssa.
YK:n ihmisoikeusneuvostossa kansalaisyhteiskunnan tilan kaventuminen ja ihmisoikeuspuolustajien uhattu asema on ollut usein esillä. Länsimaiden ryhmän (WEOG) ja kansalaisjärjestöjen rooli puolustajia koskevien normien edistäjänä on ollut ratkaiseva.
YK:n ihmisoikeusneuvostossa kansalaisyhteiskunnan tilan kaventuminen ja ihmisoikeuspuolustajien uhattu asema on ollut usein esillä.
Normihaastajat, kuten Pakistan, Kiina, Nigeria ja Venäjä taas ovat kyseenalaistaneet koko ihmisoikeuspuolustaja-käsitteen käytön. Haastajat ovat usein vedonneet esimerkiksi valtion oikeuteen käsitellä sisäisesti omat kansalliset kysymyksensä.
Ihmisoikeuspuolustajia koskeva keskustelu on institutionalisoitunut osaksi neuvoston agendaa ja eriytynyt temaattisesti. Vaikka normisto on kohdannut haastamista, sen saama laaja tuki kansalaisjärjestöiltä takaa näkyvän aseman myös tulevina vuosina.
EU:n jäsenmaiden erimielisyys vaikuttaa kykyyn ajaa yhteistä politiikkaa
YK:n ihmisoikeusneuvostossa EU:n jäsenmaat ovat toimineet yhtenäisesti tukemalla unionin ihmisoikeustavoitteita. Toisaalta käsitellyissä teemoissa jäsenmaiden eriytyvät kansalliset politiikat ovat kasvavassa määrin haastamassa EU:n linjan yhtenäisyyttä.
Kuilu edistyksellisempien ja konservatiivisempien näkemysten välillä on kasvanut, mikä vaikeuttaa yhteiskantojen muodostamista. Pahimmillaan tilanne voi johtaa unionin kunnianhimon alenemiseen. Yhtenäisyyden rakoilu heikentää myös EU:n uskottavuutta normipuolustajana.
Yhteistoiminnan ongelmat sekä lisääntynyt normihaastaminen vaikuttavat myös Suomen toimintamahdollisuuksiin ihmisoikeusneuvoston jäsenenä vuosina 2022–2024.
Yhteistoiminnan ongelmat sekä lisääntynyt normihaastaminen vaikuttavat myös Suomen toimintamahdollisuuksiin ihmisoikeusneuvoston jäsenenä vuosina 2022–2024. Kiistellyt ihmisoikeusnormit ovat keskeisiä Suomen ohjelmassa, ja Suomi pyrkii profiloitumaan EU:ssa edistyksellisenä jäsenmaana.
Suomelle keskeisin tavoite on sukupuolten tasa-arvon sekä naisten ja tyttöjen oikeuksien edistäminen. Lisäksi Suomi korostaa haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien tärkeyttä. Suomi tukee myös kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeuspuolustajien osallistumista neuvoston työhön ja pyrkii yhteistyöhön niiden kanssa.
EU:n arvo- ja normijohtajuus koetuksella
EU on saanut huomata, että se voi yhä vähemmän olettaa muiden toimijoiden seuraavan sen arvo- ja normijohtajuutta. Vallitseva tilanne edellyttääkin globaalistrategian alleviivaamaa päättäväisyyttä ja strategisuutta normien ja arvojen puolustuksessa.
Periaatteellisuuden ja pragmaattisuuden yhdistelmä voi kuitenkin johtaa vaikeaan tasapainottelutilanteeseen, jossa EU:n on kussakin tilanteessa punnittava tarkkaan linjauksiaan, kumppaneitaan ja näiden potentiaalia toimia unionin arvojen ja etujen edistämiseksi.
Kansallisen suvereniteetin ja toimivallan suojelu on monille maille ihmisoikeusnormeja tärkeämpää.
Eritoten tietyt maat ja poliittiset ryhmittymät haastavat EU:n edistämiä normeja. Pieniä muutoksia lukuun ottamatta poliittiset jakolinjat YK:n ihmisoikeusneuvostossa säilyvät varsin pysyvinä. Kansallisen suvereniteetin ja toimivallan suojelu on monille maille ihmisoikeusnormeja tärkeämpää.
Toisekseen yksilöä ja yksityistä elämänpiiriä koskevat normimuotoilut eivät saa varauksetta kannatusta kollektiivisempaa linjaa ajavien maiden keskuudessa. Kolmas ongelma on EU:n ja laajemman ”lännen” edustama liberaalius normitulkinnoissa, joiden ei katsota ottavan riittävästi huomioon paikallisia tapoja ja olosuhteita.
Haasteet ja mahdollisuudet monenkeskisessä yhteistyössä
Normien haastamisella on vaikutuksia YK-järjestelmän toimintakyvylle. Haastaminen ilmentää kiristynyttä kilpailua, tyytymättömyyttä ja pyrkimyksiä uudelleenkirjoittaa vallitsevia normeja. Ihmisoikeusnormit ovat osa laajempaa asetelmaa, jossa kilpaillaan vaikutusvallasta ja intresseistä. Haastaminen horjuttaa luottamusta kestävien ratkaisujen löytämiseen monenkeskisesti ja ajaa toimijat erilaisiin väliaikaisratkaisuihin.
Toisaalta ihmisoikeusneuvosto on viime vuosina kyennyt toimimaan tilanteissa, joissa turvallisuusneuvosto on lamaantunut. Maaliskuussa 2022, heti Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainaan ihmisoikeusneuvosto esimerkiksi vaati Venäjän välitöntä vetäytymistä ja perusti tutkimuskomission tarkastelemaan maan Ukrainassa tekemiä ihmisoikeusrikoksia.
Ihmisoikeusneuvoston päättäväiset toimet esimerkiksi Ukrainan sodan suhteen alleviivaavat sen tärkeää roolia YK-järjestelmässä.
Neuvosto myös piti erityisistunnon Ukrainasta toukokuussa 2022 ja asetti lokakuussa erityisraportoijan tarkastelemaan Venäjän sisäistä ihmisoikeustilannetta. Ihmisoikeusneuvoston päättäväiset toimet alleviivaavat sen tärkeää roolia YK-järjestelmässä.
Poliittisista jakolinjoista johtuen neuvosto tulee silti säilymään EU:lle haasteellisena toimintaympäristönä. Neuvoston laaja legitimiteetti, dialogin mahdollisuus ja sen toiminnan kasvava merkitys ovat kuitenkin EU:lle tärkeitä perusteita jatkaa ponnisteluja ihmisoikeusnormien puolustamiseksi.
VTT, valtio-opin dosentti Hanna Tuominen toimii Eurooppa-tutkimuksen yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa.
Kirjoitus perustuu Kosmopolis –lehden erikoisnumerossa ”Monenkeskisyys muuttuvassa maailmassa” 3/2022 (52:3) ilmestyneeseen vertaisarvioituun artikkeliin Euroopan unioni sukupuolten tasa-arvon, seksuaalivähemmistöjen ja ihmisoikeuspuolustajien puolustajana YK:n ihmisoikeusneuvostossa. Artikkeli perustuu eri toimijoiden asiakirjoihin ja puheenvuoroihin YK:n ihmisoikeusneuvostossa 2010-luvun puolivälistä nykyhetkeen.
Artikkelin pääkuva: Davi Mendes/Unsplash.
