Nuoria moititaan usein laiskasta poliittisesta osallistumisesta. Mutta olemmeko muistaneet kysyä heiltä, mikä heidän mielestään on tärkeää yhteiskunnallista vaikuttamista?
Nuorista puhutaan usein kriisikertomusten kautta. Nuoret eivät äänestä, eivät liity puolueisiin, eivät osallistu, eivät vaikuta. Onkin totta, että Suomessa äänestysprosentti on laskenut viime vuosikymmeninä.
Tämä ei koske kuitenkaan vain nuoria. Vaikka esimerkiksi vuoden 2017 kuntavaaleissa vähiten vaaliuurnilla kävivät 18–24-vuotiaat, keski-ikäisillä äänestäjillä on niin ikään pitkä matka eläkeläisten äänestysinnokkuuteen. Silti huolipuhe koskettaa eniten nuoria.
Nuorten alhaista äänestysprosenttia ei voi kuitenkaan tulkita automaattisesti merkiksi demokratiavajeesta ja nuorten yleisestä yhteiskunnallisesta passiivisuudesta. Anni Rytioja ja Kirsi Pauliina Kallio esittävät, että nuorten osallistumisen ja aktiivisuuden arviointi perustuu usein institutionaaliselle käsitykselle osallistumisesta, jolloin muodollisen politiikan ulkopuolelle jäävä nuorten poliittinen aktiivisuus jää huomiotta.
Muodollisen politiikan ulkopuolelle jäävä nuorten poliittinen aktiivisuus jää huomiotta.
Nuorten poliittista aktiivisuutta koskevaan huoleen on pyritty vastaamaan erilaisilla osallistamistoimenpiteillä. Outi Lepolan ja Venla Kokon mukaan useat osallistamistoimenpiteet näyttäytyvät kuitenkin enemmän nuorten kontrolloimisena kuin aitona yrityksenä lisätä demokraattista osallistumista.
Rytioja ja Kallio huomauttavat lisäksi, että nuorten saaminen vaaliuurnille osallistaa heitä muodolliseen politiikkaan, mutta ei anna heille oikeutta vaikuttaa itseään koskeviin asioihin.
Heidän mukaansa käsitys nuorten poliittisesta passiivisuudesta on osittain seurausta siitä, kuinka poliittisesta aktiivisuudesta nuorilta kysytään ja kuinka politiikka ja osallistuminen määritetään näissä tarkasteluissa. Tästä johtuen nuorten kansalaisuuden teot eli kaikki se arkinen osallistuminen, mitä nuoret jatkuvasti tekevät, jää usein tutkimuksessa huomiotta.
Yhdenvertaiset mahdollisuudet yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?
Samalla kun nuorten poliittista osallistumista koskevassa keskustelussa tulisi kysyä, miten politiikka ja osallistuminen määritetään, tulisi myös pohtia sitä, keistä nuorista oikeastaan puhutaan. Nuoret ovat moninainen joukko nuoria ihmisiä, joiden kansalaisuuden teot ymmärrettävästi eriävät toisistaan heidän elämäntilanteidensa, arvojensa ja kiinnostuksen kohteidensa mukaisesti.
Nuoret ovat moninainen joukko nuoria ihmisiä, joiden kansalaisuuden teot ymmärrettävästi eriävät toisistaan heidän elämäntilanteidensa, arvojensa ja kiinnostuksen kohteidensa mukaisesti.
Edellä mainitussa Rytiojan ja Kallion tutkimuksessa todetaan, että nuoret liittävät politiikan arkiseen päätöksentekoon ja ihmissuhteisiin. Keskeistä nuorten poliittisen toiminnan tarkastelulle onkin toimijuus eli yksilön vaikuttamisen kyvyt ja mahdollisuudet.
Pidämmekin tärkeänä huomioida, että nuoret eivät eroa ainoastaan arvoiltaan ja kiinnostuksen kohteiltaan, vaan nuorten ”aktiivisuus” tai ”passiivisuus” liittyy myös siihen, millaisia vaikuttamisen mahdollisuuksia ja kokemuksia yksittäisellä nuorella on. Toimijuus, samoin kuin poliittinen toiminta, toteutuu viime kädessä yhteiskunnassa, jossa kaikki yksilöt eivät ole tasa-arvoisia.
