Jäävätkö Venäjän ihmisoikeusrikkomukset jalkapallohulinan jalkoihin?

Lukuaika: 5 min. 

Kun Venäjän MM-kisojen jalkapallohuuma lähtee, ihmisoikeusrikkomukset jäävät. Erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema on heikko.

Helsingin Sanomat uutisoi 20.6.2018, kuinka epäonnistumisesta toiseen tarponut Venäjän maajoukkue voitti yllättäen Egyptin selvin lukemin. Venäjällä voittoa suitsutettiin sekä sensaatiomaiseksi että historialliseksi.

Voittoa kuvattiin jopa venäläisten jalkapallouskoon kääntymiseksi. Suomessa urheilutoimittajat taas kertoivat sokaistuneensa kisatunnelmasta, paikallisten vieraanvaraisuudesta ja ”kisatunnelman uhreina” unohtaneensa poliittiset asiat kuten ihmisoikeudet.

Venäjän valtion ihmisoikeuksia polkevasta politiikasta on kuitenkin keskusteltu etenkin viime vuosien aikana. Esimerkiksi valtiovetoinen homofobia on ollut otsikoissa erityisesti vuodesta 2013 lähtien. Venäjällä astui tällöin kansallisesti voimaan lainsäädäntö, joka kieltää puhumasta julkisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä, edes neutraaliin sävyyn. Myös jalkapallon MM-kisoja ennen on ilmennyt vakavia ihmisoikeusrikkomuksia.

Venäjällä erityisesti rasistinen ja homofobinen syrjintä on vakavaa ja systemaattista, myös jalkapallon parissa. Tulokset käyvät ilmi muun muassa kansalaisjärjestö Football Against Racism in Europe (FARE) vuosia 2015–2017 tarkastelleesta tutkimusraportista.

Raportissa ennustetaan, että syrjintä lisääntyisi Venäjällä jalkapallon maailmancupin yhteydessä. Ulkomaalaiset seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kertovatkin kohtaamistaan vakavista uhkauksista kisojen aikana ja niitä ennen.

Lehtitietojen mukaan MM-kisojen avajaispäivänä ranskalainen homopariskunta hakattiin Pietarissa ja toinen heistä sai iskuista aivovammoja. Kisat näyttävät kuitenkin muilta osin sujuneen tähän saakka pääasiassa rauhallisesti.

Huomio ihmisoikeusrikkomuksiin myös kisojen ulkopuolelle

Megatapahtumien seuraukset ovat ristiriitaisia erityisesti valtioissa, joiden oikeusjärjestelmät ovat heikkoja tai puutteellisia. Sotšin talviolympialaisten rakennusprojekteja tutkineen Martin Müllerin mukaan megatapahtumat pönkittävätkin erityisesti valtion suurvaltastatusta.

Samalla kun ne parantavat esimerkiksi kisakaupunkien infrastruktuuria, sulkevat kisaisännät ajoittain väkivaltaisestikin näkymättömiin näkökulmastaan ei-toivottuja tekijöitä. Venäjälläkin kodittomat, kansalaisaktivistit, mielenilmaukset ja kulkukoirat pyritään pitämään poissa silmistä, jopa hiljentämään kisojen ajaksi.

Megatapahtumien seuraukset ovat ristiriitaisia erityisesti valtioissa, joiden oikeusjärjestelmät ovat heikkoja tai puutteellisia.

Pietarissa pitkään ihmisoikeustyön parissa työskennellyt Alfred Miniakhmetov kertoo tutkimustani varten tekemässä haastattelussa, että Venäjän valtio pyrkii parhaansa mukaan esittämään, että se on turvallinen maa, jossa ei esiinny ksenofobiaa. Samaan aikaan kuitenkin Venäjällä tapahtuu viharikoksia ja niiden yrityksiä. ”Kisojen aikaan kansalaisia opastetaan käyttäytymään asiallisesti ja kerrankin poliisi toimii kuten sen pitäisi aina toimia”, huomauttaa Miniakhmetov.

Olennaista onkin keskittyä ihmisoikeusrikkomuksiin ja vähemmistöjen tilanteeseen Venäjällä myös kisojen ulkopuolella. Esimerkiksi kisoihin valmistautuminen on sekä aiheuttanut että paljastanut paitsi ihmisoikeusrikkomuksia myös useita korruptioskandaaleja.

Pietarin viime hetkellä valmistuneen ja lukuisissa korruptiovyyhdeissä ryvettyneen Zenit-areenan rakennushanke kesti yhteensä 10 vuotta. Samalla se on yksi maailman kalleimmista areenoista.

17 työntekijän kerrotaan kuolleen rakennusprojektissa. Nämä viestivät Venäjän vaikeuksista hallinnoida suurhankkeita ihmis- ja kansalaisoikeuksia kunnioittavalla tavalla.

