Ranskan Marine Le Penin presidenttikampanja on jo kovassa vauhdissa. Mukaan on valjastettu niin blogi, harkitun arkinen olemus kuin suloiset eläinkuvat.
Vuonna 2012 Marine Le Pen piti puhetta Euroopan parlamentissa. Hänen hiuksensa oli sitaistu ylös sinisellä muoviklipsillä.
Kyse oli harkitusta yksityiskohdasta. Le Monden journalistin mukaan tämä osoittaa, että Le Pen hallitsee sekä julkisen että yksityisen tilan: ”hän on julkisessa tilassaan kotonaan kuin kylpyhuoneessaan”.
Le Penin julkisivu on huolellisesti rakennettu esimerkki populistisesta vaikuttamisesta ja viestinnästä. Tässä oma roolinsa on myös Le Penin blogilla, Mes carnets d’esperancesilla, ”toiveiden lehtiöllä”.
Toiveiden lehtiö
Ranskassa poliitikkoblogit ovat melko tuore ilmiö. Mes carnets d’esperances aloitti helmikuussa 2016.
Esittelytekstissä Le Pen kuvailee itsensä vapaana naisena, äitinä, joka haluaa toimia maansa eteen. Front Nationalin tunnuksien ja trikolorin värin sijaan logona on sininen ruusu.
”Madame Toutlemonde”, ”Rouva Kuka-tahansa”, on nähtävä ennen kaikkea ranskalaisesta kontekstista käsin.
Kuvissa Le Pen hymyilee ja halailee kissojaan, silittää vuohia tai vasikan turpaa. Hän esittelee lomakuviaan, joissa hän kävelee Egyptissä, kastelee kukkiaan tai nojailee rennosti baarin pöytään. Guyanassa hän pitelee käsivarsillaan kahta loukkaantunutta laiskiaisen poikasta ja tuijottaa kaukaisuuteen. Nuoret ja lapset ympäröivät hänet ja hän näyttää kuuntelevan maanviljelijöiden huolia.
Hän tapaa myös asunnottoman ja kysyy, eikö oman maan avuntarvitsijaa tulisi auttaa enemmän kuin pakolaisia.
Kun vuoden 2011 Front Nationalin puheenjohtajuuskampanjan tarkoituksena oli ”dediabolisation” eli pirunkarkoitus, vielä pidemmälle menee vuonna 2016 avatun blogin tarkoitus: ”angelisation” eli enkelisöityminen.
Ranskalainen Closer-lehti julkaisi kuvan Le Penistä raidallisessa uimapuvussa, TeleMatin esitteli Le Penin kissoja. ”Madame Toutlemonde”, ”Rouva Kuka-tahansa”, on nähtävä ennen kaikkea ranskalaisesta kontekstista käsin.
Kun näkyvät naispoliitikot Rachida Dati tai Nathalie Kosciusko-Morizet poseeraavat stiletoissa ja mustassa nahassa, Le Pen korostaa huoletonta ”mumsy”-habitusta. Tämä ei ole suinkaan sattumaa, sillä eräs Le Penin keskeisistä retorisista keinoista on vedota äitiyteen, äiti Ranskaan. Terrori-iskujen jälkeen hän ilmoitti haluavansa suojella ranskalaisia kuin äiti lapsiaan.
Eräs Le Penin keskeisistä retorisista keinoista on vedota äitiyteen, äiti Ranskaan.
Habitusta on harkittu. Kun Ranskassa korostetaan julkisen puolen leikkauksia, on Le Monden journalistin mukaan sopivaa esiintyä huonosti leikatussa takissa.
Vaalien ennakkoasetelma
Mes carnets d’esperances -blogi on elänyt viime kuukaudet hiljaiseloa. Kyseessä ei ole sattuma: tarkempi viestintästrategia määrittyy, kun kaikki presidentinvaalien ehdokkaat tiedetään.
