Venäjän ulkoministeriö on osoittanut kasvavaa kiinnostusta osallistua kansainväliseen ihmisoikeuskeskusteluun julkaisemalla kriittisiä raportteja muiden maiden ihmisoikeustilanteesta.
Raporttien päähuomio kohdistuu Yhdysvaltoihin ja Euroopan unionin jäsenmaihin. Viime joulukuussa julkaistussa EU:ta käsittelevässä raportissa tarkastellaan jäsenmaiden ihmisoikeustilanteita yksitellen. Esille nostetaan kuitenkin myös koko Eurooppaa koskettavia ongelmia, kuten romanivähemmistön ja siirtolaisten vaikea tilanne, oikeistopopulististen puolueiden suosion kasvu, lisääntynyt rasismi ja muukalaisviha. Venäjän raportit perustuvat YK:n asiantuntijoiden ja eurooppalaisten ihmisoikeusjärjestöjen työlle, eikä niiden taustalla ole itsenäistä venäläistä tutkimusta. Raporttien valossa Venäjä haluaa osoittaa, ettei EU:lla tai USA:lla ole ensisijaista oikeutta toimia ihmisoikeuksien puolestapuhujana ja muiden maiden arvostelijana. Venäjä vaatiikin rakentavaa ja tasavertaista ihmisoikeuskeskustelua.
Venäjän esittämät syytökset eivät ole tuulesta temmattuja sillä ihmisoikeustilanne on heikentynyt erityisesti niissä EU-maissa, joissa säästötoimenpiteet ovat olleet voimakkaita. Mutta ei Venäjälläkään ole puhtaita jauhoja pussissa. Tasavertainen ihmisoikeuskeskustelu edellyttää puolueettomia arvioinnin kriteereitä, kuten YK:n Ihmisoikeusneuvoston yhteydessä toimivaa yleismaailmallista määräaikaistarkastelua (Universal Periodic Review, UPR). Määräaikaistarkastelu on merkittävin kansainvälisen tason keino puuttua yksittäisten maiden sisäisiin ihmisoikeusongelmiin. Sen avulla ihmisoikeusneuvosto tarkastelee kaikkien YK:n jäsenvaltioiden ihmisoikeustilannetta noin neljän vuoden välein. Muut valtiot voivat esittää erilaisia suosituksia tarkastelun kohteena olevan maan ihmisoikeustilanteen kohentamiseksi. YK:n määräaikaistarkastelun toinen kierros alkoi vuonna 2012 ja sen päähuomio kohdistuu ensimmäisen kierroksen suositusten toimeenpanoon. Päävastuu suositusten toimeenpanossa on valtioilla itsellään.Ulkopuolinen tarkastelu mahdollistaa kuitenkinvaltioiden ihmisoikeustilanteen kriittisen arvioinnin ja osoittaaniiden yhteistyöhalukkuuden ihmisoikeuksien edistämiseksi.
Venäjän omakuva YK:n määräaikaistarkastelussa
Venäjä oli YK:n tarkasteluprosessin käsiteltävänä toukokuussa 2013. Määräaikaistarkastelu perustuu valtion kansalliseen raporttiin, jossa kuvataan ihmisoikeusvelvoitteiden ja -sitoumusten toteutumista. Kansallisen raportin lisäksi YK:n ihmisoikeustahot koostavat oman raporttinsa, jossa tuodaan esiin kaikki ne ihmisoikeusasiat, joiden yhteydessä maa on ollut esillä YK:ssa. Lisäksi muut asianosaiset, esimerkiksi erilaiset kansalaisjärjestöt, laativat oman raporttinsa. Raporttien pohjalta järjestetyssä avoimessa keskustelussa muut valtiot saavat esittää kysymyksiä käsiteltävänä olevan maan tilanteesta. Vuoropuhelun jälkeen tarkastelun kohteena olleelle maalle laaditaan ehdotus tilanteen edellyttämistä korjaustoimista.
