Kätilötyö on yksi naisten vanhimmista ammateista, mutta samalla siihen on liittynyt voimakkaita reviiri- ja mielikuvakamppailuja. Meksikossa kätilöt ovat viime vuosikymmenien ajan järjestäytyneet poliittiseksi voimaksi, joka haastaa yhteiskunnan vallitsevia normeja.
Kätilöt ovat nousseet politiikan ytimeen hallituksen leikkaussuunnitelmien myötä aluksi leikkausten kohteena ja myöhemmin niiden onnistuneena haastajana. Tämä kuvastaa kätilön ammatin historiallista ja ajankohtaista poliittista luonnetta. Kätilötyö on yksi naisten vanhimmista ammateista, mutta samalla siihen on liittynyt voimakkaita reviiri- ja mielikuvakamppailuja. Meksikossa kätilöt ovat viime vuosikymmenien ajan järjestäytyneet poliittiseksi voimaksi, joka haastaa vallitsevia normeja paitsi työelämässä ja synnytyskulttuurissa myös luokkaan, etnisyyteen ja sukupuoleen liittyvässä politiikassa.
Meksikolaiset kätilöt poliittisina toimijoina
”Kätilöt ovat susia, sairaanhoitajat lampaita. Se on kätilötyön ydin: Kätilöt katsovat lääkäriä kuin vertaistaan.”
(Meksikon kätilöjärjestön puheenjohtaja, Mexico City)
”Tarvitaan erityistä luonnetta olla kätilö. Ajattele nyt: Vieras mies koputtaa ovellesi aamuneljältä ja kiskoo sinut ylös aviovuoteestasi, jätät lapset aviomiehen hoitoon ja lähdet tämän vieraan miehen kyydissä synnyttävän naisen luo. Sitten kannat yksin vastuun kahden ihmisen hengestä. Kuljet pitkin yhteisöjä yötä myöten, yksin, keskellä ei mitään. Ei kuka tahansa, vielä vähemmän nainen, pysty sellaiseen.”
(Itsenäisesti toimiva kätilö Chiapasin maaseudulla, Meksiko)
“Jos oma sairaalasynnytyskokemukseni ei olisi ollut niin huono, olisin nyt kirurgi enkä kätilö. Muuntautuminen lääkäristä kätilöksi on kuitenkin ollut kriisi. Vain toiset kätilöt ovat voineet auttaa minua siinä. Minun on pitänyt oppia pois kokonaan lääkärin olemuksestani. Kätilötyö on niin erilaista: Kätilönä oleminen vaatii erityistä tunne-elämään liittyvää kyvykkyyttä… Täytyy pystyä kannattelemaan naista henkisesti synnytyksen läpi. Se on hyvin erilaista kuin synnytysten managerointi sairaaloissa. Kyse on sellaisesta henkisestä kypsyydestä, mitä löytyy perinteisiltä kätilöiltä intiaaniyhteisöissä. Meille urbaaneille, globaaleille kätilöille tämä on vaikeampaa. Meillä on kuitenkin yhteinen kritiikki: Toisenlaisen systeemin haluaminen, haluamme uudenlaisen tavan avustaa synnytyksiä, jotka olisivat vähemmän väkivaltaisia… Niin, kätilötyö on poliittista. Ei sellaista poliittisuutta että marssitaan mielenosoituksissa vaan politiikkaa itse työn kautta. Se on feminististä työtä, joka vaatii naisille oikeutta saada osakseen laadukasta mutta ystävällistä hoitoa. Varsinkin tässä ammatillisessa tilanteessa on hyvin poliittista sanoa että olen kätilö.”
(Urbaani lääkäritaustainen kätilö, Meksiko)
Sitaatit ovat tämänhetkisen tutkimukseni kenttätyömatkoilta kerättyä haastatteluaineistoa, joissa haastateltavina ovat itsenäisesti ja pääosin ilman lain suojaa toimivat ammattikätilöt eri puolilla Meksikoa. Haastattelut kuvastavat erinomaisesti kätilötyön politisoitunutta luonnetta sekä Meksikossa että globaalisti.
Meksikossa kätilötyö ei ole ollut vuosikymmeniin laillista, vaan synnytyksistä ovat virallisesti saaneet huolehtia vain siihen koulutetut lääkärit, gynegologit ja obstetriset sairaanhoitajat. Rekisteröityneitä kätilöitä on kansallisella tasolla vain 78.
Tämä luku ei pidä sisällään Meksikon perinteisiä kätilöitä, joita arvioidaan olevan ainakin 15 000. Todellisuudessa siis suurin osa Meksikon kätilöistä toimii virallisen terveydenhoitojärjestelmän ulkopuolella.