Joulukuussa blogiin nousi kaksi kertaa Les Republicains -puolueen presidenttiehdokkaan Francois Fillonin kasvot mustanpuhuvana lähikuvana. Fillon alleviivaa katolisia perhearvoja, haluaa rajoittaa siirtolaisuutta ja islamia sekä vastustaa aborttia. Fillon, jolla on 35 vuotta poliittista uraa, haluaa ”muuttaa poliittisen järjestelmän.” Hän edustaa Le Penille erityistä uhkaa.
Sosialistit eivät ole vielä valinneet ehdokastaan. Manuel Valls ja omalta listaltaan lähtevä Emmanuel Macron ovat muita mahdollisia ehdokkaita Fillonin, Jean-Luc Melenchonin ja Le Penin lisäksi.
Kaksivaiheisessa presidentinvaalissa oikeiston ehdokas on aina ollut mukana toisella kierroksella. Vasemmisto on pudonnut kahdesti ensimmäisellä kierroksella, vuosina 1969 ja 2002.
On enemmän kuin todennäköistä, että oikeiston ehdokas on toisella kierroksella nytkin.
Ranskan presidentinvaaleilla on ollut tapana yllättää, mutta professori Dominique Reynien mukaan kun keskeisiksi teemoiksi nousevat maahanmuutto, islamistiterrorismi, verotus ja turvallisuus, on enemmän kuin todennäköistä, että oikeiston ehdokas on toisella kierroksella nytkin.
Blogi politiikan välineenä
Mes carnets d’esperances tähtää ennen kaikkea Le Penin eetoksen rakentamiseen. Luotettavuus – kuvissa esiinnytään mustissa jakkupuvuissa EU:ssa – on tärkeää, kun puoluetta rasittavat muun muassa lahjusepäilykset.
Äitiys ja tavallisuus (tunikat, flip-flopit, eläinten hoivaaminen) on keskeistä, kun vastustetaan poliittista eliittiä ja toisaalta siirtolaisuutta. Le Penin kieltä tutkineen Stanfordin yliopiston ranskan kielen professori Cecile Alduyn mukaan Le Penin retoriikka ei eroa merkittävästi hänen isästään, Jean-Marie Le Penistä.
Heidän retoriikassaan alkutilanne nähdään katastrofaalisena ja siihen tarvitaan muutos. Ranskasta halutaan ranskalaisempi, sillä se on tuhoutumassa. Ranskan kunniakas menneisyys halutaan takaisin.
Kommenttimahdollisuutta blogikirjoituksissa ei ole.
Argumentoidessaan maahanmuuttoa vastaan Le Pen käyttää paljon lukuja. Nämä saavat hänet kuulostamaan vakuuttavalla. Islamista puhuessaan hän käyttää yleistyksiä ja ulottaa islamin käsitteen pitkälle. Hän rinnastaa halal-lihan syömisen ja radikaalin islamin.
Blogissa Le Pen käyttää pehmeämpää viestintää, suostuttelee lukijoitaan ja käyttää kohdentamisen keinoja: ”Mitä tästä ajattelette?” Blogikirjoitukset on signeerattu tuttavallisesti nimellä Marine. Kommenttimahdollisuutta niissä ei ole.
Bourdieu ja habitus
Miksi sellaiset yksityiskohdat kuin hiusklipsit ovat niin tärkeitä, että journalistit ja politiikan tutkijat kiinnittävät niihin huomionsa? Kyse on julkisen ja yksityisen sekoittumisesta.
Tällä haetaan aitoutta, sitä, että kansan asialla oleva poliitikko on ”aito”, vähän homssuinen. Näin hän on uskottavampi myös vastustaessaan etablisoitunutta eliittiä.
Pierre Bourdieun habitus-käsitettä lainaten Le Peniin on helppo identifioitua. Hän on jotain muuta kuin äärioikeiston keulakuva tai omaa etuaan ajava karriääripoliitikko.
VTM, FM Laura Parkkinen on vapaa toimittaja ja tutkija, joka on erikoistunut Ranskaan ja populismiin. Keväällä 2017 Parkkinen toimii tuntiopettajana ja vierailevana tutkijana Université de Bourgognessa.
