Kohtalokasta edunvalvontaa

Metsäpäättäjät pakottavat Suomen investoimaan miljardeja päästövähennyskeinoihin, jotka eivät vähennä päästöjä.

Pääkaupunkiseudulla ja muualla Suomessa korvataan kaukolämpöä tuottavia hiili-, öljy- ja maakaasuvoimaloita puuta käyttävillä laitoksilla. Lisäksi liikenteen energiantarvetta aiotaan hallituksen energia- ja ilmastostrategiassa kattaa merkittävästi puubiopolttoaineilla.

Suomeen ollaan rakentamassa puun kasvavan käytön ympärille miljardeilla euroilla uusi teollinen infrastruktuuri. Hallitus ja metsäteollisuus esittävät, että Suomi voi bioenergian ja biotalouden avulla kasvattaa talouttaan ja kulutustaan samalla, kun ilmastopäästöt vähenevät Pariisin ilmastosopimuksen edellyttämällä tavalla.

Vääntö metsien käytön ilmastovaikutuksista muistuttaa kansainvälistä kamppailua ilmastotutkijoiden ja öljyteollisuuden välillä.

Tieteellisen konsensuksen mukaan puun käytön kasvattamisella ei kuitenkaan saavuteta päästövähennyksiä vaan heikennetään entisestään luonnon monimuotoisuutta. Kun metsäteollisuuden edunvalvojat eivät ole saaneet tukea tieteeltä, he ovat hyökänneet tutkijoita vastaan ja pyrkineet kyseenalaistamaan laajasti koko tiedeyhteisön auktoriteettia.

Vääntö metsien käytön ilmastovaikutuksista muistuttaa kansainvälistä kamppailua ilmastotutkijoiden ja öljyteollisuuden välillä. Aitoja ilmastohyötyjä tuottavien ratkaisujen kehittämisen sijaan teollisuus käyttää miljoonia julkisuudenhallintaan ja päättäjävaikuttamiseen.

Raivokas lobbaus estää Suomen ja maailman tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeiden ilmasto- ja energiapäätöksien tekemisen. Tämä vaarantaa lähitulevaisuudessa myös teollisuuden omat toimintaedellytykset.

Oikeus kuluttaa

Paperi- ja selluteollisuus työllistää alle prosentin työvoimasta ja tuottaa noin kolme prosenttia bruttokansantuotteesta. Samalla se kuluttaa noin puolet teollisuuden ja viidenneksen koko Suomen käyttämästä energiasta.

Metsistä tehtaille kuljetetusta puumassasta yli 70 prosenttia käytetään tuotannon energiantarpeiden kattamiseen. Paperi- ja selluteollisuus kuluttaa myös valtavia määriä fossiilisia polttoaineita, sähköä ja puhdasta vettä. Metsäteollisuus on suurin energiatukien saaja sekä ydinvoimayhtiöiden omistaja.

Koska metsäteollisuuden sivuvirrat ovat jo lähes täysimääräisesti käytössä, vaatii fossiilienergian korvaaminen puulla, että Suomen metsiä hakataan merkittävästi enemmän ja puuta tuodaan massiivisesti jopa Etelä-Amerikasta asti. Tämä on taloudellisesti ja ekologisesti kestämätöntä.

Suomalainen metsäteollisuus on ollut keskeisesti vaikuttamassa siihen, että puun käyttö on kansainvälisissä ilmastosopimuksissa tulkittu virheellisesti hiilineutraaliksi.

Puun käyttöä lisäävien biotalousinvestointien kannattavuus on lähes täysin riippuvaista poliittisin päätöksin hyväksytyistä päästölaskentasäännöistä. Suomalainen metsäteollisuus on ollut keskeisesti vaikuttamassa siihen, että puun käyttö on kansainvälisissä ilmastosopimuksissa tulkittu virheellisesti hiilineutraaliksi.

