Yksin tulleiden turvapaikanhakijanuorten arjen selviytymistaidot ovat monimuotoisia ja kekseliäitä. Kokemustietoa näistä selviytymistaidoista tulisi hyödyntää tehokkaammin turvapaikanhakijanuorten kotoutumispolun kehittämisessä.
Vierailin keväällä 2017 vapaaehtoisena ja tutkijana osana Suomen Akatemian rahoittamaa TRUST-kärkitutkimushanketta alaikäisten perheryhmäkodissa Bremenin osavaltiossa Saksassa 10 viikon ajan. TRUST-hankkeessa tutkittiin yksin tulleiden alaikäisten pakolaisnuorten ja -lasten kuuluvuuden tunnetta.
Kentällä toimiessani olin mukana asumisyksikön rutiineissa ja nuorten harrastuksissa. Perheryhmäkodissa asui yhdeksän 16–19-vuotiasta Afganistanista, Syyriasta ja Somaliasta kotoisin olevaa nuorta.
Tässä kirjoituksessa pohdin erityisesti Saksassa tekemäni kenttätyön pohjalta, millä tavoin nuorten selviytymistaidot näkyivät perheryhmäkodin arjessa. Lopuksi pohdin, miten näitä yksin tulleiden nuorten voimavaroja voitaisiin tukea paremmin myös suomalaisen kotouttamispolun kehittämisessä.
Ilman huoltajaa maahan saapuneet alaikäiset ovat haavoittuvassa asemassa olevia lapsia ja nuoria. Heidän arkielämäänsä varjostavat muun muassa yksinäisyys, pelko kielteisestä oleskeluluvasta ja huoli kotimaahan jääneistä sukulaisista.
Yksin tulleet alaikäiset turvapaikanhakijat nähdään institutionaalisen hoivan näkökulmasta usein oman elämänsä uhreina ja passiivisina nuorina. Mediassa toistuva inhimillinen myötätuntopuhe edelleen vahvistaa kuvaa haavoittuvista nuorista.
Usein myötätuntoa huokuvassa hoivapuheessa unohdetaan, että nämä nuoret ovat useassa tapauksessa olleet vastuussa toimeentulon hankinnasta. He ovat selviytyneet kotimaansa konflikteista ja ovat valmiita panostamaan paljon saadakseen mahdollisuuden uuteen elämään.
Ilman huoltajaa tulleet turvapaikanhakijanuoret ovat sinnikkyyden mestareita. Heillä on monipuolisia selviytymistaitoja, joiden avulla he oppivat kestämään vastaanottoprosessin hitautta ja epävarmuutta.
Resilienssi yksin tulleiden arjessa
Resilienssi eli selviytymiskyky viittaa taitoihin, joiden avulla yksilö tai yhteisö pystyy torjumaan erilaisia kriisitilanteita ja säilyttämään toimintakykynsä arjessa. Selviytymiskykyä voidaan pitää yhtenä tärkeimmistä hyvinvointia ja mielenterveyttä suojaavista tekijöistä.
Yksin tulleiden turvapaikanhakijoiden kohdalla resilienssillä on erityisen tärkeä rooli, sillä nuoret ovat uudessa kotimaassaan usein vaikeassa, henkistä hyvinvointia kuormittavassa elämäntilanteessa.
Muun muassa jatkuvuus, oppiminen ja muutoskyky, positiivisen ajattelutavan omaksuminen sekä itsenäisesti toimiminen ovat tekijöitä, jotka suojaavat nuorten mielenterveyttä ja vahvistavat uudessa yhteiskunnassa pärjäämistä.
Yksin tulleiden nuorten resilienssistä on tuotettu viime vuosina paljon tutkimustietoa. Karkeasti nuorten turvapaikanhakijoiden selviytymiskyky voidaan jakaa sisäisiin ja ulkoisiin ominaisuuksiin. Muun muassa itseluottamus, kärsivällisyys, optimismi ja toivo ovat sisäisiä tekijöitä, jotka voivat vahvistaa nuoren sinnikkyyttä ja vaikeasta elämäntilanteesta selviytymistä.
Ulkoiset selviytymistä tukevat tekijät ovat puolestaan sidoksissa nuorten kulttuuri-identiteettiin. Miten eri tavoin nuori pystyy muuntamaan ja käyttämään omaa identiteettiään koti- ja vastaanottomaan välillä? Miten hän poimii molemmista kulttuureista voimaannuttavia ja arjessa jaksamaan auttavia asioita uudessa kotimaassaan?
