Sananvapauden puolustamisen näkökulmasta ulkomaalaisen kristilliskonservatiivisen järjestön rooli tunnetun kansanedustajan tukijana oikeusprosessissa herättää kysymyksiä.
Vuonna 2021 alkanut oikeusprosessi, jossa kansanedustaja Päivi Räsästä (kd.) syytetään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, on saanut paljon huomiota mediassa. Tätä kirjoitettaessa tapaus on korkeimman oikeuden käsittelyssä. Oikeusjutun keskeiset kysymykset koskevat Räsäsen kirjoituksia homoseksuaaleista sekä sanan- ja uskonnonvapautta.
Sananvapaus on perusoikeus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan demokratia edellyttää, että myös loukkaavat, järkyttävät ja häiritsevät ilmaisut ovat lähtökohtaisesti sananvapauden piirissä. Sananvapautta voidaan rajoittaa vain Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan määrittelemien kriteereiden täyttyessä. Rajoitukset ovat sallittuja vain tietyistä syistä, esimerkiksi kansallisen turvallisuuden vuoksi, rikollisuuden estämiseksi tai muiden henkilöiden maineen turvaamiseksi. Myös uskonnonvapaus on turvattu perustuslaissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa.
Räsäsen kirjoitukset asettuvat jonnekin sanan- ja uskonnonvapauden ja kiihottamisrikoksen raja-alueille. Korkeimman oikeuden perusteluista lopulta selviää, kuinka merkittävä tapaus on juridisesti.
Vihapuhe ei ole oikeudellinen termi
Räsästä syytetään rikoksesta kiihottamiseen kansanryhmää vastaan homoseksuaaleja koskevien kirjoitusten perusteella. Luther-säätiö julkaisi yhden näistä, Räsäsen kirjoittaman pamfletin. Räsäsen lisäksi syytettynä on myös säätiön asiamies, piispa Juhana Pohjola. Räsänen ja Pohjola kiistävät syytteet.
Mediassa ja julkisessa keskustelussa on laajasti viitattu Räsäsen tapauksessa ”vihapuheeseen”. Vaikka termiä käytetään paljon arkikielessä, on tärkeää huomioida, että Räsästä ei syytetä vihapuheesta. Vihapuhetta ei Suomessa ole määritelty laissa eikä sillä ole kansainvälistä ja yleisesti hyväksyttyä määritelmää.
Vihapuheen lisäksi ”viharikosta” ei ole määritelty laissa, mutta Suomen rikoslain mukaan rangaistusta voidaan koventaa, jos rikos tehdään esimerkiksi uskontoon, vakaumukseen tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvasta syystä. Kyseessä oleva rikos voi olla mikä tahansa, esimerkiksi pahoinpitely tai laiton uhkaus.
Vihapuhetta ei Suomessa ole määritelty laissa eikä sillä ole kansainvälistä ja yleisesti hyväksyttyä määritelmää.
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan sen sijaan on määritelty rikoslaissa. Rikos koskee ilmaisuja, jotka uhkaavat, panettelevat tai solvaavat ihmisryhmää esimerkiksi ihonvärin, etnisen alkuperän, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella.
Käräjäoikeus ja hovioikeus hylkäsivät syytteet Räsästä vastaan vuonna 2022 ja vuonna 2023. Siksi ei ole yllättävää, jos jostakin näkökulmasta tarkasteltuna syytteet menivät liian pitkälle sananvapauden rajoittamisessa. On myös ymmärrettävää, että julkisessa keskustelussa huomio on keskittynyt oikeudellisten kysymysten sijaan oikeusprosessin luomaan draamaan.
Sananvapauden puolustamisen näkökulmasta rikosoikeudelliset kysymykset ovat kuitenkin vain pieni osa tapausta. Jos tutkii kokonaiskuvaa, toiset kysymykset nousevat esille.
Kristilliskonservatiivinen järjestö tukee oikeudenkäyntejä
Kansanedustaja Räsästä avustaa oikeusprosessissa Alliance Defending Freedom International (ADFI), jonka emojärjestö on yhdysvaltalainen Alliance Defending Freedom (ADF). Paul Coleman, joka toimii Päivi Räsäsen juridisena neuvonantajana, on ADF Internationalin johtaja.
Muun muassa Helsingin Sanomat ja Yle ovat selvittäneet järjestön roolia Räsäsen tukijana. ADF on jyrkästi kristilliskonservatiivinen järjestö, joka muun muassa vastustaa samaa sukupuolta olevien avioliittoa ja aborttioikeuksia. Järjestö on monen vuoden ajan ollut aktiivinen myös Euroopassa. Jo vuonna 2013 julkaistussa artikkelissa tutkija Laura Van den Eynde on todennut, että ADF on tehnyt seitsemän väliintuloa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Järjestön toiminnasta ja tavoitteista vaikuttaa olevan vain vähän saatavilla tieteellistä tutkimusta.