Meksikossa toimii neljä koulua, joista voi valmistua ammattikätilöksi vaihtelevilla toimiluvilla. Suurin osa kätilöistä toimii kuitenkin ilman lupia, sillä he ovat saaneet ammattitaitonsa ulkomailla, muiden kätilöiden opissa tai esimerkiksi perheen perintönä ja ”unien kautta”.
He vierastavat akateemista kätilökoulutuksen mallia. Kuvaavaa on, että Meksikoon saapuu vuosittain suuret määrät länsimaisia kätilöopiskelijoita juuri näiden itsenäisesti toimivien ja perinteisten kätilöiden oppiin.
Viime vuosikymmenen aikana Meksikon kätilöt ovat alkaneet järjestäytyä voimakkaiksi kansalaisjärjestöiksi, jotka ajavat kätilötyön laillistamista. Sen lisäksi kätilöt ovat aktiivisesti järjestäytyneet osaksi Latinalaisen Amerikan lisääntymisoikeusliikehdintää, joka ajaa parannuksia synnytysoikeuksiin.
Tässä liikehdinnässä painoarvoa ovat saaneet ”humanisoidun synnytyksen” puolustus ”obstetrista väkivaltaa” vastaan. Haastateltujen kätilöiden mukaan kampanja synnytysoikeuksien ja kätilöntyön puolesta on tulosta ”äitien, kätilöiden ja osan synnytyshenkilökuntaa heräämisestä 2000-luvulla siihen kysymykseen, miksi moderneista synnytyksistä on tullut niin väkivaltaisia ja miksi niihin liittyy niin umpimähkäinen teknologian käyttö”. Sen katsotaan aiheuttavan riskejä niiden pienentämisen sijaan.
Kätilöiden poliittinen historia
Meksikon politisoitunut kätilöaktivismi ei ole yksittäistapaus, vaan kuvastaa kätilön ammatin historiallista ja ajankohtaista poliittista luonnetta myös globaalissa mittakaavassa. Kätilötyö on yksi naisten vanhimmista ammateista. Samalla siihen on kuitenkin jo historiallisesti liittynyt voimakkaita reviiri- ja mielikuvakamppailuja.
Vanhoina aikoina eri puolilla maailmaa kätilöitä saatettiin polttaa noitina. Myöhemmin, etenkin 1900-luvulla lääketieteen esiinmarssin aikaan, kätilöt ajautuivat reviirisotaan kasvavan akateemisen ja pääosin miesvaltaisen lääkäriammattikunnan kanssa.
Osassa Eurooppaa, mutta erityisesti Amerikoissa, lääkärityö onnistuikin syrjäyttämään naisvaltaisen kätilötyön synnytysten hoidossa. Etenkin Pohjois-Amerikassa lääkärijärjestöt ja modernin synnytysopin edustajat onnistuivat leimaamaan kätilöt ”likaisiksi, vanhanaikaisiksi, umpimielisiksi pirttimuoreiksi”. Kuvaukseen sisältyi myös rasistista propagandaa.
Länsimaissa suuri osa synnytyksistä siirrettiin kotoa ja kätilöiden toimialueelta sairaaloihin ja lääkäreiden käsiin edistyksellisenä pidettynä toimenpiteenä. Pohjoimaissa ja Suomessa kätilötyö kuitenkin otettiin nopeasti osaksi äitiyshuoltotyötä. Suomen Kätilöliitto perustettiin jo vuonna 1919 kätilöiden yhteiskunnallisen ja taloudellisen aseman vakiinnuttamiseksi.
Jo 1700-luvulla yläluokkaiset naiset saattoivat matkustaa Ruotsiin kätilöoppiin. Suomessa kätilöt ovat pääosin voineet toimia sairaalasynnytyksissä ja neuvolatyössä eikä niin sanottuja perinteisiä kätilöitä enää ole.
Toinen kätilöntyöhön liittyvä ”reviirisota” on koskenut kätilötyön määritelmää. Kansainvälisen kätilöaktivismin parissa on edelleen jännitteitä koskien sitä, tulisiko kätilötyön olla osa akateemisempaa ja lääketieteellisempää sairaanhoitajantutkintoa vai oma äitiysterveyteen keskittyvä ammattinsa, joka ei ole ainoastaan akateeminen ja lääketieteellinen vaan osa naisten empiiristä ja holistista tietotaitoa.
Artikkelin alussa esitetyt sitaatit edustavat pitkälti jälkimmäistä kantaa: Meksikon itsenäisesti toimivat kätilöt ja perinteiset intiaanikätilöt kannattavat kätilöntyön holistisempaa määritelmää, jossa ammattitaito rakentuu empiirisesti ja kätilöiden omissa oppijärjestelmissä, joka yhdistelee perinteistä jaettua ja suullista tietoa lääketieteeseen.