Tutkijoiden mukaan virhe heikentää mahdollisuuksia saavuttaa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteita. Metsäteollisuuden käynnistämän kansainvälisen lobbauskampanjan päätavoitteena on, että kohtalokasta päästölaskentavirhettä ei edelleenkään korjattaisi.

Väitteitä ja faktoja

Metsäteollisuuden lobbaus rakentuu kolmen tehokkaasti levitetyn väitteen ympärille.

Ensiksi fossiilisista raaka-aineista valmistettujen tuotteiden tai energian korvaamisen puupohjaisilla materiaaleilla vakuutetaan tuottavan merkittäviä ilmastohyötyjä. Energia- ja ilmastostrategian vaikutusarvioinneissa kuitenkin todetaan, että puun käytön lisääminen heikentää päästöjä kompensoivia nieluja ja tekee siten tyhjäksi muilla aloilla suurella vaivalla saavutettavia päästövähennyksiä.

Strategioissa käytetyt laskelmamallit osoittavat myös, että puun käytön lisääminen tulee satoja miljoonia kalliimmaksi kuin todellisia päästövähennyksiä tuottavat menetelmät.

Toiseksi puun korjuun lisäämisen katsotaan olevan kestävää, koska metsät kasvavat enemmän kuin niitä hakataan. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen mallit kuitenkin osoittavat, että hakkuutason nosto pysäyttää metsätalousmaan puustotilavuuden kasvun.

Ilmastonmuutos voi hetkellisesti kiihdyttää metsien kasvua ja mahdollistaa isommat hakkuumäärät, mutta pitemmän aikavälin vaikutukset voivat olla metsien kasvun kannalta kielteisiä.

Monia tutkijoita turhauttaa suuresti se, että eri käsitysten taustalla olevien perusteiden johdonmukaisuudesta ja luotettavuudesta ei käydä laadukasta keskustelua.

Kolmanneksi paperin, sellun ja biopolttoaineiden kansainvälisen kysynnän todetaan jatkuvasti kasvavan, ja niiden tuottaminen on Suomessa kestävämpää kuin muissa maissa. Ilmastotavoitteet pakottavat kuitenkin kaiken ilmaston kannalta haitallisen tuotannon ja kulutuksen nopeaan vähentämiseen kaikkialla maailmassa, myös Suomessa.

Vertaisarvioituja tutkimuksia puun käytön lisäämisen negatiivisista ympäristövaikutuksista on julkaistu kymmenittäin. Lisäämistä ilmastosyistä puoltavia tieteellisiä viitteitä on vaikeampi löytää. Monia tutkijoita turhauttaa suuresti se, että eri käsitysten taustalla olevien perusteiden johdonmukaisuudesta ja luotettavuudesta ei käydä laadukasta keskustelua.

Metsätalouden suojelualue

Tutkijat varoittivat jo ennen Talvivaaran kaivoksen perustamista, ettei kaivoksen keskeisten prosessien toimivuudesta ole takeita. Silti kaivosyhtiöiden palkkaamat julkisuudenhallinnan ammattilaiset hautasivat epäilyt tarinoilla, jotka saivat valtion ja piensijoittajat investoimaan hankkeeseen vielä silloinkin, kun lähes kaikki mahdolliset riskit olivat toteutuneet.

Hallituksen asettama Suomen Ilmastopaneeli julkaisi toukokuussa 2017 selvityksen, joka vahvisti keskeisten tutkijoiden olevan yksimielisiä metsien käytön ilmastovaikutuksista. Selvitys kyseenalaisti hallituksen biotalous- sekä energia- ja ilmastostrategian keskeiset linjaukset erityisesti puun käytön lisäämisen osalta.

Kaikki selvityksen tutkijat hyväksyivät väittämän: ”Hakkuiden ja puun korjuun lisääminen pienentää metsien hiilinielua ja metsien hiilivarastoa vähintään vuosikymmeniksi eteenpäin verrattuna tilanteeseen, jossa niitä ei lisätä.” Lisäksi hyväksyttiin joukko muita väittämiä, joiden mukaan metsien käyttöä tulisi kehittää ilmastovaikutukset paremmin huomioiviksi.

