Samoin kuin eduskuntaan ja kunnanvaltuustoihin, myös puntaroiviin kansalaiskeskusteluihin valitaan kansalaisia edustamaan muita. Puoluettaan ja poliittisia sitoumuksia kuuntelevat poliitikot kuitenkin eroavat tavallisista kansalaisista, jotka valitaan arpomalla ja jotka eivät edusta poliittisia ryhmittymiä. Voiko näitä kahta päätöksentekotapaa yhdistää?
Puntaroivat kansalaiskeskustelut ovat demokraattisia innovaatioita, joissa satunnaisotannalla valittu joukko kansalaisia kokoontuu yhteen saamaan tietoa, keskustelemaan sekä tuottamaan päättäjille suosituksia jostain asiakysymyksestä tai useista kysymyksistä.
Puntaroivan kansalaiskeskustelun menetelmät rakentuvat puntaroivan demokratian ihanteelle, jonka mukaan demokraattisen päätöksenteon tulisi perustua tietopohjaiseen ja tasapuoliseen, toisia kunnioittavaan keskusteluun, joissa omat näkemykset perustellaan. Yleisimpiä puntaroivan kansalaiskeskustelun muotoja ovat kansalaisraadit, kansalaispaneelit, puntaroivat mielipidemittaukset sekä kansalaiskokoukset.
Mitä on edustaminen?
Edustaminen tarkoittaa päätöksentekoa muiden puolesta. Kansanedustajat valitaan tekemään päätöksiä kansalaisten puolesta. Heidän edustajuutensa voidaan nähdä usealla eri tavalla.
Yhtäältä kansanedustajat edustavat heitä äänestäneitä kansalaisia, toisaalta edustajuus voidaan kytkeä parlamentaarikon ominaisuuksiin tai ajatusmaailmaan. Esimerkiksi vertaamalla kansanedustajien koulutustasoa, ikärakennetta tai sukupuolijakaumaa koko väestöön voidaan arvioida kuinka hyvin kansanedustajat edustavat erilaisia väestönryhmiä.
Toiveena voi olla myös, että kansanedustajien arvot, asenteet ja ideologiat vastaavat kansalaisten näkemyksiä.
Edustajuus kansalaiskeskusteluissa
Edustajuus sisältyy vääjäämättä myös puntaroiviin kansalaiskeskusteluihin, koska kaikki kansalaiset eivät voi yhdellä kertaa osallistua. Osallistujat pyritään valitsemaan niin, että he edustaisivat mahdollisimman hyvin koko väestön demografista jakaumaa.
Tavallisesti osallistujat valitaan arpomalla, jolloin jokaisella kansalaisella tai kunnan asukkaalla on yhtä suuri mahdollisuus tulla valituksi. Satunnaisotannalla pyritään siihen, että erilaiset intressit, näkemykset ja kannat olisivat mahdollisimman hyvin edustettuina keskusteluissa. Näin ollen myös puntaroiviin kansalaiskeskusteluihin osallistuvia kansalaisia voidaan pitää eri ryhmien ja näkökulmien edustajina.
Politiikan tutkimuksen professori Mark Warren kutsuu edustajuutta puntaroivissa kansalaiskeskusteluissa ”kansalaisedustamiseksi”. Tämä eroaa perinteisestä ”kansanedustamisesta” siinä, että mahdollisuus päästä edustajan asemaan on kaikille kansalaisille avoimena eikä se riipu vaalikampanjaan käytettävissä olevista resursseista. Kansalaiskeskusteluihin osallistuvien kansalaisten ei myöskään tarvitse huolehtia poliittisen mandaatin uusimisisesta eikä uudelleenvalinnasta, kuten vaaleilla valittavien poliitikkojen täytyy.
Kansalaisedustaminen eroaa perinteisestä kansanedustamisesta siinä, että mahdollisuus päästä edustajan asemaan on kaikille kansalaisille avoimena eikä se riipu vaalikampanjaan käytettävissä olevista resursseista.
Yksi suoran kansalaisosallistumisen merkittävistä ongelmista liittyy edustamiseen, sillä suoran kansalaisosallistumisen menettelyt eivät usein saavuta täysin edustavaa osallistujajoukkoa. Erityisesti osallistujien koulutustaso vaikuttaisi olevan hieman kansalaisten keskimääräistä koulutustasoa korkeampi. Näin ollen kansalaispaneeli ei välttämättä edusta koko väestöä yhdenvertaisesti.
