Nuorten hyvinvointi on huolestuttanut erityisesti Kainuussa, jossa kärsitään korkeasta työttömyysasteesta. Paltamossa toteutetun Työtä Kaikille -työllisyyshankkeen kulttuuritoiminnoilla saattoi asiantuntijoiden mukaan olla erityistä merkitystä syrjäytyneille nuorille.
Suomessa on viime vuosina oltu huolissaan nuorisotyöttömyydestä sekä nuorten aikuisten työttömyydestä ja syrjäytymisestä. Tuoreessa OECD-raportissa työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia NEET-nuoria (Not In Employment, Education or Training) arvioitiin olevan 17,4 prosenttia 20–24-vuotiaista. Ongelma on suurin nuorten miesten keskuudessa.
Kainuulaisnuoret ovat raportoineet terveysongelmista, yksinäisyydestä ja ahdistuneisuudesta enemmän kuin samanikäiset muilla alueilla. Myös työttömyys on ollut Kainuussa muuta maata korkeampi.
Paltamo on pieni kainuulainen kunta, joka sijaitsee 22 kilometrin päässä Kajaanista. Asukkaita on 3490 ja kunta on harvaan asuttu. Työttömyyteen ja syrjäytymiseen on yritetty puuttua erityisillä työllisyyshankkeilla. Tässä artikkelissa tarkastellaan, kuinka Paltamon nuoret ja asiantuntijat kokivat Työtä Kaikille -työllisyyshankkeen toiminnan.
Hyvinvointia työllä ja kulttuurilla
Työttömyys ja huono terveys kulkevat usein käsi kädessä. Kulttuurin suotuisia vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin on jäsentänyt esimerkiksi Sitran ja Turun ammattikorkeakoulun Taikusydän-yhteistyöverkosto. Hyvät vaikutukset voivat ulottua yhteisöihin asti. Esimerkiksi terveys, hyvinvointi ja sosiaalinen osallistuminen näyttävät tutkitusti olevan parempia niillä, jotka harrastavat tai kuluttavat paljon kulttuuria.
Paltamossa toteutettiin vuosina 2009–2013 Työtä Kaikille -kokeilu, jossa kaikki kunnan työttömät työllistettiin joko paikalliseen Työvoimataloon tai avoimille työmarkkinoille. Nuorille aikuisille pyrittiin löytämään sopiva jatkopolku koulutukseen tai työelämään.
Työvoimatalossa järjestettiin erilaisia työtehtäviä ja työpajoja, joista osa sisälsi myös kulttuuritoimintoja. Hankkeen puitteissa järjestettiin erilaisia tapahtumia, ja paikallisten yrittäjien kanssa tehtiin yhteistyötä.
Työvoimatalolla toimi esimerkiksi käsityöpaja, puutyöpaja ja moottorityöpaja. Talolla järjestettiin karaokea ja tuotettiin verkkolehteä. Työvoimataloon työllistyneet tekivät myös laulun mielipiteitä jakaneesta kokeilusta. Paltamon Työvoimayhdistyksessä on edelleen toimintaa.
Kokeilua on arvioitu laajasti sen taloudellisten, terveydellisten ja sosiaalisten vaikutusten kannalta. Kiinnostavaa on, olivatko myös sen kulttuuritoiminnot merkityksellisiä kokeiluun osallistuneiden opiskelu- tai työelämäpolun löytymiselle.
Voisiko kulttuuriharrastuksista syttyä kipinä yrittäjyyteen?
Voisiko kulttuuriharrastuksista syttyä kipinä yrittäjyyteen? Millaisia kulttuuritoimintoja alue kaipaisi? Kysymyksiin haettiin vastauksia haastattelemalla hankkeeseen osallistuneita nuoria aikuisia, toimihenkilöitä ja sidosryhmiä.
Näkökulman innoittajana toimii vahva näyttö kulttuuriharrastusten hyvinvointia edistävistä vaikutuksista sekä viimeaikainen tutkimus syrjäseutujen nuorten asemasta harrastajina. Syrjäseutujen nuorten haasteita löytää mahdollisuuksia ja aikaa harrastuksille alueilla, joilla etäisyydet ovat suuria, on nostettu esiin viime aikoina suomalaisessa tutkimuksessa.
Asiakkaiden ja asiantuntijoiden näkemyksiä
Tutkimukseen haastateltiin ja osin tavoiteltiin internetkyselyillä yhteensä 20 nuorta aikuista, joista 7 vastasi. Kokeilun päättymisen aikaan he olivat olleet noin 20–23-vuotiaita.
Kokeilun toimihenkilöitä ja sidosryhmiä eli niin sanottuja asiantuntijoita lähestyttiin internetkyselyllä. Se lähetettiin 44 vastaanottajalle, joista 11 vastasi. Vastaajat edustivat työllistämistoimea, yrittäjiä, kulttuuritoimijoita, sosiaalitoimea sekä itse kokeilun toimihenkilöitä.
Nuorten aikuisten tavoittelu tutkimukseen osoittautui haastavaksi. Moni oli jo muuttanut Paltamosta pois, kokeilun aikaisia kulttuuriharrastuksia oli vaikea muistaa ja vielä vaikeampi oli löytää niihin liittyviä hyvinvointivaikutuksia.
