Hegelin tunnustuksen tematiikalla on ollut huikea vaikutus mannermaiseen filosofiaan, mutta myös politiikan teoriaan. Onko 2020-luvulla tunnustuksen filosofialla ja politiikalla vielä annettavaa?
Kuinka suomalainen politiikka on muuttunut viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana? Politiikan tutkija David Arter vastaa kysymykseen Vastapainon julkaisemassa teoksessa ”melkein suomalaisena” – tai ainakin vähän niin kuin Tampereen kansalaisena.
Sosiologi C. Wright Mills kirjoitti yli 60 vuotta sitten poliittisesta ja taloudellisesta eliitistä ja halusi radikalisoida keskiluokan. Hänen mielestään yhteiskuntatieteiden moraalinen velvollisuus oli osallistua poliittiseen keskusteluun.
Artikkelikokoelma Häiritsevä yhteiskuntatutkimus osallistuu keskusteluun tieteen vaikuttavuudesta keskittymällä tutkimuksen häiritsevyyteen.
Jätkät ja jytkyt -teos saa kysymään, mikä on lopulta populismin ja tavanomaisen postmodernin politiikan tosiasiallinen ero.
Elämän politiikat kokoaa ranskalaisen filosofin Michel Foucault’n 1970- ja 1980-luvun alun tuotannon keskeiset teemat yhteen Ilpo Helénin hellässä käsittelyssä.
Teuvo Hakkarainen ”raskaan sarjan vaalisonnina” avaa tulkintaikkunoita politiikan ja viriiliyden kytköksiin, protestimaskuliinisuuteen ja perussuomalaisuuteen.
Onko Elinkeinoelämän valtuuskunnan pamfletissa ”Pelastakaa puolueet!” lopulta kyse puolueiden kriisistä tai politiikan rikkonaisuudesta?
Perussuomalaisten vuoden 2011 vaalivoiton myötä konservatiivisen ja uskonnollisen diskurssin voimistuminen näkyy myös Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtajan, teologian tohtori ja dosentti Juha Ahvion poliittisissa kiistakirjoituksissa.
Miksi poliitikon ulostulo ei ole radikaali teko?