Venäjän hallituksen oma YK:ssa esitetty määräaikaistarkasteluraportti piirtää varsin ruusuisen kuvan maan ihmisoikeustilanteesta. Venäjällä ei ole ongelmia uskonnonvapauden tunnustamisessa ja kaikilla yksilöillä on yhtäläiset oikeudet sosiaalisesta, rodullisesta, seksuaalisesta, kielellisestä tai uskonnollisesta taustastaan riippumatta. Raportin mukaan venäläisessä yhteiskunnassa ei esiinny syrjintää edellä mainittuja vähemmistöjä kohtaan. Venäjällä media toimii vapaasti eikä toimittajiin kohdistu uhkauksia tai muuta vaaraa. Lisäksi kansalaisten kokoontumisoikeudet sekä oikeudet erityisesti poliittiseen mielenilmaisuun toteutuvat. Sokerina pohjalla raportti selvittää miten Venäjän lait takaavat sen, ettei ketään kiduteta tai kohdella julmasti. Venäjän presidentti takaa perustavien ihmisoikeuksien toteutumisen.
YK:n yhteenveto Venäjän ihmisoikeustilanteesta: Toinen todellisuus?
YK:n asiantuntijoiden Venäjä-raportti piirtää kuvan hyvin erilaisesta todellisuudesta kuin Venäjän omakuva. Erityistä huomiota kiinnitetään naisiin kohdistuviin stereotyyppisiin odotuksiin sekä naisten ja miesten väliseen epätasa-arvoon. Viharikokset ja rasismi etnisiä ja uskonnollisia vähemmistöjä kohtaan on kasvussa Venäjällä. Myös seksuaalisten vähemmistöjen asema on kurja ja he joutuvat usein väkivallan kohteeksi. Seksuaalisilla vähemmistöillä ei ole myöskään mahdollisuutta itsensä ilmaisemiseen. Kidutuksen käyttö venäläisissä rangaistuslaitoksissa sekä poliisin työvälineenä on yleistä ja vankien olot arvioidaan monin tavoin puutteellisiksi. Oikeudenkäyntejä ei pidetä reiluina ja tuomarien poliittiset kytkökset heikentävät kansalaisten uskoa Venäjän oikeusjärjestelmään. Edelleen raportti kuvaa miten kansalaisyhteiskunta on Venäjällä valtion valvovan silmän alla. Ihmisoikeuksien puolustajat ovat Venäjällä vaarassa joutua poliittisten oikeudenkäyntien ja murhien uhreiksi. Aiempia kuolemaan johtaneita tapauksia, kuten Anna Politovskayan, Natalia Estemirovan ja Sergey Magnitskyn murhia, ei myöskään ole riittävästi tutkittu ja syyllisiä ei ole tuotu oikeuden eteen. Mielenilmauksien järjestäminen on vaikeaa ja valtiolla on laajat valtuudet kieltää kokoontumisia. Lisäksi useita järjestettyjä mielenosoituksia on hajotettu liiallisella voimankäytöllä ja mielenosoittajia on pidätetty mielivaltaisesti.
Venäjälle esitetyt kysymykset määräaikaistarkastelun keskustelussa toistavat samoja teemoja: seksuaalivähemmistöjen asema, mielipiteen ilmaisun vapaus, kansalaisjärjestöjen ratsiat, ihmisoikeuksien puolustajien kohtelu, kidutus ja oikeudenkäyntien reiluus. Määräaikaistarkastelun toinen kierros osoittaa räikeästi, ettei Venäjä ole halunnut tai kyennyt huomioimaan sille ensimmäisellä kierroksella annettuja suosituksia. Kehitys johtaa juuri suositusten vastaiseen suuntaan.
Vielä huolestuttavampaa on se tosiseikka, että Venäjä hyökkäsi koko määräaikaistarkastelun menetelmää vastaan vaatimalla muutoksia Georgian sille esittämiin suosituksiin. Se perusteli vaatimustaan sillä, että nämä suositukset olivat poliittisesti motivoituja. Tällainen käytäntö mahdollistaisi jatkossa kaikkien poliittisena pidettävien suosituksien poistamisen. Useista syistä monet suositukset voidaan nähdä poliittisessa valossa, oli kyseessä lähestulkoon mikä tahansa valtio. Juuri tämän vuoksi yleinen periaate on, etteivät valtiot saa muuttaa niille esitettyjä suosituksia vaan ainoastaan ilmaista mitä esitetyistä suosituksista he tukevat ja mitä eivät. Venäjän hyökkäys haastoi vahvasti määräaikaistarkastelun yleisiä periaatteita ja asetti kyseenalaiseksi ainoan kansainvälisen ihmisoikeuksien arviointimenetelmän. Tämä käytös sai aikaan kansainvälisen vastalauseiden myrskyn.
