Kiitos tilauksestasi (Sorry We Missed You)
Ohjaus Ken Loach (2019)
Ken Loachin ohjaama Kiitos tilauksestasi -elokuva onnistuu kuvaamaan sitä ristiriitaa, joka syntyy vapautta markkinoivan alustatalouden ja työntekijöiden todellisuuden välille.
Huom.! Teksti sisältää juonipaljastuksia.
Ken Loachin juuri Suomeen levitykseen saapuneessa elokuvassa Kiitos tilauksestasi (Sorry We Missed You) perheenisä Ricky Turner (Kris Hitchen) pestautuu yksinyrittäjäksi pakettien toimitusfirmaan nimeltä Parcels Delivered Fast, PDF.
Elokuva sijoittuu nykypäivän Britanniaan. Kuten monet Loachin aiemmista filmeistä, tämäkin fiktiivinen tarina kuvaa yhteiskunnallisia epäkohtia – tällä kertaa alustatyön ongelmia.
Rickyn tehtävänä on ”toimituskumppanina” toimittaa asiakkaiden paketteja pakettiautolla, jonka hän hankkii työtänsä varten. Pakettiauton ostamista varten myydään kotihoivatyötä tekevän Abby-vaimon (Debbie Honeywood) auto. Perheen teini-ikäinen Seb-poika (Rhys Stone) lintsailee koulusta samalla kun pikkusisko Lisa Jane (Katie Proctor) yrittää pitää perhettä kasassa.
Elokuva kuvaa silmukan kiristymistä Rickyn ja Abbyn perheen ympärillä. Molemmat tekevät työtä aamuvarhaisesta iltamyöhään. He ovat menettäneet kotinsa vuoden 2008 talouskriisin seurauksena ja asuvat pienessä vuokra-asunnossa.
Alustavälitteinen työ keikkataloudessa
Ricky työskentelee niin sanotussa keikka– tai alustataloudessa. Siinä digitaaliset alustat saattavat työn tarjoajat ja suorittajat yhteen. Elokuvassa PDF-yhtiön skanneri saattaa Rickyn ja pakettejaan odottavat asiakkaat yhteen.
Alustavälitteinen työ on keikkaluonteista. Työstä maksetaan ainakin osittain tehtyjen suoritteiden eikä niinkään tuntien perusteella.
Millä tavalla tällainen työ varsinaisesti eroaa perinteisestä työsuhteisesta työstä?
Alustavälitteisessä työssä on eroja siinä, mikä taho jakaa ja määrittelee työtehtävät: alusta, asiakas vai työn suorittaja. Rickyn PDF-yhtiö vertautuu lähinnä pyörälähettityöhön, jossa alusta määrittelee työn tekemisen tavan ja allokoi työtehtävät.
Pakettejaan tai ruokiaan odottavat asiakkaat eivät tilaa niitä yksittäisiltä läheteiltä vaan yhtiöiltä. Siitä huolimatta nämä työntekijät työskentelevät yrittäjinä.
Tämä tarkoittaa paitsi työstä aiheutuvien kulujen maksamista itse, myös putoamista sosiaalisen suojelun ulkopuolelle.
Yksinyrittäjiä eivät koske minimipalkka tai palkallinen sairausloma eikä lomia kerry. Jos toimeentulo riippuu yksinomaan alustatyöstä, työtä on tehtävä jatkuvasti, sairaanakin.
Sekä elokuvassa kuvattu työ että tosielämän vastaava työ herättävät kysymään, millä tavalla tällainen työ varsinaisesti eroaa perinteisestä työsuhteisesta työstä. Vastaus on: ei mitenkään, paitsi kohtuullisten työehtojen puuttumisen osalta.
Vapaus vastaan kontrolli
Elokuva onnistuu kuvaamaan sitä ristiriitaa, joka syntyy vapautta markkinoivan alustatalouden ja työntekijöiden todellisuuden välille.
Kuten elokuvan PDF-yhtiö, monet alustat, esimerkiksi Foodora, Wolt, Amazon Mechanical Turk ja Uber mainostavat niillä työskentelyä joustavuudella, vapaudella ja mahdollisuudella tienata lisäansioita sivutoimisesti:
”Työskentele joustavasti ja jätä aikaa vaikkapa opiskelulle. Täydellistä lisätuloja etsivälle!”
”For those who want freedom and flexibility”
”Make money on your spare time”
Elokuvan alussa Ricky kertoo pakettifirman pomolle Maloneylle (Ross Brewster), että haluaa olla oman itsensä herra.
Elokuvan edetessä käy kuitenkin ilmi, että Ricky ja hänen perheensä ovat täydellisessä umpikujassa. Sovittuja työvuoroja ei voi jättää väliin, ellei onnistu hankkimaan itselleen sijaista. Mitkään selitykset eivät kelpaa. Poissaoloista syntyy päinvastoin Rickylle velkaa.
Maksettavaa kertyy myös, kun Ricky pahoinpidellään, yhtiön skannerilaite rikotaan ja lähetykset varastetaan. Yhtiön vakuutus ei korvaa paketeissa varastettuja passeja, ja skannerikin maksaa Rickylle 1 000 puntaa. Lisäksi maksettavana on 14 000 punnan laina pakettiautosta. Hänhän on yksinyrittäjä, ei työntekijä.
Ristiriitaisesti tämä umpikuja syntyy olosuhteissa, jotka korostavat vapautta. Miten on mahdollista, että oman itsensä herraksi haluava Ricky päätyy tilanteeseen, josta ei ole ulospääsyä?
