Viime joulukuussa syttyneet protestit leimuavat Perussa. Ne ovat kiehumispiste vuosikymmeniä kestäneelle Andien ja Amazonin kansojen polkemiselle. Syrjitty kansanosa ei suostu enää vaikenemaan.
“Intiaanit kutsuvat näitä sameita jokia Yawar mayuiksi, koska ne paljastavat auringon valossa loiston, joka muistuttaa verta. He kutsuvat Yawar mayuksi myös sotatanssien väkivaltaista aikaa, hetkeä, jolloin tanssijat taistelevat.”
Näin kuvaa Perun yhteiskunnallisia jännitteitä perulainen antropologi ja kirjailija José María Arguedas vuonna 1958 julkaistussa romaanissaan Syvät joet.
Havainto yli kuudenkymmenen vuoden takaa on muuttunut Perun päivittäiseksi uutisvirraksi. Viime joulukuun 7. päivänä alkaneet tapahtumat sytyttivät Perussa verisen kansannousun.
Väkivallan kierre lähti liikkeelle, kun Perun entinen presidentti Pedro Castillo ilmoitti hajottavansa kongressin. Kongressi kieltäytyi hajoamasta ja erotti puolestaan presidentin. Entistä presidenttiä odottaa nyt syyte vallankaappausyrityksestä.
Perun poliittisen kriisin ymmärtämiseksi on seurattava Arguedaksen jalanjälkiä. Hänen elämäntyönsä keskittyi tarkastelemaan sitä, miten Perun eri etniset ryhmät joutuvat sovittelemaan yhteiseloaan samalla maaperällä.
Kiehumispisteessä
Tämän päivän konfliktissa on kyse vuosikymmeniä ammottaneesta eriarvoisuudesta pääkaupunkiseudun Liman keskusvallan ja vuoristoalueiden eli Andien unohdettujen hallintoalueiden välillä.
Perun Etelä-Andeilta maanlaajuisiksi levinneissä protesteissa vaaditaan väliaikaiseksi presidentiksi nousseen Dina Boluarten eroa, vaalien aikaistamista sekä äänestystä uudesta perustuslaista. Osa vaatii myös ex-presidentti Castillon vapauttamista.
Heikosta hallinnosta ja korruptiosyytöksistä huolimatta Perun vuoristoalueilla ihmiset tuntevat voimakasta yhteyttä ex-presidentti Castilloon. Hänen vaatimaton taustansa vuoristoseudun peruskoulun opettajana toi vuoden 2021 presidentinvaaleissa voitokkaan äänisaaliin etenkin Andien maaseuduilta.
Perun Etelä-Andeilta maanlaajuisiksi levinneissä protesteissa vaaditaan väliaikaiseksi presidentiksi nousseen Dina Boluarten eroa, vaalien aikaistamista sekä äänestystä uudesta perustuslaista.
Moni tukee Castilloa kongressin hajottamisyrityksestä huolimatta. Castillon vangitseminen ja kongressin päätös olla aikaistamatta vaaleja vuodelle 2023 oli viimeinen pisara, joka sai lasin vuotamaan yli.
Etelä-Perun suurimmissa kaupungeissa ihmiset lähtivät kaduille. Boluarte ja kongressi ohittivat mielenosoittajien vaatimukset järjettöminä, mikä löi bensaa liekkeihin.
Mielenosoittajat lisäsivät painetta sulkemalla teitä ja valloittamalla strategisia rakennuksia kuten Cuscon ja Punon kaupunkien lentokentät. Boluarten hallinto vastasi väkivallalla.
Kuolettavat protestit
Tammikuun 31. päivään mennessä mielenosoituksissa on kuollut Perun ihmisoikeusasiamiehen raportin mukaan 58 ihmistä. Heidän joukossaan on 47 protesteissa ja 10 tiesuluissa menehtynyttä siviiliä sekä yksi poliisi.
Kymmenet kuolleet eivät ole saaneet Boluartea taipumaan mielenosoittajien edessä. Cuscossa armeija ampui heitä tankeilla. Boluarte tai kongressi eivät ole kyseenalaistaneet poliisin ja armeijan kovia otteita, ja Boluarte kutsuu mielenosoittajia “vähemmistöksi, jotka vuodattavat isänmaan verta”.
