Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Juha Pylvään käyttämä ilmaus turvapaikanhakijoista ”loisivina elintasosurffareina” on lyhyessä ajassa vakiintunut osaksi poliittista retoriikkaa Suomessa. Sitä voi tulkita myös merkkinä keskustaoikeistolaisen blokin vahvistumisesta ennen vuoden 2023 eduskuntavaaleja.
Rasismia puolustetaan vetoamalla muun muassa vähättelyyn, liioitteluun ja huumoriin. Riisumalla sanat kontekstistaan vastustajia voi syyttää ylitulkinnasta.
Juha Sipilän vuoden 2015 ja Antti Rinteen vuoden 2019 hallitusohjelmapuheita leimasi molempia uudistamisen välttämättömyys, strategisuus sekä oikeudenmukaisuus ja luottamus.
Aktiivimalli ja keskustelu sen tiimoilta osoittavat, miten moralisointi kirittää uusliberaalia politiikkaa. Kärjistäen siinä missä ”elintasosurffari” on populisteille kauhistus, uusliberaaleille nykyajan ongelmien symboli tuntuu olevan ”röyhkeä työtön”.
Maanpuolustustahto on käsite, jonka merkityksistä käydään jatkuvaa kamppailua. Keskustelu siitä edistää mitä erilaisimpia poliittisia vaatimuksia.
Yksi tutkija, yksi minuutti -videolla Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin tutkijatohtori Jouni Tilli kertoo kolmesta keskeisestä maahanmuuttodiskurssista Suomessa.
Pääministeri Juha Sipilän suhtautumisessa valtaan kaikuvat luterilaisuuden perusopit, mistä syntyy jännitteitä valistuksen perinteen kanssa.
Timo Soinin puheiden maailmanjärjestys kytkeytyy siihen vuosisatoja vanhaan traditioon, jossa kosmos löytyy lännestä ja kaaos idästä.
Miten maahanmuuttajat on roolitettu viimeaikaisessa suomalaisessa poliittisessa draamassa?
Pääministeri Sipilä puhui tiedemaailman eliitille soveltamalla ajan poliittisuuden eri ulottuvuuksia ja ojensi sovinnon kättä samalla kun ohjasi tuhlailevaa ja harhailevaa akateemista maailmaa takaisin ruotuun.
