Venäjän ortodoksisen kirkon kaksikymmentä vuotta sitten julkaisema sosiaalieettinen asiakirja loi pohjan venäläisen ortodoksisuuden yhteiskunnalliselle näkemykselle ja opetukselle. Dokumenttiin sisältyvä ajatus ”venäläisestä maailmasta” on toiminut aatteellisena perustana muun muassa Ukrainan miehitykselle.
Venäjän ortodoksinen kirkko julkaisi 20 vuotta sitten, vuonna 2000, usean kymmenen sivun mittaisen sosiaalieettisen asiakirjan. Tuo asiakirja oli ainutlaatuinen ortodoksisuuden piirissä – vastaavaa dokumenttia, jossa ortodoksinen kirkko pyrkisi vastaamaan ympäröivän yhteiskunnan kysymyksiin, ei ollut olemassa.
Venäjän ortodoksinen kirkko kuitenkin pyrki tuomaan esiin näkemyksensä useisiin eri aihepiireihin aina kirkon ja valtion suhteesta tieteen asemaan ja seksuaalietiikan kysymyksiin. Tarkoituksena oli, että kirkko itse kertoisi miksi ja millä tavalla se erilaisista ihmisten yhteiselämän asioista opettaa. Kirkon ääni kuuluisi siis selvemmin oman dokumentin kautta.
Tarkoituksena oli, että kirkko itse kertoisi miksi ja millä tavalla se erilaisista ihmisten yhteiselämän asioista opettaa.
Dokumenttia ei voi enää 20 vuotta sen julkaisun jälkeen lukea vain teoreettisena Venäjän ortodoksisen kirkon sosiaalieettisenä ohjelmana. Ennemmin on tarkasteltava, millä tavalla dokumentti on muovannut Venäjän ortodoksisen kirkon toimintaa ja miten dokumentti näyttää olleen käytössä.
Keskustelusta ohjelmaan
Venäjän ortodoksisen kirkon sosiaalieettinen dokumentti todella herätti keskustelua heti julkaisunsa jälkeen. Sitä kommentoitiin, analysoitiin ja arvioitiin erityisesti ulkomailla. Kiitosta dokumentti sai tarttumisesta modernin maailman kysymyksiin. Samalla sitä arvosteltiin lähestymistavasta, joka koettiin moraalin ja venäläisen kansallisaatteen vartijana.
Sosiaalieettinen asiakirja sai jatkoa vuonna 2008, kun Venäjän ortodoksinen kirkko julkaisi asiakirjan ihmisen arvosta ja ihmisoikeuksista. Tuolla asiakirjalla Venäjän ortodoksinen kirkko halusi haastaa näkemyksensä mukaan yksipuolisen länsimaisen ihmisoikeuskäsityksen, jossa yksilön arvo ja vapaus nostetaan korkeimmaksi hyväksi. Venäjän ortodoksinen kirkko halusi muistuttaa yhteisön arvoista ja kritisoi sekularisaatiota ja läntisen perinteen kirkkoja siitä, että ne ajaisivat yksilön vapautta ilman vastuuta. Tämä oli Venäjän ortodoksisen kirkon mukaan vastoin sen omaa näkemystä. Venäjän ortodoksisen kirkon edustama näkemys kristillisestä vapaudesta ikuisuudessa ja maallinen isänmaa olivat arvoja, joita tuli puolustaa yksilön arvon sijaan.
Venäjän ortodoksisen kirkon edustama näkemys kristillisestä vapaudesta ikuisuudessa ja maallinen isänmaa olivat arvoja, joita tuli puolustaa yksilön arvon sijaan.
Yksi laadittujen asiakirjojen pääarkkitehdeista oli metropoliitta Kirill, joka on vuodesta 2009 alkaen toiminut patriarkkana, Venäjän ortodoksisen kirkon johtajana. Sosiaalieettiseen doktriiniin ja ihmisoikeusdokumenttiin oli siis jo ennen Kirillin johtoon astumista kirjattu pitkälti hänen edustaman ortodoksisuuden näkemyksiä sosiaalieettisiin kysymyksiin. Asiakirjat olivat alussa tarkoitettu keskustelun puheenvuoroiksi, mutta jo 2000-luvulla ne alkoivat muotoutua ohjelmallisiksi.
