Rauhalla, ihmisoikeuksilla ja ilmastokriisillä on jotain yhteistä. Kaikki ne ovat varsin abstrakteja asioita, kun kaikki on hyvin. Kun ongelmia ilmenee, ilmiöt vaativat kuitenkin nopeita ja konkreettisia ratkaisuja. Voitaisiinko ilmastokriisiä ratkoa opeilla, joita rauhan rakentaminen ja ihmisoikeusjärjestelmä ovat tarjonneet?
Rauha, niin kuin moni muukin tärkeä asia, näyttää ensi alkuun abstraktilta. Ainakin niin kauan, kun kaikki on kunnossa. Rauha on vapautta pelosta. Sitä, että ulkona voi kulkea ja hymyillä tuntemattomille vauvoille. YTT Tarja Sepän sanoin, rauha on elämää, jossa perus- ja ihmisoikeudet on turvattu.
Kun rauhaa ei enää ole, sen huomaavat kaikki. Kun ei ole rauhaa, ei ole turvaa. Pommit tippuvat, ruoka on loppu. Rintalastaa puristaa. Tunnelma kiristää. Kun rauhaa rakennetaan, ei se enää ole abstraktio. Rauha muuttuu verbiksi.
Kun rauhaa ei enää ole, sen huomaavat kaikki. Ilmastokriisikin piiloutuu niin kauan kuin varautuminen toimii.
Perus- ja ihmisoikeudet ovat nekin varsin ylätasoinen asia silloin, kun valtiot turvaavat ne. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen on sitä, että kadulla voi kritisoida vapaasti politiikkoja tai juoda hanasta vettä, josta ei sairastu. Perus- ja ihmisoikeudet ovat sitä, että taiteen tekemisestä ei joudu vankilaan eikä poliisia tarvitse pelätä. Perus- ja ihmisoikeudet ovat arki, jossa voi luottaa, että lapsi saa koulutusta.
Ilmastokriisissä on jotain perustavanlaatuisesti samanlaista kuin rauhassa ja perus- ja ihmisoikeuksissa. Ilmastokriisikin piiloutuu niin kauan kuin varautuminen toimii.
Niin kauan kuin kotimetsä ei pala, on ilmastokriisi kaukainen uutinen Kalifornian, Australian ja Portugalin metsäpaloista. Niin kauan kuin Tampereen teatterissa ei tulvi, ovat Tuvalun ja muiden saarivaltioiden hirmumyrskyt kaukaisia. Kuivuus ja nälänhätä pitkin Afrikan mannerta eivät ajatuksissa yhdisty ilmastokriisiin, vaikka niitäkin ilmastokriisi on.
Mutta siinä vaiheessa, jos Suomen metsiin iskee ilmastokriisin myötä hyönteisiä, jotka tuhoavat metsämme kuukausissa, ymmärrämme viimein, että ilmastokriisi on edennyt liian pitkälle.
Ilmastokriisi on aikamme isoin ihmisoikeuskriisi
Maailmassa on yksi organisaatio, joka on onnistunut ratkomaan ihmiskunnan visaisimpia ongelmia: Yhdistyneet kansakunnat, YK. YK on onnistunut yli muiden luomaan rauhaa ja turvaamaan ihmisoikeuksia. Sivuhuomautuksena toki todettakoon, että YK:lla on omat ongelmansa ja niihin on kohdistunut kritiikkiä, mutta tässä kirjoituksessa keskitytään YK:n onnistumisiin.
Yksi Suomen merkittävimmistä tutkijoista ja opettajista, joka on kuljettanut rauhaa ja ihmisoikeuksia rinnakkain, on kansainvälisen politiikan ja rauhantutkimuksen lehtori, YTT Tarja Seppä Tampereen yliopistosta. Minulla on ollut kunnia yhdessä tutkimisen lisäksi kehittää Sepän kanssa opetusta, jossa nostimme jo vuosia sitten ihmisoikeuksien ja rauhan rinnalle myös ympäristöasiat ja ilmastokriisin.