Kongressin edustajat ovat syyttäneet levottomuuksista myös Bolivian ex-presidentti Evo Moralesia, laitonta kaivostoimintaa pyörittäviä rikollisia ja terroristijoukkoja. Viimeksi mainittu viittaa Perun 1980–90-luvuilla käytyyn veriseen sisällissotaan valtion ja kommunistisen, tarkemmin maolaisen sissijärjestö Loistavan Polun välillä.
Mielenosoituksissa menehtyneistä suurin osa on kuitenkin 15–25-vuotiaita nuoria, joilla ei ole kosketusta sisällissotaan.
Mielenosoituksissa menehtyneistä suurin osa on kuitenkin 15–25-vuotiaita nuoria, joilla ei ole kosketusta sisällissotaan. Moni heistä on kotoisin Etelä-Perun köyhistä maaseutukylistä. Joukossa oli myös koulumatkalla olleita lapsia, haavoittuneita auttamaan saapunut lääkäri sekä satunnaisia ohikulkijoita.
Amerikan ihmisoikeuskomissio on tuominnut Perun poliisivoimien ja armeijan väkivallan sekä mielenosoittajien leimaamisen etnisten piirteiden mukaan.
Tammikuun lopussa poliisi myös tunkeutui Liman San Marcosin yliopistokampukselle. Syyksi sanottiin kampuksella majoittuneiden Etelä-Perusta saapuneiden mielenosoittajien pidätys. Poliisi hajotti yliopiston rakennuksia ja pidätti lähes 200 henkilöä, joiden joukossa oli myös opiskelijoita.
Yliopistoyhteisöt eri puolilta maailmaa tuomitsivat teon yliopistojen autonomian loukkauksena.
Syvälle juurtunut rasismi
Valtion ylimitoitettu väkivalta protesteissa heijastaa Perun kahtiajakoa ja syvällä istuvaa rasismia. Sen juuret ulottuvat pitkälle maan historiaan, jossa Andien asukkaat on nähty toisarvoisina kansalaisina.
Perun hierarkkisessa siirtomaajärjestyksessä huipulla olivat eurooppalaisten jälkeläiset ja alimpana alkuperäisväestöt ja afroperulaiset. Mestitsit eli espanjalaisten ja Perun alkuperäiskansojen jälkeläiset sijoittuivat keskivaiheille.
Itsenäistymisen jälkeen mestismistä tuli maan kansallisidentiteetti. Eliitti niin Limassa kuin Etelä-Perussa ei voinut enää peittää tummempaa ihoaan.
Alkuperäiskansojen kokeman syrjinnän vuoksi kaupunkeihin muuttoa seurasi mestitsi-identiteetin omaksuminen ja alkuperäiskansakielten vaihtaminen espanjaan.
Samanaikaisesti siirtomaaherrojen suurilla maatiloilla ennen työskennelleet Andien alkuperäiskansat siirtyivät matalan palkan töihin kaupunkeihin. Tämä vakiinnutti heidän asemansa luokkajärjestelmän alimmassa asteikossa. Entinen alkuperäiskansoja pilkkaava termi “intiaani” korvattiin puhekielessä sanalla “cholo”.
Alkuperäiskansojen kokeman syrjinnän vuoksi kaupunkeihin muuttoa seurasi mestitsi-identiteetin omaksuminen ja alkuperäiskansakielten vaihtaminen espanjaan. Erityisesti ketsuan kielen puhuminen Limassa on yhä pilkan aihe.
Unohdetut Andit
1900-luvun Perussa pääkaupunki Lima edusti nykyaikaista kehitystä ja Andien vuoristoalue takapajuisuutta.
Noista ajoista lähtien valtio on loistanut Andien alueella poissaolollaan. Koulutus ja terveydenhuolto on heikkoa etenkin syrjäisissä vuoristokylissä.
Andien asukkaat eri puolella Perua kertovat usein saman tarinan: poliitikot tulevat näyttäytymään vaalien alla alkuperäiskansojen perinneasuihin pukeutuneena ja lahjoittavat riisipusseja. Kun vaalit ovat ohi, heitä ei näy enää missään.