Venäläisen ortodoksisuuden sisällä vaikuttavat näkemykset, jotka vastustivat liberalisaatiota, demokratisaatiota, sekularisaatiota ja ekumeniaa, alkoivat vallata tilaa asiakirjojen venäläisessä tulkinnassa. Vaikka patriarkka Kirill ei itse ollutkaan tulkinnoissaan tiukimman länsimaisuutta vastustava, muodostui asiakirjojen pohjalta vähitellen ohjelmallisuus, jossa Venäjän ortodoksisen kirkon kanta noudatettavasta moraalista ei ole osa keskustelua vaan totuus, johon yhteiskunnankin on pyrittävä.
Venäläisen ortodoksisuuden sisällä vaikuttavat näkemykset, jotka vastustivat liberalisaatiota, demokratisaatiota, sekularisaatiota ja ekumeniaa, alkoivat vallata tilaa asiakirjojen venäläisessä tulkinnassa.
Koska kirkko painottitulkinnassaan voimakkaasti isänmaallisuutta ja vastusti länsimaista yhteiskuntajärjestystä, oli sen mahdollista löytää Venäjän valtiovallan kanssa yhteinen sävel ja liittoutua jaettujen päämäärien hyväksi.
Perinteiset arvot ja venäläinen maailma
Yhteistyö valtiovallan kanssa tapahtui erityisesti 2010 luvun alussa perinteisten arvojen esillä pitämiseen ja venäläisen maailman (Russkij Mir) ajamisena. Kumpikaan näistä kahdesta osa-alueesta ei ole helposti ymmärrettävä, yksinkertainen kokonaisuus.
Venäjän ortodoksisessa kirkossa ei ole tarkasti määritelty, mitä perinteiset arvot oikeastaan ovat. Niiden sisältö viittaa kuitenkin siihen, että on olemassa tarkemmin määrittelemätön historian vaihe, josta nykyaikana poiketaan. Tästä syystä kirkon tuki Venäjän homoseksuaaleja rajoittaville laille 2010-luvun alussa perustui perinteisten arvojen tukemiselle. Perinteiset arvot ovatkin tulleet määritellyiksi ennemminkin sen kautta, mitä kirkko – usein yhdessä valtion kanssa – vastustaa nykypäivän yhteiskunnassa. Perinteiset arvot ovat puolustus ei-ortodoksisuutta ja länsimaista sekularismia vastaan. Siten perinteiset arvot ovat yhteydessä myös kansallisuusaatteeseen.
Perinteiset arvot ovatkin tulleet määritellyiksi ennemminkin sen kautta, mitä kirkko – usein yhdessä valtion kanssa – vastustaa nykypäivän yhteiskunnassa.
Venäläisellä maailmalla (Russkij Mir) tarkoitetaan kulttuuria, joka erottaa itsensä länsimaisesta kulttuurista ja näkee itsensä sitä paremmaksi. Venäläinen maailma on siten euraasialainen yhteisö, jota yhdistävät kielisukulaisuus, kulttuuri, uskonto ja perinteiset moraaliset arvot, jotka ovat linjassa kristillisten arvojen kanssa. Näitä arvoja Venäjän ortodoksisen kirkon mukaan ovat esimerkiksi hurskaus, patriotismi, lähimmäisen rakkaus sekä kansojen ja uskontojen välinen harmonia. Länsimaiden on Venäjällä nähty hylänneen nämä arvot tai korvanneen ne joillain muilla.
Alueellisesti venäläisellä maailmalla on tarkoitettu ainakin Venäjää, Ukrainaa, Valko-Venäjää ja Moldovaa. Kirkollinen tavoite tässä poliittisessa ohjelmassa lienee tukea sille suosiollista politiikkaa, joka on linjassa kirkon tavoitteiden kanssa. Valko-Venäjän ortodoksinen kirkko on patriarkka Kirillin alaisuudessa samoin kuin Ukrainan suurin ortodoksinen kirkko.
Kirkon sosiaalieettinen ohjelma oli saanut raaminsa, jossa keskeisenä osana oli länsimaisen yhteiskuntamallin vastustaminen ja oman kansainvälisen kirkollisen ja poliittisen piirin vahvistaminen yhdessä valtion kanssa.
Erityisesti Ukrainan ortodoksisuuden takia kirkko ei ole halunnut antaa liian tarkkoja määritelmiä myöskään venäläiselle maailmalle. 2010-luvun alussa vain yksi Ukrainassa toimivista ortodoksisista kirkoista oliortodoksisessa maailmassa yleisesti tunnustettu: se, joka kuului patriarkka Kirillin alaisuuteen. 1990-luvulla syntyneellä Kiovan patriarkaatilla ei tällaista asemaa ollut. Moskovassa Kirill oli hyvin tietoinen, että jyrkkä kannanotto Ukrainan tilanteeseen voisi sytyttää liekkeihin kysymyksen Ukrainan kirkon itsenäisyydestä ja aiheuttaa kirkko- ja ulkopoliittisen kriisin.