Samoin on tehnyt myös YK, joka on korostanut eri tasoilla toistuvasti, että ilmastokriisi on merkittävä ihmisoikeuskriisi ja uhka rauhalle. Kun ratkotaan yhtä näistä, tulee kaksi muutakin ottaa huomioon. Tarkastelen kirjoituksessa seuraavaksi sitä, miten YK on käyttänyt ihmisoikeusjärjestelmäänsä ilmastokriisin ratkomiseksi. Rajaan täten tarkastelusta pois YK:n erillisen ilmastosopimusjärjestelmänsä, jota tarkastellaan ilmastoa koskevassa YK-keskustelussa tyypillisemmin.
YK on korostanut eri tasoilla toistuvasti, että ilmastokriisi on merkittävä ihmisoikeuskriisi ja uhka rauhalle. Kun ratkotaan yhtä näistä, tulee kaksi muutakin ottaa huomioon.
Useat YK:n ihmisoikeuksien erityisraportoijat ovat tehneet temaattisia raportteja viime vuosina ilmastonmuutoksesta. Näihin lukeutuu ympäristöä ja ihmisoikeuksia raportoivan David R. Boydin raportti turvallisesta ilmastosta, Philip Alstonin köyhyyttä ja ilmastokriisiä koskeva raportti sekä esimerkiksi uusimpina vanhuksia ja vammaisia koskevat raportoinnit ilmastokriisistä.
YK:n ihmisoikeustoimijat ovat aktivoituneet
Myös YK:n sopimusinstrumentteja valvovat komiteat ovat tarkastelleet ilmastokriisiä oma-aloitteisesti esimerkiksi yhteisillä julkisilla lausumilla. Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia valvova TSS-komitea on antanut lisäksi maaraportoinnin yhteydessä suosituksia ilmastokriisistä esimerkiksi Saksalle. YK:n ihmisoikeuskomitea on myös antanut ensimmäisen historiallisen ilmastokriisiä koskevan ratkaisun turvapaikanhakemista koskien vuoden 2020 alussa.
Tapauksessa Ione Teitiota valitti siitä, ettei hänen turvapaikkahakemustaan ei ollut hyväksytty Uudessa-Seelannissa, vaan hänet palautettiin perheineen Kiribatille. Teitiota valitti YK:n ihmisoikeuskomitealle, että ilmastokriisi uhkaa Kiribatilla heidän oikeuksiaan elämään.
Vaikka YK:n ihmisoikeuskomitea katsoi, että kyseisessä tilanteessa valittajan oikeuksia ei ollut loukattu, ratkaisussa silti linjattiin, että tulevaisuudessa on mahdollista, että ilmastokriisin vaikutukset estävät yksilöiden palauttamisen maihin, missä ilmastokriisin vaikutukset ovat kärjistyneet niin pitkälle, että valtio uhkaa peittyä kokonaisuudessaan veden alle. Joidenkin saarivaltioiden osalta tällainen riski voi myös toteutua.
Viime vuosien aktiivisuuden perusteella voidaan katsoa, että useiden YK:n sopimusjärjestelmän ihmisoikeusvalvontaelinten toimivallassa olevat keskeisimmät keinot ovat jo aktiivisessa käytössä ilmastokriisissä. YK voisi kuitenkin tehdä paljon enemmän.
Tulevaisuudessa YK:n lasten oikeuksien komitea tulee esimerkiksi linjaamaan useita maita koskevan kantansa siitä, millaisia toimia lasten oikeuksien sopimus edellyttää ilmastokriisiä koskien kyseisessä valituksessa. Tämä kyseinen tuleva ratkaisu kantelussa Sacchi ym. vastaan Argentiina ja ym. tulee olemaan merkittävä ratkaisu, jossa punnitaan useiden eri lasten oikeuksien ja lapsen edun kytköstä ilmastokriisiin.
