Keskustan kuopiolainen kansanedustaja Markku Rossi virallisti parisuhteensa 13.12.2015 taiteilija Matti Kaarlejärven kanssa. Tapaus herättää kysymyksen siitä, kuinka poliitikon on mahdollisista kertoa omasta seksuaalisuudestaan ja parisuhteestaan, jotta hän olisi ymmärrettävä ei ainoastaan itselleen, vaan myös äänestäjilleen.
Virallistaminen on herättänyt etupäässä ihastuneita kommentteja. Vähemmän on kiinnitetty huomiota siihen, että Rossi on Suomen poliittisen historian ensimmäinen kansanedustaja, joka enemmän tai vähemmän pakotettiin tulemaan ulos homoseksuaalina suurelle yleisölle. Vihreiden Pekka Haavistolle yritettiin samaa 1990-luvulla, mutta siitä ei tullut valtakunnanuutista.
Puoliso vai lämmin ihmissuhde?
Vielä viikko ennen parisuhteen virallistamista Iltalahdelle antamassaan haastattelussa Rossi viittasi siihen, kun Ylen toimittaja itsenäisyyspäivän juhlien selostuksessa kutsui Kaarlejärveä Rossin puolisoksi, ettei ”ymmärrä ollenkaan, että mistä tällainen termi on oikein peräisin.”
Hän tosin myönsi, että ”meillä on Markun kanssa hyvin lämmin ja toisia tukeva ihmissuhde”, mutta ei osannut tai halunnut sanoa, ”miten tämän meidän kaveruutemme voisi oikein määritellä”.
Kun tieto Rossin ja Kaarlejärven parisuhteen virallistamisesta tuli, kommentaattorit ovat olettaneet Rossin halunneen tietoisesti peitellä suhdettaan. Esimerkiksi turkulais-glasgowlainen erikoistutkija Mari K. Niemi tulkitsi Ylämaan kettu -blogissaan Rossin alun perin yrittäneen kieltää suhteensa Kaarlejärveen ja ”ilmeisesti kipuilleen” asian kanssa itsenäisyyspäivän jälkeisen viikon.
Heteroseksuaalinen matriisi
Yhdysvaltalainen filosofi ja sukupuolenteoreetikko Judith Butler on kirjoittanut siitä, kuinka homoseksuaalisuus tulee ymmärrettäväksi heteroseksuaalisuuden kautta, itselle ja toiselle. Homoparien on imitoitava heteropareja tullakseen – hegeliläisittäin ilmaistuna – tunnustetuiksi ja tunnistetuiksi, ollakseen ymmärrettäviä sosiaalisessa mielessä. G. W. F. Hegelille politiikka on halua vastavuoroiseen tunnustamiseen omalle olemassaololleen.
Vaikka Rossille itselleen kaveruuden laadun määrittely Kaarlejärveen ei ehkä ollut sen selkeämpää kuin hänen äänestäjilleen, ei sen määrittelemättömyys välttämättä ollut hänelle ongelma ennen kuin Ylen toimittaja teki siitä julkisen kysymyksen. Ainoa mahdollisuus oli rekisteröidä parisuhde, jotta tilanne rauhoittuisi ja tulisi sosiaalisesti ymmärretyksi – joskaan ei kaikkien hyväksymäksi.
Radikaalia nyky-yhteiskunnassa – ja poliitikolle ongelmallista – olisi jäädä välitilaan, kieltäytyä tunnustamasta seksuaalista identiteettiään julkisesti.
Tuula Juvonen kirjoittaa suomalaisia ja saksalaisia homo- ja lesbopoliitikkoja käsittelevässä teoksessaan, kuinka ”2000-luvulla kansanedustajien ja ministerien ulostuloista on kuitenkin tyystin kadonnut lesbo- ja homopoliittisen aktivismin piirteet, eikä ulostulo enää ole vallitsevaa heterojärjestelmää horjuttava yhteiskunnallinen poliittinen teko”.
Radikaalia nyky-yhteiskunnassa – ja poliitikolle ongelmallista – olisi jäädä välitilaan, kieltäytyä tunnustamasta seksuaalista identiteettiään julkisesti. Se kyseenalaistaisi porvarillisen parisuhdeinstituution perustan ja heteroseksuaalisen matriisin.
Vihreiden Pekka Haavisto on tästä erinomainen esimerkki. Myös hän vältteli seksuaalisen suuntautumisensa julkituomista eikä parisuhteensa virallistamisenkaan jälkeen pitänyt asiaa esillä.