Perinteiset arvot siis yhtäältä johdattivat kannattamaan venäläistä maailmaa, joka puolestaan toimi perinteisten arvojen ylläpitämisen alustana. Kirkon sosiaalieettinen ohjelma oli saanut raaminsa, jossa keskeisenä osana oli länsimaisen yhteiskuntamallin vastustaminen ja oman kansainvälisen kirkollisen ja poliittisen piirin vahvistaminen yhdessä valtion kanssa. Näillä valinnoilla oli vaikutusta myös Venäjän sisällä, jossa erityisesti seksuaalietiikan kysymyksissä kirkon ajama yhteisön hyvä ohitti yksilön näkökulman.
Ukrainan sota
Kiovan Maidan aukion protestit vuoden 2013 lopussa, venäläisten tekemä Krimin miehitys 2014 vuoden helmikuussa ja näistä tapahtumista alkanut sota Itä-Ukrainassa osoittivat, kuinka Venäjän ortodoksisen kirkon yhteistyö Venäjän valtiovallan kanssa oli veitsen terällä taiteilua.
Yhtäältä Venäjän ortodoksinen kirkko on pysytellyt näennäisen neutraalina, antaen siten hiljaisen tukensa Venäjän valtiojohdon toimille. Toisaalta esimerkiksi Krimin alueen kirkot kuuluvat edelleen Moskovan patriarkaatin alaiseen Ukrainan ortodoksiseen kirkkoon eikä niitä ole siirretty suoraan Venäjän ortodoksisen kirkon alaisuuteen.
Venäjän ortodoksisen kirkon sosiaalieettisen ohjelman tukipilareista, perinteisistä arvoista ja isänmaallisuudesta,jälkimmäinen alkoi osoittautua osin ongelmalliseksi kun yhtenäiseksi nähdyn euraasialaisen kulttuuripiirin sisällä syntyi aseellinen yhteenotto. Kirkon ja valtion liitto näytti saavan kolauksen Ukrainan sodan syttymisen aikaan.
Ortodoksien Pyhä synodi 2016
Vuonna 2016 järjestettiin ortodoksisen maailman Pyhä Synodi Kreetalla. Synodi järjestettiin ensimmäinen sitten vuoden 787. Vaikka kyseessä oli alun perin kaikkien ortodoksisten kirkkojen yhteinen kirkolliskokous, aivan sen kynnyksellä Venäjän ortodoksinen kirkko ilmoitti jäävänsä kokouksesta pois. Venäjän kirkon vanavedessä Bulgarian, Antiokian ja Georgian kirkot vetäytyivät niin ikään synodista.
Syitä poisjäännille oli monia: Venäjän ortodoksinen kirkko itse mainitsee sisältöön ja kokouksen järjestäytymiseen liittyvät seikat. Ulkopuolelta on arvioitu, että suurimmat syyt ovat liittyneet valtakysymykseen erityisesti Ekumeeniseen patriarkaattiin nähden. Venäjän ortodoksinen kirkko on suurin ortodoksinen kirkko, mutta Ekumeeninen patriarkaatti nauttii historiallisista syistä auktoriteettiasemasta.
Sisällöllisesti Venäjän ortodoksinen kirkko on kritisoinut synodin tuloksista erityisesti sen mielestä liian avointa suhtautumista muihin kristillisiin kirkkoihin sekä tämän päivän sosiaalieettisiin kysymyksiin. Toisin sanoen synodin näkökulma oli Venäjän ortodoksisen kirkon mukaan teologisesti liian avoin, koska se ei puhunut ortodoksisesta kirkosta kiistattomasti ainoana oikeana teologian ja moraalin tulkitsijana.
Ortodoksinen kirkko Ukrainassa syntyy 2018–2019
Ukrainan ortodoksisuuden monimuotoinen ja herkkä tilanne johti lopulta muutoksiin vuodenvaihteessa 2019. Ekumeeninen patriarkaatti hyväksyi aiemmin ortodoksiperheen ulkopuolella toimineen Kiovan patriarkaatin pohjalta perustetun Ukrainan ortodoksisen kirkon tunnustetuksi itsenäiseksi ortodoksiseksi kirkoksi. Näin Ukrainassa toimii nykyään sekä Moskovan patriarkaatin alainen että itsenäinen ortodoksinen kirkko.
