Kestävyystutkijat eivät välttämättä saa taloustieteilijöiltä tukea, kun he pyrkivät edistämään kestävyyssiirtymän mukaista innovaatiopolitiikkaa. Ekonomistit ovat ideoiden vartijoina tärkeässä roolissa, kun vallitsevat politiikkaideat määrittävät millaiseksi käytännön politiikka muodostuu.
Monialainen kestävyystiede on hahmottanut siirtymäpolkuja ja toimenpideohjelmia kohti ekologisesti kestävää tuotantoa ja kulutusta. Kestävyystiede katsoo, että ekologisen kestävyyden saavuttamiseksi vähittäisten ympäristöparannusten sijaan on saatava aikaan harppauksenomaisia muutoksia. Muutosten nopeuttamiseksi ja koordinoimiseksi eri toimialoilla tarvitaan uudenlaista suuntaavuutta.
Nykyisenkaltainen politiikka, joka suosii markkinaehtoisia politiikkatoimia eikä räätälöi politiikkatoimia eri toimialoille ja toimintaympäristöihin, on riittämätön edistämään tarpeellisiksi katsottuja muutoksia. Esimerkkinä voidaan käyttää sellaista tutkimus- ja kehityspolitiikkaa, joka sisältää vain niin kutsuttuja horisontaalisia toimenpiteitä. Tällöin vaikkapa digitaalisten palveluiden kehittämistä ja fossiilisten polttoaineiden käyttöön perustuvan perusteollisuuden uudistamista pyritään lähtökohtaisesti edistämään samoilla mekanismeilla, erottelematta toimialojen toisistaan poikkeavaa toimintalogiikkaa.
Missiolähtöinen innovaatiopolitiikka pyrkii ratkaisemaan suuria yhteiskunnallisia haasteita tuottamalla talouteen merkittäviä, juuri näitä haasteita koskevia laadullisia muutoksia. Käytännössä missiolähtöinen innovaatiopolitiikka rakentuu missioista, joissa yksityiset ja julkiset toimijat työskentelevät yhdessä saavuttaakseen jaetut tavoitteet. Se on herättänyt kestävyystutkijoissa kiinnostusta, koska sen nähdään kykenevän uudistamaan kansantalouden sosiaalisia ja materiaalisia rakenteita kestävyystavoitteiden mukaisesti. Valtio ja yhteiskunta voivat tässä ajattelussa edistää tarvittavia muutoksia taloudellisesta tilanteesta huolimatta ja silloinkin kun muutokset eivät ole lähtöisin markkinoilta.
Mutta mitä asiasta sanovat taloustieteilijät? Suomessa haetaan usein oikeutusta erilaisille ideoille tyypillisesti nimenomaan valtavirran taloustieteestä. Esimerkiksi toimittajat haastattelevat ekonomisteja silloin kun halutaan tietää, onko jokin poliitikkojen esittämä toimenpide taloudellisesti mahdollinen, toimiva tai tehokas.
Uudet politiikkaideat kohtaavat taloustieteilijät episteemisenä yhteisönä
Juuri julkaistu tutkimuksemme tarkastelee, miten taloustieteilijät suhtautuvat kestävyyssiirtymää edistäviin politiikkaideoihin. Tutkimuksen nojalla voimme arvioida, mihin asti ekonomistien valtavirtainen ajattelu venyy ja missä määrin Suomessa on mahdollista viedä kestävyyssiirtymää edistävää innovaatiopolitiikkaa eteenpäin ekonomistien tuella.
Yhteisön jakamat ideat määrittävät muun muassa minkälaisia syy-seuraussuhteita pidetään uskottavina. Politiikkaideat ohjaavat sitä, millaiseksi käytännön politiikka muodostuu. Esimerkiksi sellaisille politiikkaohjelmille, jotka ovat vallitsevien ideoiden näkökulmasta epäuskottavia, on vaikeaa saada kannatusta.
Miten sellaiset suomalaiset taloustieteilijät, jotka ovat merkittävissä yhteiskunnallisissa asemissa ja joilla siten on poliittista painoarvoa, suhtautuvat missioihin. Mitä he ajattelevat laajemmin kestävyyssiirtymään tähtäävästä innovaatiopolitiikasta?
On tapauskohtaista, mitkä ideat nousevat merkittäviksi. Innovaatiopolitiikan saralla missiolähtöisyyden idea, jota erityisesti professori Mariana Mazzucato on edistänyt, on tuonut uusia sävyjä ja avauksia yhteiskunnallisesta muutoksesta käytävään keskusteluun.
Kaikki politiikkaan vaikuttavat asiantuntijat eivät kuitenkaan ole olleet missiolähtöisestä innovaatiopolitiikasta haltioituneita. Erityisesti valtavirran taloustieteilijät ovat suhtautuneet Mazzucaton ajatuksiin varsin nyreästi. Taloustieteilijät muodostavat episteemisen yhteisön – tietynlaisen tiedon määrittämän yhteisön – jonka ideat vaikuttavat oleellisesti politiikkaprosesseihin ja politiikkojen muovautumiseen.