Keskustelemmekin seuraavassa esimerkinomaisesti kahdesta vähemmistöryhmästä, joilla on omat yhteiskunnallisen toiminnan ja vaikuttamisen väylänsä.
Vammaisten nuorten kohdalla vaikuttamisen haasteiden voidaan ajatella liittyvän erityisesti nuorten asemaan ja toimijuuteen palvelujärjestelmässä. Romaninuorten kohdalla nuorten äänen kuulumiselle tuottaa haasteita näiden asema oman yhteisön sisällä.
Vammaiset nuoret toimijoina – omassa elämässään ja yhteiskunnassa
Monilla nuorilla on kokemus siitä, että heidät nähdään ainoastaan jonkin tietyn ominaisuuden kautta, esimerkiksi sukupuolen, ihonvärin tai iän. Vammaisten nuorten kohdalla tyypillinen kokemus on, että heidät kohdataan ensisijaisesti vammaisina henkilöinä.
Tämä saattaa johtaa siihen, että vammaisia nuoria ei kohdata nuorina ihmisinä, joita kiinnostavat ja mietityttävät samat asiat kuin muitakin saman ikäisiä nuoria ja joilla on yhtäläinen oikeus nuoruuteen.
Vammansa vuoksi vammaiset nuoret ovat usein tiiviisti erilaisissa palveluissa ja tekemisissä monien asiantuntijoiden kanssa. Ideaalisesti näiden palveluiden tulisi tukea nuorten osallisuutta ja tuottaa kohtaamisen ja kuulluksi tulemisen kokemuksia.
Useissa tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että vaikka nuorten toiveena on tulla kohdatuiksi yksilöinä, ammattilaiset usein lähestyvät nuoria ensisijaisesti vamman kautta. Tämä vamman ensisijaisuus voi tarkoittaa sitä, että nuori kokee, että hän ei voi tuoda esiin itselleen tärkeitä asioita tai että hän ei tule kuulluksi omaa elämäänsä koskevissa asioissa.
Living Life to the Fullest -tutkimusprojektin vertaistutkija Emma Vogelmanin mukaan vammainen nuori voikin olla jatkuvasti tekemisissä erilaisten ammattilaisten kanssa ja vastata satoihin vammaa koskeviin kysymyksiin ilman, että kukaan kysyy, miltä sinusta tuntuu, millaista on olla nuori ja vammainen.
Jos nuori ei koe, että oma ääni kuuluu itseä koskevissa asioissa, on vaikea ajatella, että omalla äänellä olisi merkitystä laajemmin yhteiskunnassa.
Näemme, että nämä kohtaamattomuuden ja kuulluksi tulemattomuuden kokemukset väistämättä vaikuttavat nuorten kokemukseen omasta toimijuudestaan ja heidän yhteiskunnalliseen osallisuuteensa. Jos nuori ei koe, että oma ääni kuuluu itseä koskevissa asioissa, on ymmärrettävää, että on vaikea ajatella, että omalla äänellä olisi merkitystä laajemmin yhteiskunnassa.
Vammaisten nuorten kohdalla tämän ”äänen” ja nuorten toimijuuden vahvistamisessa tärkeä rooli on usein vammaisjärjestöillä. Järjestöt toimivat sekä keskeisenä vertaistuen ympäristönä, nuorille suunnatun vapaa-ajantoiminnan tarjoajina että poliittisen vaikuttamisen väylinä.
Yksittäisten vammaisjärjestöjen oman nuorisotoiminnan ja -ryhmien lisäksi vammaisjärjestöt tekevät yhteistyötä vammaisia nuoria koskevan tiedon ja tietoisuuden lisäämiseksi sekä poliittisessa vaikuttamisessa – näin toimivat esimerkiksi Seitti ry ja Vammaisjärjestöjen nuorisoyhteistyö VNY. Keskeinen väylä poliittiseen vaikuttamiseen on myös osallistaa vammaiset nuoret valtakunnalliseen yhdenvertaisuustyöhön ja nuorisopoliittiseen vaikuttamiseen.
Romaninuoret, yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja politisoituminen
Samoin kuin muutkin nuoret, romaninuoret haluavat vaikuttaa heitä lähellä oleviin ja tärkeisiin asioihin. Romaniyhteisössä poliittinen vaikuttaminen tapahtuu usein kansalais- ja järjestötoiminnan kautta. Nuorten toimijuuteen ei ole kuitenkaan kiinnitetty suurtakaan huomiota romanien aktivismia koskevissa tutkimuksissa.