Tutkijat Muireann Ní Raghallaigh ja Robbie Gilligan ovat tunnistaneet ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoita koskevassa tutkimuksessaan erilaisia nuorten selviytymistaitoja. Heidän mukaansa muun muassa jatkuvuus, oppiminen ja muutoskyky, positiivisen ajattelutavan omaksuminen sekä itsenäisesti toimiminen ovat tekijöitä, jotka suojaavat nuorten mielenterveyttä ja vahvistavat uudessa yhteiskunnassa pärjäämistä.
Monipuoliset selviytymistaidot
Kenttätyökokemukseni perusteella toivo tulevaisuutta kohtaan, positiivinen elämänasenne, vertaissuhteiden merkitys, toimijuus ja itsenäisyys korostuivat nuorten arjen selviytymistaidoissa.
Turvapaikanhakijanuoret olivat hämmästyttävän voimakastahtoisia, ja heillä oli vahva halu aloittaa uusi elämä uudessa kotimaassaan. Sinnikkyys oli ennen kaikkea tahtoa ja toivoa löytää oma paikka ja suunta elämälle.
Toivo esiintyi turvapaikanhakijanuorten jokapäiväisessä elämässä ja keskusteluissa haaveiden ja unelmien kautta. Nuorten haaveet olivat arkisia: käydä koulua, hankkia ammatti ja asunto sekä elää ilman väkivallan uhkaa. Nuorten arjessa korostui positiivinen usko tulevaisuuteen.
Eräs nuori kuvasi minulla läksyjen teon yhteydessä, kuinka hänen elämänsä on raskasta eikä hän jaksa tällä hetkellä keskittyä koulunkäyntiin, koska hänellä ei ole varmuutta saako hän oleskeluluvan Saksaan. Nuori tarkensi, että ”sitten kun” hän saa tiedon, että voi jäädä, niin hänen elämässään kaikki palat loksahtavat varmasti paikalleen.
Kommentti kuvaa hyvin sitä epävarmuutta ja väliaikaisuutta, jota nuoret joutuvat pitkittyneen oleskeluprosessin aikana sietämään. Toisaalta kommenttiin sisältyy orastavaa toivoa valoisammasta tulevaisuudesta.
Perheryhmäkodin ilmapiirissä korostuivat positiivinen elämänasenne ja huumori nuorten tavatessa muita nuoria, vapaaehtoisia ja työntekijöitä. Iloisuus ja hyväntuulisuus vaikuttivat merkittävästi koko perheryhmäkodin henkeen ja tunnelmaan.
Nuorten hyväntuulisuus helpotti työntekijöiden jaksamista ja loi laajempaa positiivista ilmapiiriä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta perheryhmäkotiin. Toisaalta huumori oli nuorille väline, jonka kautta he purkivat vaikeitakin asioita, kuten oleskelulupaan liittyvää epävarmuutta ja ulkopuolisuuden kokemuksia.
Vertaissuhteet ovat yksi tärkeimmistä nuoren selviytymistä ylläpitävistä ja hyvinvointia suojaavista tekijöistä. Yksin tulleiden turvapaikanhakijanuorten vertaissuhteissa korostuvat samassa elämäntilanteessa olevien nuorten merkitys. Vertaissuhteet ovat tärkeimpiä sosiaalisia verkostoja, joista muodostuu yksin tulleille usein perheiden korvikkeita.
Ystävien tuki, yhdessä oleminen ja läheisyys vahvistavat nuoren henkistä hyvinvointia ja nuoren selviytymistä uudessa yhteiskunnassa. Toisaalta vertaisten tuki saattaa olla hyvinkin arkista, kuten esimerkiksi ruokakulujen jakamista, vaatteiden ja kuntosalikorttien lainaamista tai tulkkausapua arjen erilaisissa tilanteissa.
Vertaissuhteilla on näin ollen kaksi merkitystä nuoren hyvinvoinnille. Vertaissuhteet mahdollistavat yhteisön, johon kiinnittyä ja kuulua sekä tarjoavat arkista apua erilaisissa ongelmatilanteissa.
Kenttätyökokemukseni ei vahvista mediassa toistuvaa osattomuuden tai passiivisuuden puhetta, jossa yksin tulleet nuoret nähdään uhreina ja toimettomina nuorina.
Nuorten toimijuus ja itsenäisyys näyttäytyivät perheryhmäkodin arjessa monipuolisesti. Oma kenttätyökokemukseni ei vahvista mediassa toistuvaa osattomuuden tai passiivisuuden puhetta, jossa yksin tulleet nuoret nähdään uhreina ja toimettomina nuorina.
