Arvio: A Greek Winter
Ingebor Jansen
2016
Kreikkalaisista huoltoaseman omistavista sisaruksista kertova dokumentti kuvastaa talouskriisin myötä kasvanutta kuilua huono-osaisten ja hyväosaisten eurooppalaisten välillä.
Ihailemme lasten kanssa yön aikana satanutta paksua lumipeitettä. Vihdoin saimme kunnon talven! Myöhemmin samana päivänä katson dokumenttielokuvan A Greek Winter, joka tarjoaa karun kontrastin talvi-ilollemme.
Elokuva kertoo kreikkalaisessa Thessalonikin kaupungissa asuvista sisaruksista, jotka omistavat pienen huolto-aseman. Talvikuukausina huoltoasema tarjoaa lämmitysöljyä myös kotiinkuljetuksena.
Talvisin tynnyriauto kolistelee päivät pitkät kapeita kujia pitkin kyydissään kolme kiroilevaa ja toisiaan sättivää miestä. Pitkä bensaletku nostetaan milloin korkean parvekkeen, milloin ahtaan kellarin tai katon kautta sisään.
Talousahdingon seuraukset
Elokuvassa seurataan Tasosin ja Evdokian elämää yhden kylmän talven ajan. Heidän asiakkaansa yksi toisensa jälkeen kertovat Kreikan syvästä talousahdingosta koituneista huolista, peloista ja vihasta.
Huoltoasemalle tullaan koko ajan pienemmän tilauksen kanssa: viidellä eurolla bensaa, kiitos. Tyhjänä kumisevan suuren kanisterin pohja hädin tuskin peittyy. Vielä muutama vuosi sitten öljyä haettiin monella kanisterilla. Ajat olivat toiset.
Kreikan vuosia kestäneestä talouskriisistä piirtyvä kuva on niin synkkä, että eurooppalainen katsoja tuntee paitsi surua ja myötätuntoa myös häpeää ja vihaa: miten Euroopan unioni on voinut jättää kansalaisensa noin surkeaan tilanteeseen?
Miten Euroopan unioni on voinut jättää kansalaisensa noin surkeaan tilanteeseen?
EU ei kuitenkaan huoltoaseman keskusteluissa juuri esiinny. On vain pääministeri Aléxis Tsípras ja muut johtavat poliitikot, joiden ahneutta ja pahuutta kreikkalaiset kiroavat. Ehkä Kreikkaa kurittanut troikka – Euroopan komissio ja keskuspankki sekä Kansainvälinen valuuttarahasto IMF – on niin ilmiselvä vihollinen, että sitä ei tarvitse edes mainita.
”Ei ole jäljellä enää mitään, mitä voisi verottaa”, lakimies kertoo Tasosin täyttäessä hänen asuntonsa öljytynnyriä. Verojen lisäksi korotetaan myös muita maksuja, esimerkiksi vakuutuksia.
”Millä meidän on tarkoitus elää, kun 70 prosenttia tuloista menee näihin maksuihin?” lakimies ihmettelee. Sitä ihmettelee katsojakin.
Öljykauppiaiden asiakkaat
Huoltoasemalla pyydetään alennusta bensasta pakolaisia auttavan kuorma-auton tankkaamista varten. ”Ymmärrättehän, se menisi hyvään tarkoitukseen.” Evdokia ymmärtää, ja on halukas tarjoamaan öljyä paitsi lainaksi myös alennuksella ahdingossa oleville lähimmäisille. Välillä öljyä annetaan ilmaiseksikin.
Tasos yrittää olla tiukempi ja muistuttaa, että liiallinen empatia suistaa huoltoaseman konkurssiin. Mutta kyllä hänellekin tekee tiukkaa soitella saatavien perään. Talven jälkeen on pakko aloittaa soittokierros, saatavia kun on kertynyt pelkästään yhden talven aikana 30 000 euroa. Se on huima summa.
Vuonna 2013 lämmitysöljyn verotusta nostettiin 450 prosenttia.
Asiakas kertoo, että Kreikan asunnot ovat talvisin kylmiä kuin Siperia. Vuonna 2013 lämmitysöljyn verotusta nostettiin 450 prosenttia, minkä seurauksena ihmiset alkoivat kaataa lähipuistojen puita lämmittääkseen kotejaan. Myös filosofi Platonin tuhansia vuosia vanhan oliivipuun sanotaan kadonneen ateenalaisesta puistosta.
Monet jättävät kotinsa lämmittämättä – ei ole yksinkertaisesti varaa. Kylmä talvi voi olla kreikkalaisille kohtalokas. Se tuntuu Suomesta käsin kaukaiselta. Täällä harmitellaan, kun enää ei ole kunnon talvia: kylmiä ja runsaslumisia.
Elokuvaa katsoessa ristiriita Suomen yltäkylläisen talvi-ilon ja Kreikan traagisen talvipelon välillä tuntuu epämukavalta. Se kuvastaa talouskriisin myötä kasvanutta kuilua huono-osaisten ja hyväosaisten eurooppalaisten välillä.
Jossain vaiheessa ajatus kääntyy kotoisiin leipäjonoihimme, kasvavaan työttömyyteen ja lisääntyvään epätasa-arvoisuuteen. Millaisia tarinoita sähköyhtiöiden työntekijät nykyään kuulevat.
DocPoint-dokumenttifestivaali järjestetään 23.1.–29.1. Helsingissä.
Johanna Vuorelma on Politiikasta-verkkolehden päätoimittaja. Vuorelma väittelee tohtoriksi tammikuussa Warwickin yliopiston politiikan ja kansainvälisten suhteiden laitokselta.
Meinasin jo kysyä, että missähän kuplassa Johanna oikein elää, kun puhuu ”Suomen yltäkylläisestä talvi-ilosta”.
Mutta onhan tuossa sitten näköjään lyhyt viittaus kotoisiinkin leipäjonoihimme ja alati kasvavaan työttömyyteen (jota tosin erilaisilla tilastotempuilla pyritään kovasti kaunistelemaan ja peittelemään).