Jakautunut kansa äänestää tänään

Democracy Plaza vaalien alla. Kuva: Eema-Maria Tuovinen
Lukuaika: 2 min. 

Vaalien aikaan Yhdysvallat on erityisen kahtiajakautunut kansa – niin kauan kuin politiikka jaksaa äänestäjiä kiinnostaa. Tänä vaalivuonna tilanne on erityisen tiukka. New Yorkissa kahtiajako näkyy myös muuten. Toisilla on katto pään päällä, lämmitystä ja sähköä tai bensaa autoissaan – toisilla Sandy-myrskyn jäljiltä ei ole ollut viikkoon. Lama vuodesta 2008 on synnyttänyt sosiaalista eriarvoisuutta korostavia kansanliikkeitä, jotka jakavat kansaa uudella tavalla, Emilia Palonen kirjoittaa.

Kahtiajako on perinteinen ilmiö Yhdysvalloissa. Jakautuminen tuottaa ja ylläpitää kahta erillistä kulttuurista leiriä. George Lakoffin mukaan toista ohjaa “vahvan isähahmon” moraali ja toista “hoitavan vanhemman” tapa ajatella. Eroa ylläpitää jako erilaisiin työpaikkoihin, erilaisiin opintoihin ja niin edelleen. Vastakkainasettelu muuttuu kulttuuriseksi.

Samaan aikaan monissa yhteisöissä vaihdetaan puoluetta mielikuvien ja tarpeiden mukaan. Vaikka puolueiden on saatava vakioäänestäjänsä uurnille, kisa käydään liikkuvista äänestäjistä. Muutama osavaltio, jossa heidän määränsä on suuri, on vaa’ankieliasemassa näissäkin vaaleissa.

Vastakkainasettelu näkyy pääosin negatiivisena televisiokampanjointina. Mainoksissa selitetään, miksi vastapuolen ehdokasta ei pitäisi äänestää, tai kerrotaan, etteivät Obaman ajan julkisen sektorin panostukset ole vaikuttaneet oman perheen elämään. Viikkojen negatiivisen kampanjoinnin jälkeen ihmisillä on entistä parempi käsitys siitä, miksi poliitikkoja ei pitäisi äänestää. Negatiivinen kampanjointi ei siis välttämättä motivoi äänestämään.

Samaan aikaan itärannikolla monilla riittää tekemistä päivittäisen elämän järjestämisessä ja selviytymisessä. Suuri kysymys on, ketkä saapuvat ääniuurnille. Polttoainepula ei vaikuta ainoastaan ajamiseen vaan myös lämmitykseen. Monet ovat muuttaneet ystävien ja sukulaisten sohville ja vierashuoneisiin. Lapset on komennettu väliaikaisen majoituspaikan lähikouluun, mutta äänet on annettava omassa vaalipiirissä, sillä sähköistä rekisteriä ei ole. Riskiä ylimääräisistä äänistä tiukassa kisassa ei voi ottaa. Edit: Tätä on myöhemmin helpotettu vaalipäivänä kuitenkin. Tarkastuslaskennalla on väliä.

Viime vuosina myös erilaiset liikkeet luoneet jakolinjoja. Tea Party -liikkeen lisäksi Occupy-liikehdintä on korostanut eroa rikkaiden ja köyhien välillä. Kulttuuriseksi muuttunut republikaani-demokraatti jakolinja usein piilottaa taakseen muita tärkeitä ja mahdollisia jakolinjoja. Nämä liikehdinnät sekä erilaiset paikalliskampanjat, -taloudet ja yhteistuotantomallit ovat saaneet ihmiset aktivoitumaan poliittisesti. Heitä ei kuitenkaan välttämättä kiinnosta Obama–Romney-vastakkainasettelu. Pikemminkin monet ovat pettyneitä molempiin puolueisiin.

Viimeisenä päivänä poliitikot ovat kampanjoineet liikkuvissa osavaltioissa kuten Ohiossa. Laman lyömän autoteollisuuden valkoisten työntekijöiden äänistä on kova. Obama sai lämppärikseen Bruce Springsteenin ja Romney nähtiin suutelemassa vauvaa. Romneylla on puolellaan tuoreus ja innostunut kampanjatiimi. Obama sai näkyvyyttä Sandyn hoidossa, mutta nyt epätoivo tulevaisuuden suhteen kasvaa. Obaman on saatava liikkuvat äänestäjänsä uurnille viestillä, jolla ei ole enää samaa voimaa kuin neljä vuotta sitten. Silloin seurasin vaaleja Chicagossa, jossa Obamamania oli huimaa. Tällä kertaa olen New Yorkissa, jossa kadulla on näkynyt yksi piraatti-Obama-pinssien kaupustelija.

New Yorkissa televisioyhtiö NBC on karnevalisoinut vaaleja. Se on muuttanut Rockefeller Plazan Demokratian aukioksi ja motivoi äänestämään rintanapein. Vaalitunnelmaa ja lähetystä hehkutetaan jo etukäteen. Ohikulkijoita kutsutaan kameran eteen. Windows 8:aa markkinoidaan aktiivisesti. Vaaliohjelma alkaa paikallisaikaa klo 19 tiistai-iltana. New Yorkissa voi äänestää klo 21 saakka. Tuloksia odotellaan myöhään, sillä kisa on tiukka.

Seuraavaa myrskyä luvataan vaalien jälkeiselle päivälle. Kovaa tuulta keskiviikosta alkaen.

Lähteet:

George Lakoff. Moral Politics: What Conservatives Know That Liberals Don’t. University of Chicago Press, 1996.
– Moral Politics: How Liberals and Conservatives Think. University of Chicago Press, 2002.

 

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*