Teollisuudenalat ovat suunnitelleet, miten ne vähentävät päästöjään niin, että Suomi on hiilineutraali vuonna 2035. Ongelmana on, että suunnitelmat nojaava puun käytön merkittävään lisäämiseen. Tätä menoa puuta ei riitä kaikille teollisuudenaloille saati hiilinieluiksi.
Valtavat päästövähennystavoitteet on vaikea istuttaa vallitseviin yhteiskunnallisiin realiteetteihin. Puolueohjelmien retoriikan tasolla realiteetit näyttäytyvät kuitenkin luonteeltaan muuttuvina.
Uudet valtakunnan metsien inventointitiedot vahvistavat, että metsien hiilinielujen pieneneminen kumoaa muilla sektoreilla saavutettavat päästövähennykset. Tämä johtaa Suomen ilmakehään päätyvien nettopäästöjen kasvuun ainakin 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.
Metsäpäättäjät pakottavat Suomen investoimaan miljardeja päästövähennyskeinoihin, jotka eivät vähennä päästöjä.
Ilmasto- ja biodiversiteettisopimusten täytäntöönpano vaatii, että päästöjä ja resurssienkulutusta vähennetään ja raaka-aineiden käytön todelliset ympäristövaikutukset huomioidaan täysimääräisesti.
Metsäbiomassoista käytävä poliittinen paini ja ärhäkkä julkinen keskustelu valottavat hyvin ekologisen rakennemuutoksen ydinongelmia.