Huoli Venäjän ihmisoikeustilanteesta laajenee
Presidentti Putin lupasi virkaanastujaisissaan toukokuussa 2012 suojella venäläisten oikeuksia ja vapauksia. Näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että hän on onnistunut toimimaan juuri päinvastoin. Valtaannousunsa jälkeen Putin on erilaisin oikeustoimin toteuttanut varsinaisen kansalaisyhteiskunnan kurinpalautuksen. Tämä kaikki tapahtuu huolimatta kansainvälisen yhteisön jatkuvasta kritiikistä ja suosituksista. YK:n kriittisen raportin lisäksi mm. ihmisoikeusjärjestöt Amnesty International ja Human Rights Watch ovat kuvailleet Venäjän ihmisoikeustilannetta pahimmaksi sataan vuoteen. Uusien lakien myötä eriävien mielipiteiden ilmaisemisesta on tehty hyvin vaikeaa ja vähemmistöjen huono asema Venäjällä heikkenee entisestään. Esimerkkinä uusista rajoituksista on mm. jumalanpilkan kriminalisointi ja ”perinteisistä seksuaalikäsityksistä poikkeavan propagandan” laittomaksi julistaminen. Hallitus tuntuu tukevan vanhoillisten käsitysten valtapyrkimyksiä. Huoli Venäjän ihmisoikeuskehityksestä on aiheellinen.
Erityistä huomiota on aiheuttanut marraskuussa voimaan tullut laki, jonka mukaan ulkomaista rahoitusta saavien poliittista toimintaa harjoittavien järjestöjen tulee kirjautua ”ulkomaisten toimijoiden” rekisteriin. Useille kansalaisjärjestöille on sekä annettu varoituksia että määrätty tuntuvia sakkoja alkukesän aikana sen varjolla, että ne eivät olisi julkistaneet ulkomaisia yhteyksiään uuden lain mukaisesti. Kansalaisjärjestöjen toimintaa tarkkaillaan sillä tekosyyllä, että niiden toiminta olisi aiempaa läpinäkyvämpää ja järjestöjen tulonlähteet olisivat valtion tiedossa. Paradoksaalista on, että juuri ne järjestöt, jotka ovat kampanjoineet eniten läpinäkyvyyden lisäämiseksi, ovat olleet ensimmäisten tarkastusten joukossa. Ihmisoikeusjärjestöillä on keskeinen tehtävä ihmisoikeusongelmien esiintuomisessa maailmalaajuisesti ja siksi niille tulisi antaa mahdollisimman suuri toimintavapaus. Ihmisoikeusjärjestöt ovat kansan suojelijoita, eivät ulkomaisia pettureita, kuten Venäjän valtiojohto pyrkii argumentoimaan.
Myös muiden valtioiden organisoimaan toimintaan Venäjällä on puututtu. Huhtikuinen Pohjoismaiden ministerineuvoston toimiston ratsia Kaliningradissa herätti erityistä hämmennystä. Venäjä on joutunut puolustelemaan tarkastuskäyntejä esimerkiksi Euroopan neuvostossa; Euroopan vanhimmassa ja merkittävimmässä ihmisoikeusjärjestössä. Myös muut tahot ovat esittäneet huolensa Venäjän tilanteesta. EU käsitteli Venäjän kanssa ihmisoikeusasioita ja erityisesti kansalaisyhteiskunnan toimintaa rajoittavia lakeja toukokuussa seitsemännessätoista ihmisoikeusdialogissaan. Valitettavasti pidettyjen dialogien anti on ollut vähäinen eivätkä ihmisoikeusasiat nouse keskeisiksi EU:n ja Venäjän välisissä huippukokouksissa.
Venäjän motiivit kansainväliseen ihmisoikeuskeskusteluun?