Romaniyhteisössä vallitsee ikään ja sukupuoleen perustuva hierarkia. Tämän vuoksi romaninuorten on joskus vaikeaa saada äänensä kuuluviin yhteisön sisällä. Siksi nuorten ääni ei myöskään kantaudu laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Romaninuoret ovat perustaneet omia vaikuttamisen foorumeita.
Tästä asetelmasta johtuen romaninuoret ovat perustaneet omia vaikuttamisen foorumeita, kuten Romaninuorten neuvoston. Sen puheenjohtaja Dimitri Lindgrenin mukaan neuvoston tarkoituksena on tuoda romaninuorten ääni esille suomalaisessa yhteiskunnassa.
Tällä hetkellä nuorten keskuudessa koetaan tärkeäksi huomion kiinnittäminen romaninuorten kohtaamaan rasismiin, syrjintään ja romanivastaisuuteen eli antigypsyismiin. Neuvoston tavoitteena on lisäksi lisätä romaninuorten tietoisuutta ihmisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä.
Romaninuorten neuvosto on vieraillut eri Euroopan maissa ja verkostoitunut eri maiden romaninuorten kanssa. Näin myös kansainvälinen romaniaktivismi on osa suomalaisten romaninuorten toimintaa.
Nuorten määrittämää osallisuutta ja kansalaisuuden tekoja tutkimassa
Jotta voitaisiin tavoittaa se, mitä poliittinen ja yhteiskunnallinen osallistuminen nuorille todella on, tulisi tutkijoiden osata irtaantua vakiintuneista malleista ja aidosti pyrkiä ymmärtämään nuorten maailmaa heidän sanoillaan, toteavat Rytioja ja Kallio.
ALL-YOUTH-tutkimushanke toteutti Demi-lehden kanssa keväällä 2018 kyselyn, jossa Demin lukijoilta kysyttiin muun muassa vaikuttamisesta ja siitä, kuinka he vaikuttivat omassa elämässään. Kyselyyn osallistui 940 nuorta.
Nuoret tekevät jo parhaillaan elämässään yhteiskunnallisesti tärkeitä valintoja.
Osa nuorista kertoi äänestävänsä ja osallistuvansa poliittisesti, mutta suurin osa nuorista mainitsi hyvin arkisia vaikuttamisen muotoja. He pyrkivät esimerkiksi syömään enemmän kasvisruokaa, keräämään roskia luonnosta, ostamaan enemmän vaatteita kirpputoreilta tai toimimaan omassa koulussaan kiusaamisen ehkäisemiseksi. Nämä aiheet ovat lähellä nuorten elämää, mutta tarkemmin katsottuna ne ovat myös suurempia yhteiskunnallisia tekoja.
Nuoret tekevät jo parhaillaan elämässään yhteiskunnallisesti tärkeitä valintoja, kuten esimerkiksi yllä mainitussa kyselyssä esiin tullut kasvissyönti tai vaikkapa nuorten lähiyhteisössä tapahtuva vertaisten tukeminen. Tutkijoina meidän tulee varmistaa, että tämä arvokas toiminta tulee sekä tutkimuksessa että yhteiskunnassa tunnustetuksi.
Pyrimmekin käynnissä olevissa ja käynnistyvissä tutkimuksissamme huomioimaan sen, että nuoria kuultaessa tulee tehdä tilaa myös nuorten omille osallisuuden ja vaikuttamisen määrityksille. Sen sijaan, että lähestyisimme nuoria tulevina aikuisina ja kansalaisina, haluamme tutkimuksissamme asemoida osallistujat jo yhteiskunnallisiksi toimijoiksi. Samoin tärkeää on tunnistaa nuorten osallistumiselle asettuvia moninaisia esteitä ja haasteita.
Reetta Mietola, Anna Suni ja Marko Stenroos ovat tutkijoita ALL-YOUTH-tutkimushankkeessa. Tutkimus on rahoitettu Suomen Akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston päätöksellä, hanke ALL-YOUTH, päätösnumero 312689.
Kirjoitus on osa Nuoret ja kestävän tulevaisuuden avaimet -sarjaa.
Edit.: 31.10.2018 klo 19.13: Otsikkoa muutettu.