Useiden YK:n sopimusjärjestelmän ihmisoikeusvalvontaelinten toimivallassa olevat keskeisimmät keinot ovat jo aktiivisessa käytössä ilmastokriisissä. YK voisi kuitenkin tehdä paljon enemmän.
Valitus konkretisoi hyvin, millaisista ihmisoikeusongelmista ilmastokriisissä puhutaan. Esimerkiksi nigerialaisnuoren astma pahentuu lämpötilan nousun aiheuttaman huonontuneen ilmanlaadun takia, Marshall-saarilla asuva nuori sairastuu todennäköisemmin dengue-kuumeeseen ja kalifornialaisnuori joutuu viikkojen vuodelepoon metsäpalojen savun takia. Lisäksi alkueräiskansaan kuuluvien nuorten, kuten saamelaisten ja alaskalaisten Yupiaq-kansaan kuuluvien nuorten mahdollisuudet metsästykseen ja kalastukseen heikkenevät lumen ja jään vähenemisen seurauksena.
Ilmastokriisi vaikuttaa myös nuorten mielenterveyteen. Yksi ihmisoikeuskielen vahvuus onkin, että ilmastonmuutoksen abstraktit ja luonnontieteelliset asiat konkretisoituvat, kun puhutaan siitä, millaisia ongelmia ilmastokriisi aiheuttaa ihmisoikeuksille.
On myös mahdollista, että kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) voisi tulevaisuudessa antaa ohjeistusta ja tulkintaa (advisory opinion), siitä, millaisia velvoitteita kansainvälisen oikeus edellyttää ilmastokriisin hillitsemiseksi ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Oikeustieteen opiskelijaryhmä vaatii, että kansainvälinen tuomioistuin toimisi näin. Heidän tekemäänsä aloitetta ja sen etenemistä kannattaakin pitää silmällä.
Voisiko ilmastokriisiä ratkaista rauhasta oppimalla?
Ihmiskunta tai edes YK ei ole vielä toistaiseksi aktiivisesta toiminnastaan huolimatta ratkaissut lopullisesti rauhankysymyksiä, ihmisoikeuskysymyksiä, saati ilmastokriisiä. Osaratkaisuja on kuitenkin syntynyt lukemattomia määriä.
Suomi on yksi esimerkkimaa siitä, miten rauha saatiin rakennettua. Suomalaiset diplomaatit kertovat mielellään ympäri maailmaa, miten sisällissodan läpikäynyt valtio, Suomi, on noussut niin nopeasti vakaaksi hyvinvointivaltioksi ja demokratiaksi. Uskon, että vakiokertomukseen lukeutuu keskeisesti ilmainen ja laadukas koulutus kaikille katsomatta varallisuuteen tai sukupuoleen.
Voisivatko ilmastokriisin ratkaisun avaimet kytkeytyä kansainvälisten sopimusten ja toimien lisäksi myös kasvatukseen ja koulutukseen? Osin varmasti kyllä. Viime aikaiset kyselytutkimukset ovat näyttäneet, että edelleen ihmisillä on tietoaukkoja ilmastokriisin ratkaisusta sekä ennen kaikkea siitä, mitkä toimet ovat tehokkaita. Myös YK on lisännyt viime vuonna uuden UNEP:n Earth School-sivuston avulla saatavilla olevia oppimateriaaleja ilmastonmuutoksesta ja luonnosta.
Mitä ilmasto-opetuksessa ja kasvatuksessa olisi sitten tärkeää huomioida? Kuten Tarja Sepällä on ollut tapana kysyä luentojen lopuksi: mitä opimme äskeisestä?
Voisivatko ilmastokriisin ratkaisun avaimet kytkeytyä kansainvälisten sopimusten ja toimien lisäksi myös kasvatukseen ja koulutukseen?