Samalla kun maailma jännittää muita välieriin selviäviä joukkueita, ukrainalainen elokuvaohjaaja Oleg Sentsov istuu tuomittuna venäläisessä vankilassa poliittisista syistä. Hän käy epätoivoista kamppailua venäläisissä vankiloissa viruvien ukrainalaisten poliittisten vankien vapauttamisen puolesta.

Sentsov on ollut tämän jutun julkaisuhetkellä 45 päivää nälkälakossa. Sekä venäläiset että kansainväliset kansalaisjärjestöt ovat kampanjoineet Sentsovin vapauttamisensa puolesta samalla, kun hänen yksinäinen taistelunsa lähenee kuolemaa.

Ihmisoikeusjärjestö Memorialin Tšetšenian aluetoimiston johtaja Ojub Titiev on istunut tammikuusta lähtien vankilassa ja kärsii poliittisena vankina 10 vuoden tuomiotaan. Muun muassa Amnesty International kampanjoi Titievin vapauttamisen puolesta. Molemmat vangeista ovat vain jäävuoren huippu poliittisen vainon kohteeksi joutuneista ihmisoikeusaktivisteista.

FIFAn vastuu ei pääty syrjinnänvastaiseen työhön kisojen aikana

FIFA ilmoitti julkisesti huolestuneensa mahdollisista ihmisoikeusrikkomuksista Venäjällä ja ilmoitti, että se hyödyntää syrjinnänvastaista monitorointijärjestelmäänsä kaikkien otteluiden yhteydessä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun FIFA tarttuu näin konkreettisella tasolla syrjintään sen 88-vuotisen historiansa aikana.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun FIFA tarttuu näin konkreettisella tasolla syrjintään.

Toisaalta sen maine on tahraantunut paljastuneissa korruptiotapauksissa. Järjestelmän kehittäminen onkin tarpeen, sillä seuraavat kisat pidetään vuonna 2022 Qatarissa, jossa ihmisoikeustilanne on erittäin huolestuttava.

Pietarilaiset aktivistit järjestävät kisojen aikana queer-kävelykierroksia

Ei ole yllättävää, että mielenilmaukset ja joukkotapahtumat ovat Venäjällä kiellettyjä kisojen aikana. Venäjän into megatapahtumien isännäksi ja kisahuuma voivat kuitenkin toimia positiivisena kannustimena kansalaisjärjestöille.

Suuren urheilutapahtuman yhteydessä on mahdollista puhua laajalle yleisölle ihmisoikeuksista, vähemmistöjen roolista, monimuotoisuudesta sekä jalkapallokentällä että koko yhteiskunnassa yhteistyössä kansainvälisten toimijoiden kanssa.

Pietarilaiset kansalaisaktivistit perustivat keväällä sosiaalisessa mediassa Cup for People -aloitteen. Se tarjoaa erilaisia tilaisuuksia ja tutustumiskierroksia kaupunkilaisten elämään ja historiaan paikalliselta paikalliselle -ajatuksella MM-kisojen aikana.

Muun muassa ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai LHBTQ (lesbo, homo, bi, trans ja queer) -aiheisiin liittyvät kaupunkikierrokset ovat hyvä keino tutustua venäläisten arkeen, kuulla ihmisoikeustilanteesta ja sen historiasta, tukea paikallisia aktivisteja ja samalla kokea venäläisten tarjoamaa vieraanvaraisuutta.

Syrjinnänvastaista toimintaa paikallisten ja kansainvälisten toimijoiden yhteistyönä

Fare Network -järjestö on perustanut yhteistyössä paikallisten kansalaistoimijoiden kanssa erilaisia hankkeita. Niiden tavoitteena on mahdollistaa, että jokainen voisi nauttia kisoista Venäjällä. Jalkapalloon keskittyvä Fare hyödyntääkin urheilua yhteiskunnallisen muutoksen keinona.

Venäjälle Fare on avannut puhelinlinjan, joka auttaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä sekä etnisiä vähemmistöjä MM-kisojen aikana. Lisäksi järjestön palkkaamat tarkkailijat seuraavat molempien joukkueiden fanien toimintaa kaikissa 64 ottelussa. Mikäli havaittu syrjivä käytös antaa riittävät syyt, ottelu voidaan hylätä.

Fare on myös perustanut yhteistyössä paikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa Moskovaan ja Pietariin inklusiiviset, kansalaisten ja luonnon monimuotoisuutta esiintuovat tapahtumakeskukset, niin kutsutut diversity houset.