Jo vuonna 2013 tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että järjestö oli tehnyt seitsemän väliintuloa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Järjestön toiminnasta ja tavoitteista vaikuttaa olevan vain vähän saatavilla
tieteellistä tutkimusta.
Tunnetun kansalaisoikeuksia puolustavan järjestön Southern Poverty Law Centerin mukaan ADF on viharyhmä (hate group). Usean sadan työntekijän lisäksi järjestöllä on laaja verkosto asianajajia sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa.
ADFI on suuri ja tehokas toimija, joka ajaa tavoitteitaan strategisesti oikeusprosessien kautta maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi homoseksuaalisuuden tai aborttioikeuksien vastustamisen esittäminen uskonnollisena sananvapauskysymyksenä on osa tätä strategiaa, josta Räsäsen oikeustapaus on kuvaava esimerkki.
Emojärjestö ADF on ADFI:n kautta luonut vahvoja verkostoja ja yhteistyösuhteita Euroopassa. Global Project Against Hate and Extremism-järjestön vuonna 2021 julkaisema raportti From America with Hate kuvaa ADFI:n toimintaa Itä-Euroopassa, kuten abortin vastustamista Puolassa ja samaa sukupuolta olevien avioliittojen vastustamista Romaniassa. New York Times on vuonna 2025 tutkinut miten ADF on viime vuosina lisännyt vaikutusvaltaansa Britanniassa merkittävästi ja miten järjestö on tehnyt yhteistyötä laitaoikeistopuolue Reform UK:n johtajan Nigel Faragen kanssa edistääkseen tavoitteitaan.
ADF:lla on suuret taloudelliset resurssit. Brittiläisen OpenDemocracy-sivuston mukaan ADF käytti 5,2 miljoona dollaria toimintaan Euroopassa vuonna 2022. Corporate Europe Observatory -järjestön vuonna 2024 julkaiseman raportin mukaan ADF oli kaksinkertaistanut rahankäyttönsä Euroopassa vuoteen 2018 verrattuna. Raportin mukaan keskeinen tavoite toiminnassa on eurooppalaisen laitaoikeiston vahvistaminen.
Kansallisen keskustelukulttuurin kriisi ja vihamielinen vaikuttaminen
Kansanedustaja Räsäsen oikeusprosessin kautta ADF raivaa nyt itselleen tilaa suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. ADF on suuri, tehokas ja hyvin resursoitu ulkomaalainen järjestö, joka vastustaa Suomen laissa turvattuja oikeuksia. Tätä voi pitää huolestuttavana, erityisesti kansallisen keskustelukulttuurin nykyisessä tilassa.
Erimielisyydet, kyseenalaistaminen ja rajukin kritiikki kuuluvat julkiseen keskusteluun, mutta järjestelmällinen häirintä, painostus ja pelottelu hiljentävät tällä hetkellä ihmisiä. Esimerkiksi tietokirjoittajiin ja tutkijoihin kohdistuva häirintä on tunnistettu vakavaksi ongelmaksi, joka vaikuttaa negatiivisesti yhteiskunnallisen keskustelun laatuun.
Jo vuonna 2019 valtioneuvoston tilaama selvitys näytti kuinka vihapuhe vähentää päättäjien osallistumista julkiseen keskusteluun. Ylen vuonna 2024 teettämän kyselyn mukaan 67 prosenttia vastaajista koki keskustelukulttuurin menneen huonompaan suuntaan.
Avoin ja rakentava yhteiskunnallinen keskustelu, johon kansalaiset osallistuvat ilman pelkoa, on toimivan demokratian edellytys.
Avoin ja rakentava yhteiskunnallinen keskustelu, johon kansalaiset osallistuvat ilman pelkoa, on toimivan demokratian edellytys. Suomen kansalliseen turvallisuuteen kohdistuviin uhkiin kuuluu vihamielinen informaatiovaikuttaminen, joka pyrkii horjuttamaan demokratiaa syventämällä yhteiskunnallisia jakolinjoja. Kansallisen keskustelukulttuurin nykytila luo monia tilaisuuksia siihen.
Autoritaariset voimat ovat nousussa eri puolilla maailmaa ja demokraattisten valtioiden pitää olla varuillaan. Julkisessa keskustelussa sananvapaudesta voi luoda helposti erimielisyyksiä, jotka avaavat oven vihamieliselle vaikuttamiselle. Kansanedustaja Räsäsen oikeusprosessi on osa pitkän tähtäimen strategiaa, jossa suuri ulkomaalainen vaikuttajajärjestö ajaa tavoitteita, jotka ovat Suomen lain vastaisia. Oikeusprosessin lopputulemasta huolimatta tapauksella voi olla merkittäviä seurauksia sananvapaudelle tulevaisuudessa.
Joy Hyvärinen on Suomen PENin puheenjohtaja. Mielipiteet tässä artikkelissa ovat kirjoittajan omia.
Artikkelin kuvituskuva: Wesley Tingey / Unsplash
Artikkelia päivitetty 10.12.2025 klo 8.14: Korjattu sitaattinostoa lisäämällä siihen tarkentava vuosiluku tekstistä.