Hyvin vinoutunut osallistujajoukko voi vähentää kansalaiskeskustelun legitimiteettiä eli vallan oikeutusta. Mikäli kansalaiset kokevat, että heidän arvonsa, ominaisuutensa tai intressinsä eivät ole keskustelussa edustettuna, he voivat kyseenalaistaa keskustelun tulokset.
Poliitikot osallistujina kansalaiskeskusteluissa
Viime vuosina on herännyt kysymys sitä, kuinka puntaroivat kansalaiskeskustelut voitaisiin paremmin kytkeä perinteisen vaalidemokratian instituutioihin. Tavoitteena on, että vaalidemokratian instituutiot, paikallisella ja valtakunnallisella tasolla, saataisiin sitoutumaan paremmin kansalaiskeskusteluiden tuottamien suositusten toteuttamiseen tai vähintään niiden huomioimiseen.
Yhtenä keinona puntaroivien kansalaismenetelmien vaikuttavuuden lisäämiseksi on esitetty vaaleilla valittujen poliitikkojen kutsumista mukaan kansalaiskeskusteluihin tavallisten kansalaisten rinnalle. Tämän on arvioitu vahvistavan kansalaiskeskusteluiden poliittista painoarvoa, ja lisäävän keskusteluihin osallistuneiden poliitikkojen halua edistää tuotettuja suosituksia päätöksentekoprosesseissa.
Toisaalta poliitikkojen osallistuminen puntaroiviin kansalaiskeskusteluihin herättää kysymyksen siitä, ovatko kansalaiskeskusteluihin osallistuvat poliitikot valmiita luopumaan perinteisestä kansanedustajan roolistaan ja omaksumaan kansalaisedustajan roolin? Merkittävää on, kuinka sitovaksi ja painavaksi ”edustamisvaatimus” erilaisissa tilanteissa muodostuu.
Kuinka puntaroivat kansalaiskeskustelut voitaisiin paremmin kytkeä perinteisen vaalidemokratian instituutioihin?
Parlamentaarisissa keskusteluissa poliitikot toimivat usein julkisuuden valokeilan alla ja joutuvat näin harkitsemaan esittämiään kannanottoja tarkasti ja laskelmoidusti. Jokainen puhe on poliittinen teko, jolla poliitikko asemoi itsensä suhteessa keskustelun aiheena olevaan kysymykseen. Tällöin poliitikko joutuu tasapainottelemaan äänestäjiensä, puolueensa sekä erilaisten poliittisten sitoumusten välillä.
Puntaroivat kansalaiskeskustelut sen sijaan käydään tavallisesti keskustelujen tulosten julkistusta lukuun ottamatta julkisuudesta piilossa, mikä tarjoaa mahdollisuuden myös muuttaa näkemystään ilman syytöksiä takin kääntämisestä. Parhaimmillaan puntaroivat kansalaiskeskustelut toimivat yhteisen ymmärryksen ja näkemysten muodostamiseksi, jolloin osallistujilla ei ole tarvetta osoittaa väittelytaitojaan, kääntää muita omien näkemysten kannalle tai osoittaa ”järkkymättömyytä” pitämällä kiinni omista näkemyksistään. Tämä koskee myös kansalaiskeskusteluihin osallistuvia poliitikkoja, jotka voivat osallistua ilman tarvetta täyttää eri tahojen vaatimuksia ja odotuksia.
Valtuutetut Turku keskustelee -kansalaispaneelissa
Aikaisemmin poliitikot ovat osallistuneet puntaroiviin kansalaiskeskusteluihin muun muassa Irlannissa. Keväällä 2020 järjestetyssä Turku keskustelee -kansalaispaneelissa suomalaiset poliitikot saivat mahdollisuuden osallistua ensimmäistä kertaa puntaroiviin kansalaiskeskusteluihin yhdessä tavallisten kansalaisten kanssa.
Poliitikkojen osallistuminen kansalaiskeskusteluihin herättää kysymyksen siitä, kuinka vaaleilla hankittu edustajuus mahdollisesti vaikuttaa keskusteluiden kulkuun ja tuloksiin. Käyttävätkö poliitikot keskusteluja omien näkemystensä edistämiseen, vai ovatko he valmiita joustamaan näkemyksistään, kuten puntaroivan demokratian periaatteet edellyttävät?