Pietariin diversity house perustettiin Cup for People -aloitteen toiminnan kannustamana. Kisojen fanialueen lähellä sijaitsevan diversity housen koordinaattori Miniakhmetov kertoo, että he tarjoavat kaikille jalkapallosta kiinnostuneille turvallisen tilan seurata kisoja. Samalla vierailla on mahdollisuus kuulla ja keskustella ihmisoikeuksista sekä saada esimerkiksi tietoa paikallisten kansalaisjärjestöjen toiminnasta. Ohjelma laajentaa näkökulmaa tarpeellisesti kisojen ulkopuolelle.

Kaikille avoimen tilan avulla on onnistuttu lisäämään nopeasti tietoa paikallisista kansalaistoimijoista ja tuomaan yhteen yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostuneita kansalaisia.

Pietarin diversity housen avajaispäivää edeltävänä iltana järjestäjät joutuivat hankalaan tilanteeseen, sillä tilan omistaja jäädytti yllättäen vuokrasopimuksen. ”Jouduimme löytämään uuden tilan vuorokauden varoitusajalla. Samalla projektimme budjetti kasvoi 90 000 ruplalla (noin 1 220 eurolla). Osan näistä kuluista maksoimme itse”, kertoo Miniakhmetov.

Tapaus muistuttaa haasteita, joihin erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin keskittyvät järjestöt törmäävät valitettavan usein Venäjällä. Ne viestivät pelon ilmapiiristä.

Miniakhmetov kertoo, kuinka kansalaiset katsovat usein parhaakseen irtisanoutua täysin laillisista hankkeista, jotka voisivat herättää äärioikeiston tai viranomaisten negatiivista huomiota – huolimatta siitä, että he suhtautuisivat hankkeen teemoihin positiivisesti.

Venäjän kansalaistoimijat tähyävät kisojen jälkeiseen aikaan

Venäjällä kiinnostus kansalaisvaikuttamiseen on kasvanut, mutta samanaikaisesti järjestöihin suhtaudutaan ristiriitaisesti. Vuonna 2012 voimaan tullut kansallinen laki ulkomaisista agenteista stigmatisoi ja epätasa-arvoistaa erityisesti kansalaisyhteiskunnan toimijoita.

Lisäksi se on merkittävästi heikentänyt Venäjän kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuuksia. Laki on epämääräinen ja siksi sitä voidaan myös soveltaa käytäntöön hyvin kirjavasti.

Yhtenä olennaisena piirteenä voidaan kuitenkin pitää sitä, että sen avulla valtio voi määritellä järjestön tai yksittäisen henkilön poliittiseksi toimijaksi, jonka toimet voisivat sen näkökulmasta mahdollisesti olla valtion edun vastaisia. Venäjän ulkoministeriö pitää lisäksi nettisivuillaan julkista listaa kutsumistaan ulkomaisista agenteista.

Karkeiden arvioiden mukaan Venäjällä vierailee 1,5 miljoonaa kisaturistia ja kisoja seurataan globaalisti. Paikalliset kansalaisjärjestöt voivat parhaimmillaan vahvistaa vaikuttamistyötään ja saada myönteistä näkyvyyttä sekä paikallistasolla että kansainvälisesti.

Paikalliset kansalaisjärjestöt voivat parhaimmillaan vahvistaa vaikuttamistyötään ja saada myönteistä näkyvyyttä sekä paikallistasolla että kansainvälisesti.

Diversity house kerää jalkapalloaiheisella taidenäyttelyllään varoja Naisten kriisikeskukselle ja kehitysvammaisten lasten oikeuksia ajavalle Askel eteenpäin (Shag navstrechu) -järjestölle. Huolimatta siitä, että kyseiset pitkään toimineet järjestöt toimivat Venäjän valtion tyypillisesti priorisoimien teemojen parissa, ne eivät saa siltä avustusta.

Yksittäiset varainkeruut ovat kuitenkin vain väliaikainen kannustus järjestöjen toiminnalle. Paikalliset kansalaisaktivistit etsivätkin pysyvämpiä ratkaisuja muun muassa lainsäädännön seurauksena segregoituneelle ja jopa stigmatisoidulle järjestökentälle.

Miniakhmetov toivoo, että he voisivat jatkaa toimintaansa myös kisojen jälkeen, sillä kaikille avoimen tilan avulla on onnistuttu lisäämään nopeasti tietoa paikallisista kansalaistoimijoista ja tuomaan yhteen yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostuneita kansalaisia.

Venäjän heikko ihmisoikeustilanne vaatii huomiota. Kisat ovat hyvä hetki toimia, sillä Venäjällä arki koittaa kisahuuman jälkeen.

Pauliina Lukinmaa työskentelee nuorempana tutkijana Itä-Suomen yliopiston Sosiaalisten ja kulttuuristen kohtaamisten tohtoriohjelmassa. Hänen väitöskirjatyönsä käsittelee ylirajaisten ihmisoikeusverkostojen vaikutuksia pietarilaisessa HLBTQI-liikkeessä.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*