Venäjän ihmisoikeuskehitys heikentää sen kansainvälistä mainetta, sillä ihmisoikeuksilla on nykypäivänä suuri julkisuusarvo. Venäjä myös sivuuttaa eri tahoilta sitä kohtaan esitetyt kritiikit ja huolenilmaisut perusteettomina. Miksi Venäjä sitten yleensäkään pyrkii mukaan kansainväliseen ihmisoikeuskeskusteluun?
Mikäli Venäjän laatimien raporttien taustalla olisi vilpitön pyrkimys avoimempaan ihmisoikeuskeskusteluun, siihen tulisi suhtautua erittäin myönteisesti. Venäjä on oikeassa siinä, että myös muiden toimijoiden, kuten EU:n ja Yhdysvaltojen, tulee kiinnittää huomiota omiin ongelmiinsa. Tosiasia on, ettei minkään valtion ihmisoikeustilanne tule saavuttamaan täydellisyyttä ja juuri siksi ihmisoikeuskeskustelua tulee käydä. Keskustelu kuitenkin edellyttäisi dialogia, johon Putinin hallitus ei vaikuta olevan valmis. Se suhtautuu hyvin ylimalkaisesti muiden huoleen siitä, mitä Venäjällä tapahtuu. Venäjä haluaa käydä ihmisoikeuskeskustelua, mutta täysin omilla ehdoillaan.
Venäjällä saattaa olla myös muita motiiveita. Uskomme, että se pyrkii käyttämään ihmisoikeusdebattia strategisesti hyväkseen. Esimerkiksi kriittinen raportti EU:n ihmisoikeustilanteesta julkaistiin juuri ennen EU-Venäjä huippukokousta. Kritiikillään Venäjä saattoi hyvinkin ennakoida tulevaa ja yrittää parannella neuvotteluasemiaan. Tunnetusti hyökkäys on paras puolustus. Venäjän uutta halukkuutta tarkastella muiden maiden ihmisoikeusongelmia voi selittää myös sisäpoliittisesta näkökulmasta. Tällä menetelmällä Putinin hallitus pyrkii hiljentämään sisäistä kritiikkiä. Sisäpoliittisia motiiveja tukee myös se, että tunnusomaista Venäjän ihmisoikeuspolitiikalle on olla erityisen huolestunut lähinnä omien kansalaisten ja venäjänkielisten vähemmistöjen oikeuksista muissa maissa. Esimerkiksi EU:ta käsittelevä raportti arvostelee venäläisten vähemmistöjen asemaa Baltian maissa ja venäläisten heikkoa asemaa huoltajuuskiistoissa Suomessa. Kansainvälisessä ihmisoikeuskeskustelussa ei kuitenkaan tehdä rajausta eri kansallisuuksien oikeuksien välillä, vaan viitataan oikeuksien universaaliuteen. Tässä suhteessa Venäjä ei ole vielä oppinut maailman tavoille.
Valitettavasti Venäjällä viimeisen vuoden aikana otetut askeleet eivät tunnu antavan perusteita tasa-arvoiselle ihmisoikeuskeskustelulle. Pikemminkin ne piirtävät kuvaa taantuvasta maailmanpolitiikan toimijasta, jolle ihmisoikeuksien itseisarvoisuus on vielä mysteeri.
Lisää tietoa:
YK:n yleismaailmallinen määräaikaistarkastelu Venäjästä (loppuraportti ilmestyy syyskuussa 2013) http://www.ohchr.org/EN/HRBodies/UPR/Pages/RUSession16.aspx
International Service for Human Rights: Unprecedented challenge to the Universal Periodic Review http://www.ishr.ch/general-news/1512-unprecedented-challenge-to-the-universal-periodic-review-
The Ministry of Foreign Affairs of the Russian Federation, Report on the human rights situation in the European Union http://www.mid.ru/brp_4.nsf/0/F6501F42C40A25EE44257ACC004971FC
Amnesty International: Human Rights in Russian Federation http://www.amnesty.org/en/region/russia
Human Rights Watch: Human Rights in Russia
http://www.hrw.org/europecentral-asia/russia
Artikkelikuva: jifreire3 / Pixabay
