Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus nousee toistuvasti Suomessa poliittisten kiistojen kohteeksi. Näiden kiistojen varjoon jää helposti queer- ja transaktivistien oma yhteisöllinen toiminta kulttuurin marginaaleissa.
Pienen pakolaisyhteisön lämminhenkisyydelle asettuu jyrkäksi kontrastiksi paitsi patriarkaalisen ja heteronormatiivisen kulttuurin homovastaisuus, myös länsimaiden nuiva asenne pakolaisiin.
Erityisesti nuorten äänestysinnokkuus ja osallistuminen parlamentaariseen politiikkaan heikkenee.
Suomalaista puoluepolitiikkaa vaivaa varsin reflektoimaton seksismi ja heteroseksismi.
Onko muutoksen tae se, että äänestäjät protestoivat vallitsevaa politiikkaa puoluevalinnallaan, vai olisiko heillä myös muita, jopa tehokkaampia, keinoja antaa äänensä muutokselle?