Ympäristöministeriö julkaisi vielä samana päivänä selvityksestä tiedotteen, jossa Ilmastopaneelin viesti oli käännetty ylösalaisin.  Ministeriön tiedotteessa todetaan: ”Kansallisen metsästrategian tavoitteet ovat linjassa raportin tulosten kanssa. Metsänhoidon ilmastohyödyt tunnustetaan.”

Jostain syystä metsätalous on pitkälti vapautettu ympäristövaikutusten arvioinneista.

Tiedotteen on laatinut ministerin erikoisavustaja Jyrki Peisa, joka siirtyi Bioenergia ry:n johtajan paikalta ympäristöministeriön kautta Metsäteollisuus ry:n johtajaksi.

Metsäteollisuutta palvelevan metsänhoidon vaikutukset ilmastoon, metsien monimuotoisuuteen ja vesistöihin ylittävät Suomessa moninkertaisesti esimerkiksi kaivosteollisuuden ympäristövaikutukset. Jostain syystä metsätalous on kuitenkin pitkälti vapautettu ympäristövaikutusten arvioinneista.

Lukuisissa esimerkkikohteissa on ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä kielletty rakentaminen metsälajistolle tai jopa eläinyksilöille aiheutuvan haitan takia. Samoilta alueilta voidaan ilman vaikutusarviointia poistaa luontoarvot käytännössä kokonaan metsien avohakkuulla ja maaperän ojituksella tai mätästyksellä.

Ilmastoviisautta suomalaisittain

Metsähallitus esitteli äskettäin ilmastoviisaan metsänhoidon suunnitelmansa, joka on myös metsähallituksen ilmastostrategian ydin. Suunnitelman pääviesti on, että nykyinen metsänhoito on optimaalista myös ilmaston kannalta. Käytänteitä vielä hivenen tehostamalla voidaan valtion mailla, jotka kattavat noin kolmasosan Suomen pinta-alasta, saavuttaa parhaimmillaan muutamien prosenttien hiilinielujen ja varastojen kasvu.

Suomen ilmastopäästöt ovat noin kolminkertaiset hiilinieluihin nähden. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden toteutuminen edellyttäisi uusien selvitysten mukaan sitä, että päästöjen ja nielujen tulisi olla samalla tasolla viimeistään vuonna 2050, jonka jälkeen nielujen tulisi olla päästöjä suuremmat.

Jos kehittyville maille myönnetään pitempi sopeutumisaika, Suomessa ja muissa teollisuusmaissa nettopäästöjen pitäisi nollautua jo paljon aikaisemmin.

Ilmastopaneelin mukaan metsien, orgaanisen maaperän ja puutuotteiden hiilivarastoilla on keskeinen rooli nettopäästöjen vähentämisessä. Jos metsien nieluja ei puun tuotannon paineessa pystytä lisäämään, täytyy muun yhteiskunnan vähentää päästöjään jopa kolmasosaan nykyisestä. Tämä puolestaan tulee kansantaloudelle huomattavasti kalliimmaksi kuin orgaanisten nielujen lisääminen.

Metsähallituksen suunnitelman julkistustilaisuuden loppupuheenvuorossa pääjohtaja Pentti Hyttinen totesi olevansa huolissaan siitä, että ilmastonmuutoksen torjumisen nimissä tehdään liian nopeita toimenpiteitä. Hän kertoi Metsähallituksen edustavan malttia ja ylisukupolvista harkintaa myös ilmastoasioissa. Tämä on tulkittavissa vain siten, että Metsähallitus ei ole aikeissa seurata Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteita.

Biotaloudelta puuttuu selkänoja

Ilmastonmuutoksen ja muiden ekologisten kriisien luomien uhkakuvien synkkeneminen asettavat valtiolle, kunnille ja yrityksille kovan paineen aitojen päästövähennysten saavuttamiseksi. Paljon resursseja kuluttavilla toimialoilla kyse on eloonjäämiskamppailusta.

