Tämä on Politiikasta-lehden ensimmäinen selkokielinen artikkeli. Tässä tekstissä kerromme, mitä on politiikka, ja missä politiikkaa tehdään. Kerromme myös, millaista on politiikka demokraattisissa maissa.
Demokraattinen maa on maa, jossa maan kansalaiset valitsevat ne henkilöt, jotka päättävät maan asioista. Lisäksi kansalaiset saavat itse osallistua politiikkaan.
Politiikkaan kuuluu monia asioita
Politiikan ydin on valtiovallan käyttö. Se tarkoittaa, että politiikassa säädetään lait, jaetaan varat ja asetetaan verot. Lisäksi politiikassa päätetään yhteisen omaisuuden käytöstä, eläkkeistä ja tuista.
Suomessa valtiovaltaa käyttävät kansanedustajat eduskunnassa, ministerit hallituksessa sekä presidentti. Siksi politiikan ytimessä on aina myös vaalit, joissa nämä henkilöt valitaan.
Myös puolueet ovat tärkeä osa politiikkaa. Melkein kaikki ehdokkaat vaaleissa, kansanedustajat eduskunnassa ja ministerit hallituksessa kuuluvat johonkin puolueeseen.
Politiikkaa tehdään monissa eri paikoissa
Politiikkaa ei tehdä vain eduskunnassa. Sitä tehdään myös esimerkiksi kuntien valtuustoissa, aluevaltuustoissa ja Europarlamentissa.
Myös valtiot tekevät politiikkaa yhdessä. Ne tekevät sitä esimerkiksi erilaisissa kansainvälisissä järjestöissä kuten YK:ssa.
Politiikkaa tehdään myös yhteisöissä. Yhteisöjä ovat esimerkiksi etujärjestöt, joiden tarkoitus on vaikuttaa politiikkaan. Yhteisöihin kuuluvat myös ammattiliitot ja suuret yritykset, joilla on muitakin tavoitteita kuin politiikka.
Politiikassa neuvotellaan asioista
Politiikassa on aina mukana useita ihmisiä, eikä politiikkaa voi kukaan tehdä täysin yksin.
Politiikassa ihmiset neuvottelevat ja sopivat erimielisyyksistä. Politiikka on tärkeää, koska sen avulla ihmiset pääsevät usein sopuun asioista, vaikka he ovat eri mieltä.
Politiikassa päätetään asioista, joihin on harvoin yhtä oikeaa ratkaisua. Politiikassa tärkeä kysymys onkin, onko vallankäyttö perusteltu oikein, ja onko se reilua kaikille.
On myös niin, että kaikki ihmiset eivät voi osallistua päätöksentekoon, vaikka asia koskee heitä. Näin on esimerkiksi silloin, kun päätetään asioista, jotka koskevat tulevia sukupolvia.
Demokraattisissa maissa kansalaiset saavat osallistua politiikkaan
Demokraattisissa maissa kansalaiset saavat osallistua maan politiikkaan. Siksi näissä maissa kansalaisten on helppo hyväksyä päätökset, jotka on tehty politiikassa. Jos kansalaiset eivät ole tyytyväisiä päätöksiin, he voivat hakea muutosta politiikan kautta.
Demokraattisissa maissa politiikkaan kuuluu sekä hallitseminen että hallitsijoiden valinta. Kansalaiset saavat myös valvoa ja arvostella hallitsijoita.
Politiikkaa on myös niissä maissa, joissa ei järjestetä aitoja vaaleja. Silloin politiikka on harvainvaltaista hallitsemista. Se tarkoittaa, että näissä maissa kansalaiset eivät voi olla mukana politiikassa. Heidän täytyy vain totella hallitsijoita. Jos he arvostelevat maan hallitsijoita, heitä rangaistaan.
Myös arkinen teko voi olla politiikkaa
Kenen tahansa ihmisen arjen teko voi olla osa politiikkaa. Tällöin puhutaan vallankäytön jatkumosta. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ihminen allekirjoittaa kansalaisaloitteen, kuuluu johonkin yhteiskunnallisesti vaikuttavaan yhdistykseen tai kertoo mielipiteensä netissä.
Myös ostoksiin liittyy poliittisia valintoja. Esimerkiksi sillä on poliittista merkitystä, ostaako ihminen vaatteen, jonka tekijöillä on huonot työolot.
On vaikea erottaa toisistaan julkinen vallankäyttö ja yksityisen ihmisen vallankäyttö. Mistä tahansa asiasta voi tulla politiikkaa, jos siitä tehdään poliittinen kysymys.
Tekstin on kirjoittanut Kimmo Makkonen, joka on väitöskirjatutkija Turun yliopistossa, valtio-opin oppiaineessa.
Selkomukautuksesta vastasi Sanna-Leena Knuuttila.
Artikkelin pääkuva: Joakim Honkasalo/Unsplash.
Tämä teksti on selkokielinen versio tammikuussa 2023 julkaistusta Kimmo Makkosen artikkelista.
Tekstistä on tehty myös uusi selkomukautettu versio, joka on saanut Selkokeskuksen myöntämän selkotunnuksen syyskuussa 2023.
Selkokielisyys auttaa ymmärtämään ajatusten epäselvyyden, mikä on hyvä. Esimerkiksi jutun viimeinen virke/väite ”Mistä tahansa asiasta voi tulla politiikkaa, jos siitä tehdään poliittinen kysymys.” on sisällöltään yhtä mielenkiintoinen kuin virke/väite ”Mistä tahansa asiasta voi tulla uskontoa/taidetta/uimista, jos siitä tehdään uskonto/taide/uintikysymys.” Selkokielisestä tekstistä on hyötyä ainoastaan, jos sillä pystytään ilmaisemaan alunperin selkeitä ajatuksia. Niinpä suurinta osaa kirjoituksista ei ole syytä esittää selkokielellä sikäli kuin selkokielinen esittäminen vie resursseja.
Onko ministeri valittava kansanedustajien joukosta, vai voivatko puolueet asettaa tehtävään kenet haluavat esim. toimihenkilöidensä joukosta?
Suomessa ministerin ei tarvitse olla kansanedustaja. Ministerien täytyy olla Suomen kansalaisia.
Esimerkiksi Matti Vanhasen 2. hallituksessa 2007-2010 toimi kaksi ministeriä, jotka eivät olleet kansanedustajia. Silloin Alexander Stubb oli valittu Euroopan parlamenttiin, josta hän siirtyi ministeriksi Suomeen. Tarja Cronberg oli ollut aiemmin kansanedustaja, mutta häntä ei valittu uudelle kaudelle kansanedustajaksi. Kumpikin toimi kuitenkin ministerinä.