Perun valtiolle Andit palvelevat lähinnä kaivosteollisuuden tarpeita. Jo siirtomaa-ajalla inkojen omavaraiskaivokset valjastettiin kolonialistisen kauppajärjestelmän tarpeisiin. Näiltä ajoilta periytyvät mineraalikaivokset ovat nyt Perun talouden vetonaula. Maan viennistä yli 60 prosenttia muodostuu kaivannaisista, kuten hopeasta, kuparista ja kullasta.
Paikallisia kuunnellaan harvoin kaivoshankkeissa. Siksi protestit ovat usein ainoa keino penätä oikeuksia valtion ja kaivosteollisuuden edessä.
Lähes puolet Perun kaivoksista sijaitsee Andeilla alkuperäiskansojen ja pienviljelijöiden mailla. Kaivannaistuloista heille ei kuitenkaan jää käteen juuri mitään. Ne Andien maakunnat, joissa kaivosteollisuutta on eniten, kuuluvat Perun köyhimpiin. Paikallisten kontolle jäävät lähinnä saastuneet maat ja vesistöt.
Uusi kaivosbuumi alkoi Perussa 2000-luvulla. Siitä lähtien kaivosten haitalliset ympäristövaikutukset ovat aiheuttaneet lukuisia konflikteja Andien maaseuduilla. Paikallisia kuunnellaan harvoin kaivoshankkeissa. Siksi protestit ovat usein ainoa keino penätä oikeuksia valtion ja kaivosteollisuuden edessä.
Castillo – unohdetun kansan ääni?
Kaivoskonfliktit kuvastavat Andien kansojen heikkoa poliittista edustusta Perun yhteiskunnassa. Siksi Castillon nousu presidentiksi heinäkuussa 2021 oli merkittävä hetki monille vuoristoseudun asukkaille.
Pohjois-Andien Cajamarcan maaseudulta tuleva Castillo oli maan historian ensimmäinen demokraattisesti valittu presidentti, jolla ei ollut kytköksiä Liman poliittiseen eliittiin tai armeijaan.
Castillon puolue Perú Libre edustaa vasenta laitaa ja on arvoiltaan konservatiivinen. Puolue ajaa vahvempaa valtion roolia esimerkiksi kaivosteollisuudessa, mutta korostaa perinteisiä perhearvoja ja sukupuolikäsityksiä. Tämä vetosi Andeilla, jossa katolinen kirkko on ollut valtion puutteen vuoksi vahvassa asemassa.
Castillon nousu presidentiksi heinäkuussa 2021 oli merkittävä hetki monille vuoristoseudun asukkaille.
Castillon valinta osui myös ajankohtaan, jolloin pandemian runtelemassa maassa tarvittiin sosiaalisia ja taloudellisia ohjelmia. Perussa kuolleisuus koronavirustautiin oli asukasta kohti maailman suurinta.
Castillo oli myös monelle ainoa vaihtoehto presidenttivaalien toisella kierroksella oikeistodynastiaa edustavalle Keiko Fujimorille. Keikon isä, Alberto Fujimori johti maata autoritaarisesti kymmenen vuoden ajan.
Toisin kuin Castillo, Fujimori sai armeijan tuen 1990-luvun vallankaappauksessaan, jolloin Perun nykyinen uusliberaali perustuslaki luotiin. Muun muassa Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n ja Maailmanpankin tukemat rakenteelliset uudistukset yksityistivät julkisia palveluja, kuten terveys- ja koulutuslaitoksen.
Fujimorien perintö näkyy edelleen oikeistojohteisessa kongressissa. Asetelma on vaikeuttanut neuvotteluita tämän päivän protestoijien ja maan poliittisen johdon välillä.
Demokratian romahdus
Fujimorin aikakausi ravisteli Perun puoluejärjestelmää ja syvensi poliittista kahtiajakoa. Pääkaupungin eliitin ja maan talouskasvun hedelmien korjuussa ulkopuolelle jääneiden provinssien väliset jännitteet kasvoivat 2000-luvulla.
Viime vuosikymmeninä jännitteet ovat hiertäneet maan demokratiaa kongressin ja presidentin vallan kilpajuoksuna sekä poliittisina skandaaleina.
Kuuden vuoden aikana Perua on johtanut kuusi eri presidenttiä. Vuonna 2016 paljastui Perun kärkipoliitikkojen korruptiovyyhti – he olivat saaneet mittavia lahjuksia brasilialaiselta rakennusyhtiöltä Odebrechtiltä. Mukana olivat lähes kaikki maata viime vuosikymmeninä hallinneet presidentit.