Vuoden 2012 presidentinvaalikampanjassa Haaviston ja hänen puolisonsa Antonio Floresin suhde näyttäytyi julkisuudessa hyvin normatiivisena: vanhemmalla miespoliitikolla oli itseään huomattavasti nuorempi puoliso. Ainoa poikkeus normista oli se, että Haavisto sattui olemaan parisuhteessa toisen miehen kanssa. Hän imitoi onnistuneesti heterosuhdetta ja hetkellisesti Haavistosta tuli yksi Suomen suosituimmista poliitikoista yli puoluerajojen.
Mediahallinta ulostulossa
Rossin ja Kaarlejärven tapauksessa julkisuudenhallinta on ollut oppikirjamaista. Suhteen virallistamista seuranneena päivänä Ylen haastattelussa Rossi sanoi olevansa sittenkin helpottunut ja kiitollinen siitä, että Ylen toimittaja oli nimittänyt Kaarlejärveä ”täysin tahattomasti” hänen puolisokseen viikkoa aikaisemmin.
Rossi äänesti sukupuolineutraalia avioliittolakia vastaan. Tätä näennäistä ristiriitaa hän perusteli halullaan antaa tilaa ja aikaa evankelisluterilaiselle kirkolle sekä kertoi toimineensa ”pitkälti työn ja julkisuuden ehdoilla” ja eläneensä niiden kautta syntyneiden rajojen sisällä.
Parisuhteen virallistamista seuranneena päivänä Kaarlejärvi antoi haastattelut iltapäivälehdille kuin ottaen tiedotusvastuun Rossin puolesta. Iltalehden laajassa jutussa Kaarlejärvi kertoo tunteellisesti, kuinka hän kaksi kuukautta sitten eräiden traagisten tapahtumien jälkeen oli todennut Rossille, että ”meidän on keskusteltava totuudesta itsemme kanssa”.
Kaarlejärven mukaan hänen puolisonsa ”ei ole elämässään koskaan ollut oma itsensä, vaan antanut työlleen koko elämänsä. Nuorena poikana hän lähti puolueeseen ja on palvellut keskustaa 40 vuotta. Markku on tehnyt kaikkensa oman maakuntansa eteen. Mutta koskaan hän ei ole saanut olla se Markku, joka hän oikeasti on.”
Kaarlejärvi kertoo yrittäneensä puhua, että ”avoliittokin olisi hyvä, mutta Markku halusi välttämättä rekisteröidä parisuhteen tai mennä naimisiin”. Hän myös painotti sitä, kuinka heistä kummatkin kokevat tarvetta rehellisyyteen itselle ja toisille.
Juvonen onkin todennut, että poliitikkojen aina niin kaipaaman näkyvyyden ja ilmaisen media-ajan lisäksi ”juuri ulostulon hallinnallaan homopoliitikot pystyvät osoittamaan ja todistamaan äänestäjilleen henkilökohtaista suoraselkäisyyttä, aitouttaan, vakuuttavia kommunikointi- ja esiintymistaitojaan sekä uskottavuuttaan”.
Ymmärrettävä seksuaalisuus
Rossin ja Kaarlejärven tapaus herättää kysymyksen siitä, kuinka poliitikon on mahdollisista kertoa omasta seksuaalisuudestaan ja parisuhteestaan, jotta hän olisi ymmärrettävä ei ainoastaan itselleen, vaan myös äänestäjilleen.
Myös Saksassa ensimmäiset ulostulleet poliitikot olivat vihreistä ja vasemmistosta, Ruotsissa sosiaalidemokraatteja.
Keskustelu sukupuolineutraalista avioliittolaista ja aikaisemmin rekisteröidystä parisuhteesta on konkreettisen lainsäädännön rinnalla luonut diskurssin, jolla keskustalaisenkin homopoliitikon on mahdollista tulla ymmärrettävästi ulos itselle ja toiselle.
Vaikka Rossin ja Kaarlejärven tapaus pakotettuine ulostuloineen on ensimmäinen laatuaan Suomessa, on se tyypillinen, kun sitä vertaa vastaavanlaisiin tapauksiin Suomen verrokkimaissa. Myös Saksassa ensimmäiset ulostulleet poliitikot olivat vihreistä ja vasemmistosta, Ruotsissa sosiaalidemokraatteja.
Konservatiivisimpien puolueiden kansanedustajat ovat tarvinneet – ja kauniisti sanottuna saaneet usein pyytämättä – hieman ”ulkopuolista apua” ulostulossaan. Mutta astuttuaan rohkeasti ulos tilanne on kääntynyt lähes poikkeuksetta heidän edukseen.
YTT Jiri Nieminen on tutkijana Tampereen yliopiston journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskuksessa. Hän tekee tutkimusta miespoliitikkojen maskuliinisuuden ja feminiinisyyden performatiiveista sosiaalisessa mediassa.
Artikkelia päivitetty 22.9.2023: Poistettu kuvakaappauskuvitus tekijänoikeusyistä.
Artikkelikuva: Kanenori / Pixabay
