Still Recording
Ohjaus Saeed Al Batal ja Ghiath Ayoub (2018)
Dokumentti Still Recording kertoo Syyrian sodan arjesta neljän vuoden ajan. Elokuva sijoittuu Dumaan, joka nousi kansainväliseen tietoisuuteen vuoden 2018 kemiallisesta iskusta.
Vietnamin sotaa kutsutaan usein sukupolvikokemukseksi. Syyrian sodasta voi muodostua erilainen sukupolvikokemus. Siinä missä Vietnamin sota mobilisoi nuoria kaduille osoittamaan mieltä, synnytti laajan sodanvastaisen ilmapiirin ja aktivoi monet nuoret mukaan poliittiseen vaikuttamiseen, Syyrian sodan seuraamista on leimannut apatia ja etäisyys. ”Miksi emme ole nousseet laajaan sodanvastaiseen vastarintaan?” moni varmasti pohtii nyt ja myöhemmin.
Kahden syyrialaisen taideopiskelijan, Ghiath Ayoubin ja Saeed Al Batalin, dokumenttielokuva Still Recording tuo Syyrian sodan arjen niin lähelle katsojaa, että se pakottaa miettimään, miten sota on näkynyt omassa todellisuudessa viimeisten vuosien aikana.
Kun epänormaalista tulee normaalia
Dokumentissa opiskelijat jättävät Damaskoksen ja matkustavat Dumaan, missä he kuvaavat kapinallisten taistelua Syyrian hallinnon joukkoja vastaan. Se kertoo yhden tarinan siitä, millaista on sodan arkipäivä.
Syyrian sodan seuraamista on leimannut apatia ja etäisyys.
Yksi syyrialainen mies jatkaa urheiluharjoituksiaan raunioiden keskellä, toiset järjestävät puutarhajuhlat kavereiden kanssa. Välillä raunioihin maalataan värikkäitä kuvia.
”Ole kärsivällinen, isänmaani”, yhdessä seinämaalauksessa lukee. Lapset ovat arjessa mukana – välillä raakuuksien todistajana, välillä maalaamassa seinään kukkia.
Dokumentti osoittaa hyvin, miten epänormaalista tulee normaalia. Sodan epänormaalius muuttuu normaaliksi arjeksi, joka voi olla pitkästyttävää ja rutiininomaista. Sodan populaari kuvasto tarjoaa usein dramaattisia hetkiä, jotka dokumentissa läheltä kuvattuna näyttävät paljon realistisimmilta kuin uutiskuvien välähdyksissä.
Sodan epänormaalius muuttuu normaaliksi arjeksi, joka voi olla pitkästyttävää ja rutiininomaista.
Juuri Syyrian sodan arjen realistisuus pakottaa katsojan pohtimaan, miksi sota ei ole työntynyt syvemmälle kansainvälisen yhteisön tajuntaan ja aktivoinut riittävää määrää ihmisiä määrätietoiseen toimintaan rauhan puolesta. Dokumentti herättää syyllisyyttä pelkästään dokumentoimalla sodan arkipäivää raunioiden keskellä, koska ihmisten rosoisuus ja ristiriitaisuus tekevät heistä niin samaistuttavia.
Heitä ei kuvata sankareina tai konnina vaan inhimillisinä ihmisinä, jotka vielä hetkeä aiemmin elivät tavanomaista nuorten arkea Syyriassa. Sattuma muutti satojentuhansien heidän kaltaistensa syyrialaisten suuntaa tavalla, jota on vaikea hyväksyä.
Huuto ulkomaailmaan
Dokumentissa odotetaan, että kansainvälinen yhteisö tulee väliin välittämään rauhaa. Uutisista seurataan, miten voimaton elin YK on Syyrian sodan edessä.
Välillä videomateriaalia Dumasta ladataan verkkoon sen toivossa, että viesti Syyriasta tavoittaisi ulkomaailman. Neljän vuoden aikana viesti Syyrian hädästä kyllä välittyy ulkomaailmaan, mutta se ei johda riittävään poliittiseen tahtoon sodan lopettamiseksi.
Neljän vuoden aikana viesti Syyrian hädästä kyllä välittyy ulkomaailmaan, mutta se ei johda riittävään poliittiseen tahtoon sodan lopettamiseksi.
”Se nauhoittaa edelleen”, yksi dokumentissa esiintyvistä miehistä toteaa elokuvan lopussa. Kuvaajan kamera on tippunut maahan sala-ampujan luodin osuessa häneen kesken kuvaamisen.
Kamera saadaan pelastettua sala-ampujan kohteena olevalta kujalta kepin avulla. Videomateriaali jää talteen.
Kohtauksessa on jotain lohdullista. Ase ei onnistunut nujertamaan kameraa.
Kameran tallenne ei kuitenkaan onnistu säästämään ihmishenkiä. Mitkään todisteet Syyrian sodan raakuuksista eivät riitä kokoamaan riittävää sodanvastaista koalitiota. Siinä taas on jotain hyvin lohdutonta.
DocPoint-dokumenttielokuvafestivaali järjestetään Helsingissä 28.1.–3.2.2019.
PhD Johanna Vuorelma työskentelee tutkijatohtorina Tampereen yliopiston Tutkijakollegiumissa. Vuorelma toimi Politiikasta-lehden päätoimittajana 2014–2018.