Lopulta jännitteet johtivat tilanteeseen, jossa Venäjän ortodoksinen kirkko katkaisi ehtoollisyhteyden Ekumeeniseen patriarkaattiin ja kaikkiin niihin ortodoksisiin kirkkoihin, jotka tunnustavat Ortodoksisen kirkon Ukrainassa.
Patriarkaatin sosiaalioppi vai ortodoksinen sosiaalioppi?
Modernin yhteiskunnan haasteet eivät ole olleet helppoja kirkoille eivätkä myöskään ortodokseille. Venäjän ortodoksinen kirkko oli kuitenkin ensimmäinen taho, joka pyrki virallisella dokumentilla ottamaan osaa tähän keskusteluun. Seuraavaa ortodoksista sosiaalieettistä asiakirjaa saatiin odottaa peräti 20 vuotta. Vuonna 2020 Ekumeenisen patriarkaatin alainen Kreikkalais-ortodoksinen arkkihiippakunta Amerikassa julkaisi sosiaalieetos asiakirjan ”Maailman elämän edestä”.
Uusi asiakirja lähestyy nykymaailman kysymyksiä erilaisesta näkökulmasta kuin Venäjän ortodoksinen kirkko 20 vuotta vanhassa asiakirjassaan ja sen pohjalta muotoutuneessa sosiaalieettisessä ohjelmassaan. Yhdysvalloissa syntynyt asiakirja ei näe läntistä, demokraattista, yhteiskuntajärjestelmää ongelmallisena, eikä asiakirja anna yksiselitteisiä ohjeita oikeasta ja väärästä vaan pyrkii lähestymään ihmisiä ja ihmisyhteisön kysymyksiä myötätuntoisesti.
Uusi asiakirja lähestyy yhteiskunnallisia kysymyksiä myötätunnolla ja rakenteellisen väärinkäytön tuomitsemisella.
Uusi asiakirja jatkaa siis Pyhän Synodin mallilla, jossa ortodoksisuutta ei esitellä maailmalle muiden näkökulmien poissulkijana. Tämä ei ollut tarkoitus Venäjän ortodoksisen kirkon asiakirjallakaan 20 vuotta sitten.
Uusi asiakirja lähestyy yhteiskunnallisia kysymyksiä myötätunnolla ja rakenteellisen väärinkäytön tuomitsemisella. Pohjavireenä on kristillinen toivon näkökulma, jonka voi saada näkymään yhteiskunnassa yhteistyöllä eri tasoilla ilmenevää vääryyttä vastaan.
Venäjän ortodoksisen kirkon tie omasta asiakirjasta tähän päivään on ollut tarjota vaihtoehto, jonka tunnuspiirteinä ovat olleet kirkon antamat valmiit toimintamallit perinteisten arvojen ja patrioottisuuden piirissä sekä ylemmyys läntiseen yhteiskuntamalliin nähden. Kun Venäjän ortodoksisen kirkon omaksumaa näkökulmaa vertaa uuteen Yhdysvalloissa syntyneeseen näkökulmaan, vaikuttaa Venäjän ortodoksisen kirkon suhde nykymaailmaan sisäänpäin kääntyneeltä ja paikalleen jääneeltä.
Venäjän ortodoksisen kirkon rohkea avaus tuoda ortodoksisuus julkiseen keskusteluun nykymaailman kanssa on ollut tärkeä askel.
Miltä Yhdysvalloissa ortodoksisuuden piirissä julkaistu asiakirja ja sen tulkinnan sitten näyttävät kahden vuosikymmenen päästä, voi vain arvailla. Venäjän ortodoksisen kirkon rohkea avaus tuoda ortodoksisuus julkiseen keskusteluun nykymaailman kanssa on kuitenkin ollut tärkeä askel, jota ilman Kreetan vuoden 2016 synodi tai vuoden 2020 sosiaalieettinen asiakirja eivät olisi nähneet päivänvaloa sellaisina kuin ne nyt näemme.
Tällä hetkellä näyttää, että Venäjän ortodoksinen kirkko jatkaa tiellä, jota se on seurannut viimeiset kaksi vuosikymmentä: eurooppalainen yhteiskuntamalli, Ukrainan kirkollinen tilanne tai ortodoksisen kulttuurin arvostelija eivät saa siltä tukea tai kiitosta. Sosiaalieettinen ohjelma näyttää olevan edelleen voimissaan.
TT Heta Hurskainen työskentelee yliopistotutkijana Itä-Suomen yliopiston teologian osastolla. Hänen tutkimusalaansa kuuluu ortodoksiset kirkot ja niiden ekumeeniset ja yhteiskunnalliset suhteet.