Tässä kätilötyön määritelmässä korostuvat paitsi synnytyksen henkinen ja sosiaalinen puoli myös läsnäolon, yrttien ja hieronnan merkitys synnytysten hoidossa. Tämä holistinen kätilötyön määritelmä on vastahankaisessa suhteessa niiden kätilöiden kanssa, jotka kannattavat kätilötyötä teknisenä ammattina, usein osana sairaanhoitajan ammattia modernissa sairaalakompleksissa.
Kansainvälisen määritelmän haaste ja kehityspolitiikka
Kansainvälisesti kätilöksi määritellään vain henkilö, jolla on siihen virallinen, valtion hyväksymä koulutus ja toimilupa. Tämä merkitsee sitä, että tällä hetkellä yksi kätilötyötä politisoiva ongelma on, että tämä virallinen määritelmä jättää ulkopuolelleen valtaosan maailman kätilöistä, etenkin köyhimmissä maissa.
Näitä määritelmän ulkopuolelle jääviä kätilöitä kutsutaan vaihtelevasti empiirisiksi tai perinteisiksi kätilöiksi, sillä heiltä puuttuu virallinen koulutus ja/tai maan virallinen toimilupa. Arvioiden mukaan empiiriset ja perinteiset kätilöt kuitenkin hoitavat suuren osan maailman naisten synnytyksistä.
Kansainväliset organisaatiot, kuten YK ja Maailman terveysjärjestö (WHO), ovat kääntäneet kehityspolitiikkaansa tukemaan kätilöiden saatavuutta etenkin kehitysmaissa äitikuolleisuuden pienentämiseksi. Vähitellen on huomattu, että aikaisempi kehityspolitiikka, joka kannusti synnyttäviä äitejä sairaaloihin ja lääkäreiden hoitoon, ei ole tuottanut toivottua tulosta.
Yhä enemmän on alettu kiinnittää huomiota siihen, että monissa köyhissä maissa naiset eivät halua mennä sairaaloihin resurssien puutteen vuoksi tai koska he kokevat tulevansa huonosti kohdelluiksi. Kenttätyössäni onkin tullut vahvasti esiin sekä kätilöiden että synnyttävien naisten kokema ja havaitsema ”obstetrinen väkivalta” ja väestönhallintapolitiikka, joka kohdistuu juuri alkuperäiskansaväestöön ja yhteiskunnan köyhimpiin kerroksiin.
Huolimatta kehityspolitiikan kääntymisestä kätilötyölle suosiolliseksi, ajatus koulutettujen kätilöiden tarpeellisuudesta vallitsee. Siinä missä kehityspolitiikan uusi suunta tarjoaa välineitä ammattikätilöiden kamppailuille esimerkiksi Meksikossa, jännitteet empiiristen ja perinteisten kätilöiden taholta kasvavat.
He kokevat oman asemansa ja työnsä uhatuksi. Esimerkiksi Meksikossa – voimakkaiden intiaaniliikkeiden maassa – myös intiaanikätilöt ovat alkaneet vedota alkuperäiskansaoikeuksiin.
Kätilöt ja yhteiskunnan kerroksellisuus
Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa kätilöiden poliittisuutta on käsitelty erityisesti Pohjois-Amerikassa 1990-luvulta lähtien. Siellä kätilöitä on analysoitu osana vastavaltaista synnytysliikettä, joka on 1970-luvulta lähtien kritisoinut hallitsevaa länsimaista patologista ymmärrystä synnytyksistä.
1990-luvulla synnytysliike onnistui laillistamaan kätilötyön useissa Yhdysvaltojen ja Kanadan osavaltioissa. Silti liikettä on kritisoitu värillisten perinteisten kätilöiden syrjimisestä ja uuden akateemisen ammatin luomisesta yksinomaan valkoisille keskiluokkaisille naisille.
Meksikon keskiluokkaiset kätilöaktivistit ovat saaneet osakseen samantyyppistä kritiikkiä ”pienen rikkaan eliitin etujen ajamisesta” samalla kun he joutuvat myös lääkärijärjestöjen hyökkäyksen kohteeksi ”vastuuttoman hippikulttuurin lietsomisesta”. Kätilöt herättävät edelleen monenlaisia tunteita ja mielikuvia huolimatta siitä, että etenkin Amerikoissa kätilöiden palveluita käyttävien naisten yhteiskunnallinen skaala on hyvin laaja.
Antropologi Robbie Davis-Floyd onkin alkanut puhua postmodernista kätilöstä, mikä viittaa kätilötyön poliittiseen ja osallistuvaan luonteeseen, jossa yhdistyy ennennäkemättömällä tavalla lääketieteellinen tieto ja perinteinen tietotaito ”naisten oikeuksien hyväksi”. Samalla termi on osa kamppailua positiivisemman kätilömielikuvan puolesta.