Asiantuntija-aineisto sen sijaan oli rikasta ja monia positiivisia näkökulmia sisältävää. Ero saattaa johtua siitä, etteivät kulttuuriharrastukset olleet nuorten näkökulmasta kokeilun keskeinen asia. Olennaisempaa oli saada ohjausta ammatinvalintaan ja kokeilla oman alan työtehtäviä, kuten asiakaspalvelua.
Voi olla myös niin, että haastateltaviksi valikoituivat ne nuoret, jotka olivat suuntautuneet työhön ja opiskeluun Työvoimatalon ulkopuolella. Kulttuuriharrastusten hienovaraiset hyvinvointivaikutukset saattoivat koskettaa myös sellaisia, jotka osallistuivat enemmän Työvoimatalon toimintaan, mutta eivät tähän haastatteluun.
”Kipinät ovat ottaneet tulta”
Asiantuntijat kertoivat kulttuuritoimintojen lisääntyneen hankkeen aikana paljonkin. Kokeilussa oli musiikkiryhmiä, kulttuuriharrastuksiin liittyviä menetelmiä ja tapahtumia. He raportoivat niihin osallistumisen laittaneen ihmisiä liikkeelle, piristäneen ja innostaneen.
Positiivinen vaikutus heijastui myös muuhun elämään ja olemukseen.
Positiivinen vaikutus heijastui myös muuhun elämään ja olemukseen, ”flow vei ihmisiä eteenpäin arjessakin”. Mielenterveys saattoi kohentua ja esiintymisjännitys vähetä.
Osa oli löytänyt itsestään uusia taipumuksiakin. Asiantuntijoiden mukaan kulttuuritoiminnoilla saattoi olla erityinen merkitys niille, jotka olivat aiemmin syrjäytyneitä ja pääsivät kokeilemaan kykyjään. ”Kipinät ottivat tulta” ja osallistujat saivat uusia näköaloja. Kokeilun aikana tapahtumatoiminnan ollessa vilkasta, yhteisöllisyyskin tuntui vahvemmalta.
”Niin hyvä en ole, että siitä itselleni ammatin ottaisin”
Nuorille aikuisille tuntui olevan suurempi painoarvo kokeilun muilla asioilla kuin kulttuuritoiminnoilla. Kokeilu myös näyttäytyi eri vastaajille erilaisena sen mukaan, mitä he olivat kokeilussa tehneet. Useimmilla vastaajilla oli liikunta- tai käsityöharrastuksia jo ennen kokeilua ja vielä haastatteluhetkelläkin.
Nuoret vastaajat arvioivat kokeilun aikaisia kulttuuritoimintoja lähinnä kavereiden kokemusten kautta. Osa koki, että Paltamossa oli muutenkin hyvät harrastusmahdollisuudet kansalaisopiston kautta. Toisaalta joku koki niinkin, että ”ihmisten puuttuessa” kaikkea toimintaa ei pystytä järjestämään.
Osa painotti omatoimisen harrastamisen helppoutta pienellä paikkakunnalla – itse pystyyn laitettu sählyjengi oli helppo kasata ja sen olemassaoloa muisteltiin vielä toisella paikkakunnalla asuessakin.
Kulttuuriharrastusten muuttuminen yrittäjyydeksi jakoi niin ikään nuorten mielipiteitä. Osa koki, ettei Paltamossa kannata ryhtyä yrittäjäksi paikkakunnan pienuuden vuoksi.
Yksi vastaaja oli kuitenkin käynyt kokeilussa yrittäjäkurssia ja kehittänyt liikeideaa omaan harrastukseensa liittyen. Toinen taas koki, että vaikka harrastus oli mukava, ei oma taitotaso riittäisi ammattilaiseksi ryhtymiseen. Kolmas puolestaan aprikoi, että kaikki on mahdollista, etenkin nykyaikana, kun netin kautta voi tuoda itseään ja taitojaan esille.
Kun tarkastelukenttää laajennettiin kulttuurista vähän etäämmälle, tiesi kaksi vastaajaa kertoa, että harrastuksenomaisesta autonkorjaustoiminnasta on syntynyt ihan oikeaa autonkorjausyrittäjyyttä. Asiantuntijat puolestaan pohtivat, että luonnon ja matkailun puolesta Paltamoon voisi syntyä uuttakin yrittäjyyttä.
Kulttuuritoiminnot jatkopolun tukijana
Vaikka haastatellut nuoret aikuiset eivät tunnistaneet helposti kulttuuritoimintojen positiivisia vaikutuksia, asiantuntijoiden näkemykset olivat rohkaisevia. Asiantuntijat mainitsivat kulttuuriharrastusten laittaneen ihmisiä liikkeelle, piristäneen ja innostaneen. Hyvinvointivaikutukset näkyivät niin yksilöissä kuin yhteisössäkin.
Työllistämishankkeissa lienee olennaista suunnitella työllistyjälle pitävä jatkopolku. Kulttuuritoiminnot voivat kuitenkin kohentaa hyvinvointia sekä tukea omien taipumusten ja uusien ideoiden löytämistä.
FM Tellervo Nenonen on vieraileva tutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa Yhdenvertaisuus ja osallisuus -yksikössä ja tohtorikoulutettava Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella.