Siksi päätimme selvittää tarkemmin, miten sellaiset suomalaiset taloustieteilijät, jotka ovat merkittävissä yhteiskunnallisissa asemissa ja joilla siten on poliittista painoarvoa, suhtautuvat missioihin. Mitä he ajattelevat laajemmin kestävyyssiirtymään tähtäävästä innovaatiopolitiikasta?
Taloustieteilijät eivät helposti venytä ajatteluaan
Tutkimuksemme paljasti, että toisin kuin monet kestävyystutkijat, suomalaiset valtavirran taloustieteilijät eivät näe missiolähtöisessä innovaatiopolitiikassa suurta potentiaalia. Sen sijaan taloustieteilijät pitäytyvät taloustieteen “perusideoissa”, joiden mukaan innovaatiopolitiikan tulee rakentua alhaalta ylöspäin. Innovaatiotoiminnan resurssien pitää saada jakautua melko vapaasti, valtion ohjaavan roolin tulee olla rajattu ja innovaatiopolitiikan tavoitteena tulee olla tuottavuuden paranemisen kautta syntyvä talouskasvu.
Taloustieteilijät suhtautuivat jokseenkin torjuvasti kestävyyslähtökohdista nousevaan innovaatiopolitiikkaan.
Kun haastoimme taloustieteilijöitä nopean kestävyysmurroksen tarpeella ja siihen liittyvillä näkökulmilla, heidän ajatuksensa innovaatiopolitiikasta eivät mukautuneet haasteeseen käytännössä lainkaan. Taloustieteilijät eivät kiistäneet kestävyystieteen lähtökohtia, jotka nousevat luonnontieteen alati päivittyvistä löydöksistä, mutta eivät myöskään olleet valmiita muuttamaan niiden pohjalta omaa ajatteluaan. Toisin sanoen taloustieteilijät suhtautuivat jokseenkin torjuvasti kestävyyslähtökohdista nousevaan innovaatiopolitiikkaan.
Jos kestävyystutkijat tai muut tahot pyrkivät vaikuttamaan tulevaisuuden innovaatiopolitiikan suuntaan siten, että ekologisen kestävyyden kysymykset huomioidaan syvällisesti ja innovaatiopolitiikasta tehdään aiempaa päämäärätietoisempaa esimerkiksi missioiden kautta, heidän ei kannata odottaa näille ajatuksille tukea valtavirran taloustieteilijöiltä.
Kohti tulevia ideoiden välisiä kamppailuja
Tulevaisuuden innovaatiopolitiikan kannalta onkin keskeistä, minkä episteemisen yhteisön ideat pääsevät lopulta politiikkaprosesseissa voitolle. Myös materiaalisten olosuhteiden muutokset, esimerkiksi ilmastonmuutosten vaikutusten voimistuminen tai muuttuvat kansainväliset suhteet, saattavat tuoda eri alojen tutkijoiden näkökulmat lähemmäksi toisiaan
Lisäksi näemme, että teollisuuspolitiikan idean voimakas nousu kansainvälisen talousajattelun kärkeen saattaa tuoda suomalaisten ekonomistien ajattelua lähemmäksi kestävyystieteilijöitä. Päämäärätietoisen innovaatiopolitiikan tavoin teollisuuspolitiikka pyrkii aktiivisesti uudistamaan taloutta yhteiskunnallisten tavoitteiden mukaisesti.
Materiaalisten olosuhteiden muutokset, esimerkiksi ilmastonmuutosten vaikutusten voimistuminen tai muuttuvat kansainväliset suhteet, saattavat tuoda eri alojen tutkijoiden näkökulmat lähemmäksi toisiaan.
Viime vuosina teollisuuspolitiikasta on haettu tukea etenkin Yhdysvalloissa mutta myös Euroopassa niin vihreän siirtymän edistämiseksi kuin myös uusiin geopoliittisiin jännitteisiin sopeutumiseksi. Teollisuuspolitiikan ideaa ovat kehittäneet taloustieteilijät kuten Dani Rodrik ja Daron Acemoglu, joita myös suomalaiset ekonomistit laajasti arvostavat.
Voi siis olla, että päämäärätietoiselle innovaatiopolitiikalle on tulevaisuudessa enemmän tilaa kuin miltä tällä hetkellä tutkimustulostemme perusteella näyttää. Ei kuitenkaan ole itsestään selvää, että nimenomaan ekologiseen kestävyyteen tähtäävät tavoitteet ovat jatkossa kärkisijalla – ajatellaanpa esimerkiksi Donald Trumpin pian alkavaa toista presidenttikautta. Ideoiden kentällä käydään jatkuvaa kamppailua.
YTM Jussi Ahokas on ekonomisti ja tutkija BIOS-tutkimusyksikössä.
KTT, dosentti Paavo Järvensivu on tutkija ja perustajajäsen BIOS-tutkimusyksikössä.
VTT Tero Toivanen on tutkija ja perustajajäsen BIOS-tutkimusyksikössä ja vieraileva tutkija talous- ja sosiaalihistoriassa Helsingin yliopistossa.
Artikkelikuva: Alexa / Pixabay