Amerikkojen barometrin mukaan vuonna 2021 perulaisten usko demokratiaan oli Latinalaisen Amerikan alhaisinta, heti Haitin jälkeen.
Vuonna 2020 Perun kongressin 130 jäsenestä 68 syytettiin erilaisista rikoksista virka-aseman väärinkäytöstä henkirikoksiin. Castillon aikana toistakymmentä kongressinjäsentä tutkittiin korruptiosta. Myös Castillo itse sai alle kahdessa vuodessa kahdeksan syytettä rikosepäilyistä kuten lahjusten vastaanottamisesta ja osallisuudesta rikosliigaan. Hän on neljäs vankilaan tuomittu perulainen presidentti viimeisen 30 vuoden aikana.
Perun kansa on kypsynyt poliitikkojen valtasirkukseen. Amerikkojen barometrin mukaan vuonna 2021 perulaisten usko demokratiaan oli Latinalaisen Amerikan alhaisinta, heti Haitin jälkeen.
Syksyllä 2020 Liman kadut täyttyivät demokratiaa puolustavista mielenosoituksista, kun kongressi erotti silloisen presidentin Martin Vizcarran “moraalisen kyvyttömyyden” vuoksi. Samaa perustuslaillista kohtaa sovellettiin myös Castillon viraltapanoon. Nykyistä perustuslakia pidetään siksi demokratialle ongelmallisena.
Perun uusi suunta?
Castillo ajoi hallituskautensa aikana plurinationaalista eli eri alkuperäiskansojen poliittisia järjestelmiä tunnustavaa perustuslakia. Se sisälsi muun muassa “Äiti maan” oikeudet ja ihmisen ja luonnon keskinäistä riippuvuutta painottavan Buen Vivir-, eli hyvän elämän filosofian.
Toisin kuin naapurivaltio Chilessä, uusi perustuslaki ei kuitenkaan saanut tuulta siipiensä alle. Kongressin hajottamisyrityksessään Castillo käytti perustuslakia uudistavan perustuslakikokouksen asettamista yhtenä perusteenaan.
Tämän hetken sekasortoisessa tunnelmassa poliittisia uudistuksia on tuskin odotettavissa. Seuraava askel on hallinnollisen järjestyksen palauttaminen. Ainut tie siihen on uusien vaalien järjestäminen.
Helmikuun alussakongressi hylkäsi toistamiseen Boluarten esityksen aikaistaa vaalit joulukuulle 2023. Näillä näkymin vaalit järjestetään huhtikuussa 2024 – ellei Boluarte itse eroa sitä ennen, jolloin vaalit olisi järjestettävä välittömästi.
Perun kahtiajakoa syventänyt konflikti petaa alustaa myös ääripäiden ja autoritäärisyyden nousulle.
Kansan paine Boluarten eroamiseen on suuri. Nopeasti kyhättyjen vaalien vaarana on kuitenkin, ettei varteenotettavien ehdokkaiden valmistautumiselle jää aikaa.
Perun kahtiajakoa syventänyt konflikti petaa alustaa myös ääripäiden ja autoritäärisyyden nousulle. Tätä ovat enteilleet Boluarten ja kongressin rautakouraotteet vastauksena mielenosoituksiin sekä Castillon vallankaappausyritys.
Perun kulttuurien rikas kirjo nostetaan usein maan ylpeydeksi. Peru tarvitsee hallintoa, joka ei revi niitä erilleen, vaan lähentää. Mielenosoitukset ovat osoittaneet, ettei Andien ja Amazonin alueiden sivuuttamista voi jatkaa perulaisessa politiikassa. Unohdettu kansa ei enää suostu olemaan hiljaa.
Anna Heikkinen on globaalin kehitystutkimuksen väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Hänen tutkimuksensa keskittyy Perun Andien luonnonvarapolitiikkaan.
Jasmin Immonen on sosiaaliantropologian tohtori. Hänen tutkimuksensa käsitteli koulunkäyntiä, kaupungistumista ja kansalaisuutta Perussa.
Artikkelin pääkuva: Anna Heikkinen.