Antropologia onkin tieteenala, jonka piirissä on perehdytty kätilötyöhön vertailevasti. On ymmärretty, että eri maiden synnytyskulttuurit ovat myös poliittisesti rakentuneita, ja siinä mielessä ne muodostavat merkittävän tutkimuksen kohteen osana ajankohtaista globaalia biopolitiikkaa.
Suomessakin kätilöt ovat nousseet yllättävällä tavalla parrasvaloihin hallituksen säästöpolitikoinnin yhteydessä, ja keskiössä ovat olleet mielikuvat niin kätilöistä kuin työn sisällöstä. Viime aikoina kätilötyö on ollut näkyvästi esillä myös populaarikulttuurissa. BBC:n suosittu Hakekaa kätilö -sarja, Katja Ketun palkittu teos Kätilö ja sen pohjalta tehty samanniminen elokuva ovat keränneet paljon huomiota.
Kätilötyö läpivalaisee monitahoisesti yhteiskunnan eri kerroksia, järjestelmiä ja sukupuolittuneisuutta – siis politiikkaa hyvin laajasti – niin globaalisti kuin Suomessakin.
Kirjallisuutta
Argüello, H. & A. Mateo (2014) “Parteras tradicionales y parto medicalizado, ¿un conflicto del pasado? Evolución del discurso de los organismos internacionales en los últimos veinte años”. LiminaR: Estudios Sociales y Humanísticos 12:2, 13-29.
Craven, C. (2010) Pushing for Midwives: Homebirth Mothers and the Reproductive Rights Movement. Philadelphia: Temple University Press.
Comité Promotor por una Maternidad Segura en México (2014) “El estado de las parteras en el mundo 2014: Oportunidades y retos para México”. México: OPS, OMS, UNFPA.
Davis-Floyd, R. (2001) “La partera professional: Articulating Identity and Cultural Space for a New Kind of Midwife in Mexico”. Medical Anthropology: Cross-Cultural Studies in Health and Illness 20:2-3, 185-243.
Davis-Floyd, R. (2006) “Daughter of time: the postmodern midwife (part 1)”. Revista da Escola de Enfermagem da USP, 2007; 41(4):705-10.
Davis-Floyd, R. & C. Fishel (1997) Childbirth and Authoritative Knowledge: Cross-Cultural Perspectives. Berkeley: University of California Press.
Davis-Floyd, R. & C. Johnson (2006) Mainstreaming Midwives: The Politics of Change. New York: Routledge.
Hartmann, B. (1999) Reproductive Rights and Wrongs: The Global Politics of Population Control. Cambridge: South End Press.
International Confederation of Midwives (2011), “ICM International Definition of the Midwife”, revised and adopted by ICM Council June 15, 2011.
Jordan, B. (1992) Birth in Four Cultures: A Crosscultural Investigation of Childbirth in Yucatan, Holland, Sweden and the United States. Long Grove: Waveland Press.
Kettu, K. (2011) Kätilö, Helsinki: WSOY.
Laako, H. “Understanding contested women’s rights in development: Latin American campaign for humanization of birth and the challenge of midwifery in Mexico”. Arviointiin lähetetty käsikirjoitus.
Laako, H. (2014) ”Meksikon synnytyskulttuurin murros: Kätilöiden paluu”. Kätilölehti 1/2014.
Laako, H. (2015) “La política del nacimiento, la política de la transformación: Los casos del movimiento de parteras en México y Finlandia”. Teoksessa Imagen Instantánea de la Partería, Georgina Sánchez Ramírez (ed.), pp. 85-110. México: ECOSUR & AMP.
Leonard, C. (2008) Lady’s Hands, Lion’s Heart: A Midwife Saga. Hopkinton: Bad Beaver Publishing.
Lidman, S. (2012) ”Elämän valtiattaret. Kätilökoulutuksentutkimus naishistorian avartajana”, Ennen ja Nyt: Historian Tietosanomat.
Matka rakkaudesta synnytykseen -blogi
Nestel, S. (2006) Obstructed Labor: Race and Gender in the Re-Emergence of Midwifery. Vancouver: UBC Press.
Penwell, V. (2010) “A Hidden Tragedy: Birth as a Human Rights Issue in the Developing Countries”. Midwifery Today 94.
Sarelin, A. (2014) “Modernisation of Maternity Care in Malawi”. Nordic Journal of Human Rights. 32:4, 331-351.
UNFPA (2014) “The State of the World’s Midwifery 2014: A Universal Pathway. A Woman’s Right to Health”.
Vainio-Korhonen, K. (2012) Ujostelemattomat. Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa. Helsinki: WSOY.
White Ribbon Alliance/Promotion of Midwifery
Worth, J. (2012) Hakekaa kätilö! Helsinki: Otava.