Turku keskustelee -kansalaispaneeli osoitti, että poliitikkojen osallistuminen kansalaiskeskusteluihin ei vaikuttanut negatiivisesti keskusteluiden kulkuun. Muiden osallistujien mukaan poliitikot eivät hallinneet keskusteluja liikaa eivätkä tehneet liian puoluepoliittisesti värittyneitä ehdotuksia. Monet poliitikoista kertoivat itse jälkikäteen tehdyissä tutkimushaastatteluissa, että he pyrkivät tietoisesti ottamaan neutraalin roolin ja varoivat ”jyräämästä” muita keskusteluiden aikana.
Käyttävätkö poliitikot keskusteluja omien näkemystensä edistämiseen, vai ovatko he valmiita joustamaan näkemyksistään, kuten puntaroivan demokratian periaatteet edellyttävät?
Kansalaispaneeliin osallistuneista poliitikoista monet pitivät paneelin parhaana antina sitä, että se välitti poliitikoille tietoa tavallisten turkulaisten näkemyksistä. Paneelin kautta poliitikot saivat vaalitorikeskusteluja monipuolisemman käsityksen siitä, mitä mieltä tavalliset kansalaiset olivat paneelissa käsitellyistä kysymyksistä.
Se myös osoitti poliitikoille, että kansalaiset kykenevät muodostamaan valistuneita mielipiteitä sekä keskustelemaan eri näkemyksistä rakentavassa hengessä ja tietopohjaisesti.
Lisäksi kansalaispaneeli tarjosi poliitikoille mahdollisuuden rakentaa suhdetta äänestäjäkuntaan vuorovaikutteisesti potentiaalisten äänestäjien kanssa. Paneelia voi pitää eräänlaisena ilmapuntarina, jonka avulla valtuutetut pystyivät mittaamaan kaupunkilaisten suhtautumista eri kysymyksiin ja samalla uudelleenarvioimaan omaa kantaansa näihin kysymyksiin. Haastatteluissa kävi ilmi, että monet poliitikoista aikoivat nostaa esiin paneelin keskusteluja omassa valtuustoryhmässään sekä valtuustossa.
Paneelin aikana poliitikot pystyivät myös jakamaan osallistujille lisätietoa keskusteltavista kysymyksistä sekä kertomaan kansalaisosallistujille, kuinka paneelissa käsiteltäviä kysymyksiä oli jo käsitelty kaupunginvaltuustossa. Näin poliitikkojen osallistuminen lisäksi keskustelujen tietopohjaisuutta sekä vahvisti paneelin kytköstä poliittisiin prosesseihin.
Paneelia voi pitää eräänlaisena ilmapuntarina, jonka avulla valtuutetut pystyivät mittaamaan kaupunkilaisten suhtautumista eri kysymyksiin ja samalla uudelleenarvioimaan omaa kantaansa näihin kysymyksiin.
Turku keskustelee -kansalaispaneeli nivoutuu käynnissä olevaan keskusteluun edustajuuden murroksesta. Poliitikkoja sekä tavallisia kansalaisia yhdistävät toimintatavat tarjoavat alustan mukautuvalle edustajuudelle, jossa edustajat rakentavat itsenäisesti suhdettaan äänestäjäkuntaan.
Tässä prosessissa kansalaispaneelin tapaiset menetelmät voivat edistää edustajuutta, jossa poliitikot eivät pyri edistämään pelkästään jonkin puolueen tai tietyn äänestäjäkunnan intressejä, vaan selvittämään laajemman väestön muuttuvia toiveita ja tarpeita. Kansalaispaneelissa kansanedustajat voivatkin muistuttaa lähemmin kansalaisedustajia, joilla on poliitikkoja vapaammat kädet mielipiteen muodostukseen.
Kirjoitus pohjautuu Politiikka -lehdessä (63/1) julkaistuun tutkimusartikkeliin ”Kaksisuuntainen katu – Poliitikot osallistujina puntaroivassa kansalaiskeskustelussa”.
Mikko Värttö on valtio-opin väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa ja projektitutkija Osallistuminen pitkäjänteisessä päätöksenteossa (PALO) -hankkeessa.
Kaisa Herne on valtio-opin professori Tampereen yliopistossa ja tutkija Åbo Akademin Future of Democracy -hankkeessa.