Suomi on resurssitalous, jonka bruttokansantuotteesta poikkeuksellisen suuri osa tulee paljon energiaa ja raaka-ainetta kuluttavasta matalan jalostusasteen tuotannosta. Suomen luonnonvarojen käytöstä saama taloudellinen hyöty on EU:n alhaisimpia. Nykyinen teollisuusrakenteemme sopiikin huolestuttavan huonosti ilmastonmuutoksen määrittämään tulevaisuuteen.

Nykyinen teollisuusrakenteemme sopii huolestuttavan huonosti ilmastonmuutoksen määrittämään tulevaisuuteen.

Keskustaministerit juhlivat joulun alla lobbausvoittoa EU:ssa ja kertoivat uusien metsäpäätösten antavan tukevan selkänojan hallituksen strategioille. Metsien-, puun- ja maankäyttöä koskevien uusien säädösten tavoitteena on hillitä ilmastonmuutosta ja luonnonvarojen käyttöä. Suomen itselleen lobbaamat erioikeudet eivät poista sitä tosiasiaa, että päätavoitteet koskevat myös meitä.

Päivitetyn LULUCF-asetuksen mukaan metsien käyttö tulee EU-alueella mitoittaa siten, että metsien hiilinielut ja -varastot säilyvät ja kasvavat. Lisäksi asetus edellyttää luomaan kannusteet sille, että puuta hyödynnettäisiin yhä enemmän pitkäkestoisiin tuotteisiin.

EU-jäsenmaiden tulee toimittaa LULUCF-asetuksessa määrätyin kriteerein lasketut metsien vertailutasot vuoteen 2030 saakka EU-komissiolle vuoden 2018 loppuun mennessä. EU-komissio tarkistaa jäsenmaiden laskelmat ja niiden pohjalta hyväksyy tai hylkää esitetyt metsänkäyttösuunnitelmat.

Suomalainen metsäkeskustelu on syytä pitää tiukasti perustavoitteessa, eli siinä, kuinka pystymme vähentämään todellisia nettopäästöjämme ja edesauttamaan globaalilla tasolla nopeaa siirtymää nollapäästöisiin yhteiskuntiin.

Neste kertoo siirtyvänsä todennäköisesti vuoteen 2050 mennessä maaöljystä täysin biopohjaisten energiajakeiden jalostamiseen. Tämä on merkittävää siitäkin syystä, että öljyjalosteet kilpailevat metsäteollisuustuotteiden kanssa vuosittain Suomen suurimpana vientitulojen tuojana.

Monet biojalostamohankkeet ovat osoittautuneet kannattamattomiksi. Myös Kemiin suurta biojalostamoja suunnitteleva Kaidi on ajautunut vakaviin vaikeuksiin. Alan näkymiä ei paranna se,  että maaöljyn korvaaminen biojakeilla ei yleensä tuota toivottuja ilmastohyötyjä.

Tutkijat, EU ja yhä useammat suomalaiset päättäjät vaativat metsien käytön painopisteen suuntaamista korkean jalostusasteen pitkäkestoisiin puutuotteisiin, kuten puurakentamiseen. Sellu- ja paperiteollisuuden valtava raaka-aineen tarve on kuitenkin johtanut siihen, että puuta ei enää riitä sahoille, ja puutuoteteollisuus on vakavassa kriisissä.

Taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen kannalta on äärimmäisen tärkeää varmistaa, että biopohjaisen tuotannon ympäristövaikutukset arvioidaan samoilla kriteereillä kuin muidenkin tuotteiden ja palveluiden. Vain sopeutuminen globaaliin muutokseen turvaa metsäsektorin toimintakyvyn ja vakaan kehityksen myös tulevaisuudessa.

Antti Majava on väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa ja itsenäisessä BIOS-tutkimusyksikössä.

Edit. 25.5.2018 klo 19:16: Korjattu sana ”sellupaperiteollisuuden” muotoon ”sellu- ja paperiteollisuuden”.