Arvokkaita ohjenuoria, joita olen oppinut Tarja Sepän kanssa opettaessa, ovat ainakin kolme seuraavaa asiaa. Ensimmäinen oppi on, että väärää tietoa ei tule painaa, ei edes tenttipaperien kysymyksiin. Jos ihmiselle annetaan mahdollisuus vastata väärällä tavalla, on mahdollista, että tämä väärä vastaus jää ihmisen mieleen oikeana vastauksena.
Tänä valeuutisten aikana tämä on tärkeä muistutus tenttikysymysten laatijoiden lisäksi myös tutkijoille, jotka testaavat ihmisten tietoja ilmastokriisistä tai ylipäänsä julkaisutoimintaa harjoittaville. Ilmastokriisistä ja sen ratkaisuista tulisi antaa ihmisille mahdollisimman paljon tietoa, joka on oikeaa.
Toinen oppi liittyy toimintaan. Tarja Sepän kanssa toteutetussa opetuksessa keskiössä ei ollut vain tiedon tarjoaminen, vaan myös opiskelijoiden rohkaiseminen toimimaan eri tavoilla. Suunnittelimme muun muassa YK-kurssia, jossa opiskelijat tekivät ekskursion YK:n päämajaan ja järjestivät seminaarin sekä verkkokurssin, jonka aikana opiskelijat oppivat aktiivisesti, miten tehdä esimerkiksi valitus YK:n valituselimeen.
Yksilö voi toimia omassa elämänpiirissään, mutta vaikuttaa myös työyhteisössä, harrastuspiireissä sekä toimia yhteiskunnallisena vaikuttajana. Ilmastokriisiä ratkotaan kaikilla noilla areenoilla.
Näillä kursseilla tarjottiin opiskelijoille ihmisoikeuksiin, kehitykseen ja ympäristöasioihin sekä rauhaan näkökulmia niin politiikan tutkimuksen kuin juridiikankin kannalta, koska tehokas vaikuttaminen ja syvällinen tutkiminen edellyttää osaamista kummastakin. Myös ilmastokriisin opetuksessa olisi tärkeää, että ihmiset saavat tietoa vaikuttamisen tavoista, mutta myös tuettuja paikkoja harjoitella tekemistä ja vaikuttamista.
Yksilö voi toimia omassa elämänpiirissään, mutta vaikuttaa myös työyhteisössä, harrastuspiireissä sekä toimia yhteiskunnallisena vaikuttajana. Ilmastokriisiä ratkotaan kaikilla noilla areenoilla.
Kolmas oppi kytkeytyy reflektioon. Opettaessamme yhdessä Tarja Seppä muistutti monesti, että oppiminen tapahtuu reflektiossa. Itse tiedon välittäminen tai jopa vastaanottaminen ei riitä, vaan vasta kun ihmisellä on aikaa pysähtyä pohtimaan ja reflektoimaan oppimaansa, oivallukset syntyvät ja ymmärrys lisääntyy. Joskus reflektio syntyy vaikkapa kahdenvälisessä keskustelussa, jossa voi rauhassa ”fundeerata”.
Tätä tarvitsemme myös ilmastokriisin ratkaisemisessa. Vasta kun reflektoimme, ymmärrämme syvällisesti, mitä olisi järkevää ja ennen kaikkea mitä voimme alkaa tehdä jo tänään.
Heta Heiskanen (HTT: julkisoikeus, VTM) toimii ilmastopaneelin pääsihteerinä ja ympäristöministeriön erityisasiantuntijana sekä Oikeus-lehden päätoimittajana. Heiskanen työskenteli useita vuosia tutkijana Tampereen yliopistossa Tarja Sepän kollegana.
Artikkeli on osa Tarja Sepän uraa juhlistavaa juhlajulkaisusarjaa Kansainvälinen yhteisö, ihmisoikeudet ja Yhdistyneet kansakunnat.