Kysymykseen tuskin on mitään muuta vastausta kuin se, että ilman työsuhdetta teetettävä alustatyö, jossa työntekijää kontrolloidaan, ei oikeasti ole vapaata. Puhe joustavuudesta on vain tapa peittää se tosiasia, että ihmiset tekevät työtä ilman työlainsäädännön suojaa.
Työn alustamaistuminen
Kuinka tyypillisessä tilanteessa Ricky on? Euroopan parlamentille kaksi vuotta sitten tehty tutkimus osoittaa, että kolme neljäsosaa alustavälitteistä työtä tekevistä on satunnaisia surffareita tai alustojen kautta työskentelystä maltillisesti hyötyviä.
Saman tutkimuksen mukaan neljännes alustavälitteisen työn tekijöistä on alustoista riippuvaisia. Näillä työntekijöillä ei tyypillisesti ole lainkaan ollut työttömyysjaksoja (kuten ei Rickylläkään), mutta heillä on vaikeuksia selvitä kotitaloutensa laskuista (kuten Rickyllä).
On siis olemassa pieni joukko ihmisiä, jotka saattavat tosiaan olla Rickyn tilanteessa. Euroopan komission tutkimuksen mukaan Britanniassa aikuisväestöstä 4,3 prosenttia sai vuonna 2017 vähintään puolet tuloistaan alustojen välityksellä työskentelystä.
Ehkä tärkeämpää kuin tarkastella, kuka tekee tarkasti määritellen alustatyötä, on kuitenkin katsoa ylipäätään työn alustamaistumista. Sillä tarkoitetaan alustavälitteiselle työlle tyypillisten piirteiden leviämistä kaikkeen työelämään.
Tällaisia piirteitä ovat muun muassa työn pilkkominen tehtäviksi ja palkkion maksaminen suoritettujen tehtävien perusteella. Tällöin palkkiota ei saa ajasta, joka ei suoraan kulu tehtävän suorittamiseen. Lisäksi alustamaisessa työssä työntekijä on jatkuvan asiakkailta tulevan arvioinnin kohteena.
Kertooko elokuva niinkään alustataloudesta vai ylipäätään työelämän epäinhimillisyydestä?
Myös Abby-vaimon työssä on näitä piirteitä. Hän tekee kotihoivatyötä ja Rickyn tavoin pitkiä päiviä. Siirtyminen asiakkaan luota toisen luokse tapahtuu omalla kustannuksella. Tehdyt toimenpiteet kirjataan yksityiskohtaisesti mukana kulkeviin listoihin, mikä korostaa yksittäisten suoritteiden merkitystä.
En olekaan varma, kertooko elokuva niinkään alustataloudesta vai ylipäätään työelämän epäinhimillisyydestä. Rickyn pomo Maloney pitää kuria pakettikuriirien varastolla mutta alustataloudessa yleensä ongelmana on sen kasvottomuus: ei ole ketään, kenelle selittää myöhästymisiä.
Maloney onkin kuin lihaksi tullut apparaatti, jonka antaa teknologian ehdottomuudelle kasvot. Ei ole mitään teknologiasta itsestään seuraavaa syytä sille, että Rickyn skanneri piipittää kahden minuutin välein. Ihmiset suunnittelevat algoritmit, jotka järjestävät ja kontrolloivat työskentelyä.
Menneisyys tulevaisuutena?
Loachin tavasta kuvata Turnerien perhettä tulee mieleen työelämä ennen työntekijän suojaa. Ränsistyneen vuokra-asunnon ahtaus on kuin kuvaus 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuoliskon työläisperheiden elinoloista. Terveyskeskuksen odotustilakin on täynnä Rickyn kaltaisia kurjia.
Tämä on kiinnostavaa, koska alustatalouden teknologiahan on uusinta uutta. Teknologista ”edistystä” kannattelee puhe työn murroksesta aivan uudenlaisena työelämänä, joka takaa työn suorittajille joustavuutta ja vapautta.
Joustavuudesta voikin olla kyse silloin, kun työtä tosiaan tehdään vaikkapa opiskelun ohella. Tilanne on kuitenkin eri, jos työtä on tehtävä koko ajan toimeentulon turvaamiseksi.
Teknologista ”edistystä” kannattelee puhe työn murroksesta uudenlaisena työelämänä, joka takaa työn suorittajille joustavuutta ja vapautta.
Yhteiskunnan kannalta olennainen kysymys on, mihin suuntaan työelämän annetaan kokonaisuudessaan kehittyä.
On tärkeää erottaa toisistaan aito freelance-työ ja toisaalta työ, jossa ei ole freelancerin vapautta.
Kysymys on erityisen oleellinen hyvinvointivaltion kannalta, koska Suomessa työnantajat ovat perinteisesti osallistuneet sosiaaliturvajärjestelmän rahoittamiseen merkittävällä osuudella. Tämä rahoitusosuus tulee järjestelmän muiden rahoittajien, eli valtion ja vakuutettujen itsensä maksettavaksi, mikäli työnantajien osuus vähenee yhtiöiden kieltäytyessä työnantajaroolista.
Elokuvassa kuvattu työn teettämisen tapa luo siis kaksoispaineen: se asettaa niin ihmisen kuin yhteiskunnan kestämättömään tilanteeseen.
Loachin elokuva on tärkeä puheenvuoro työelämän tulevaisuudesta käytävässä keskustelussa. Se on tärkeä myös siksi, että se herättää ajattelemaan ihmisen sijaa suoritteiden ja teknologian puristuksessa.
YTT Maija Mattila työskentelee Kalevi Sorsa -säätiössä eriarvoisuuden vähentämisen parissa.
