Kestävän yhteiskunnan ja hyvinvoinnin tavoittelu edellyttää asukastiedon tunnistamista ja mukaanottoa päätöksenteossa ja suunnittelussa. Tämä puolestaan vaatii ymmärrystä asukkaiden arjen yhteisöistä, osallisuudesta ja toimintamahdollisuuksista.
Mistä poliittiset puolueet puhuvat, kun ne puhuvat kansalaisista – meistä suomalaisista – tai kun ne puhuvat meidän hyvinvoinnistamme?
Yhteiskunnallinen hallinta ja psykologinen tieto ovat kytkeytyneet yhä vahvemmin toisiinsa viimeisen vuosisadan aikana. Nykyään osuvin esimerkki tästä on erilaisten itsetarkkailuun tarkoitettujen mobiilisovellusten kasvu. Ne perustuvat usein tieteelliseen kehitystyöhön ja niiden päämääränä on auttaa yksilöä, mutta politiikan tutkimus osoittaa asian olevan ongelmallisempi.
Nuorten hyvinvointi on huolestuttanut erityisesti Kainuussa, jossa kärsitään korkeasta työttömyysasteesta. Paltamossa toteutetun Työtä Kaikille -työllisyyshankkeen kulttuuritoiminnoilla saattoi asiantuntijoiden mukaan olla erityistä merkitystä syrjäytyneille nuorille.
Onnellisuuden tavoittelu on ymmärrettävää. Positiivinen psykologia ja sen tuottama onnellisuuden eetos puhuvat houkuttelevalla kielellä. Kääntöpuolena laajemmat yhteiskunnalliset ongelmat uhkaavat typistyä esimerkiksi yksilön huonoon itsetuntoon tai mielenterveysongelmiin.
Millainen on hyvinvoiva yhteiskunta? Kilpailuyhteiskunnan tukemisen sijasta politiikkojen pitäisi keskittyä perustarpeisiin, joista tärkeimpiä on turvallisuus. Tasainen ja hitaammin kasvava tilinauha on ihmiselle keskimäärin tärkeämpi kuin suhdanteiden mukana heittelehtivä bonuspalkkaus yhdistettynä …