Perheryhmäkodin nuoret osallistuivat muun muassa koulunkäyntiin, kielenopetukseen ja työharjoitteluihin. Yhdellä nuorella oli koulun ohella työpaikka.
Nuoret harrastivat liikuntaa, he tapasivat usein kavereitaan tai vierailivat muissa perheryhmäkodeissa. Lisäksi he valmistivat päivittäin itse oman ruokansa.
Aina toimijuus ja itsemäärääminen ei ollut aina kitkatonta perheryhmäkodin arjessa. Tyypillinen esimerkki arjen kamppailusta ja itsemääräämisestä oli, milloin ja millä ehdoin perheryhmäkodin yhteistä keittiötä saisi käyttää.
Melun ja häiriön vuoksi perheryhmäkodin keittiö oli päätetty sulkea yöajaksi. Asumisyksikön nuoret eivät hyväksyneet keittiön lukitsemista.
Yksi nuorista ilmaisi perheryhmäkodin talokokouksessa terävästi mielipiteensä henkilökunnalle: ”Tämä on meidän kotimme. Kun Te olette kotonanne, niin tuleeko joku ja lukitsee teidän keittiönne?”.
Yllä oleva esimerkki osoittaa, miten perheryhmäkodin arjessa neuvoteltiin nuorten toimijuuden rajoista ja mahdollisuuksista päättää omaa elämää koskevista kysymyksistä.
Miten nuorten selviytymistaitoja voisi hyödyntää kotoutumisessa?
Tässä kirjoituksessa olen nostanut esille kenttätyökokemukseni perusteella neljä erilaista yksin tulleiden pakolaisnuorten resilienssiä tukevaa tekijää: toivo, positiivinen elämänasenne, vertaissuhteiden merkitys ja toimijuus. Nämä kaikki tekijät suojaavat ja vahvistavat turvapaikanhakijanuorten hyvinvointia.
Yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijanuorten selviytymistaidot tulisi tunnistaa ja aktiivisesti tukea suomalaisessa vastaanottojärjestelmässä. Tämä tarkoittaa, että kotoutumispolussa tulisi ymmärtää esimerkiksi ystävyys- ja vertaissuhteiden merkitys sekä vahvistaa nuoren omaa toimijuutta ja itsenäisyyttä. Vastaanottovaiheen sosiaalisen tuen palveluissa nuoren voimavarat tulisi nostaa keskiöön.
Haavoittuvasta asemasta ja pakolaisuudesta huolimatta ilman huoltajaa saapuneet turvapaikanhakijanuoret ovat äärimmäisen sinnikkäitä ja omaavat monipuolista toimijuutta.
Ilman huoltajaa saapuneilla lapsilla ja nuorilla tulisi olla riittävästi tukea ja ohjausta tarjolla. Yksin tulleet alaikäiset turvapaikanhakijanuoret tarvitsevat luotettavia aikuisia, jotka tukevat nuoren itsenäistymistä ja tarjoavat tukea mahdollisiin arjen haasteisiin. Turvapaikanhakijanuorten erilaisia mentori-, kummi- ja ystävyysprojekteja tulisi yhdistää tiiviimmin kotoutumisen käytäntöihin.
Haavoittuvasta asemasta ja pakolaisuudesta huolimatta ilman huoltajaa saapuneet turvapaikanhakijanuoret ovat äärimmäisen sinnikkäitä ja omaavat monipuolista toimijuutta. Yksin tulleilla nuorilla on suuri halu kotoutua ja aloittaa uusi elämä uudessa kotimaassaan. Useat tutkimukset osoittavat, että yksin tulleet pärjäävät hyvin tulevaisuudessa, mikäli heille on vastaanottovaiheen alussa tarpeeksi tukea ja palveluita saatavilla.
Suomessa ilman huoltajaa tulleen turvapaikanhakijan tulevaisuuden toivon esteenä on tempoileva, kiristyvä ja nopeasti muuttuva turvapaikkapolitiikka. Pelko lyhyistä, vuoden mittaisista oleskeluluvista ja kielteisten oleskelulupien lisääntyminen heikentävät turvapaikanhakijanuorten uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen Suomessa.
Tempoilevan ja kiristyvän turvapaikkapolitiikan sijaan Suomessa tarvitaan inhimillistä lasten- ja nuorten integraatiopolitiikkaa, joka huomioi nuorten voimavarat, monimuotoisen toimijuuden ja sinnikkyyden.
HTM Jaakko Tuominen työskentelee Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa Suomen Akatemian TRUST-kärkihankkeessa (2016–2018).
