Politiikasta-lehti juhli kuluvana vuonna 10-vuotissyntymäpäiväänsä. Miltä lehden historia ja nykypäivä näyttävät nykyisen ja aiempien päätoimittajien silmin?
Tässä podcastissa juhlitaan vielä ennen vuoden 2022 loppua Politiikasta-lehden kymmenvuotista taivalta suomenkielisen yleistajuisen tiedejulkaisemisen saralla. Podcastissa luodaan katse menneeseen kymmeneen vuoteen ja mietitään, miten Politiikasta-lehti on kehittynyt suomalaisen tiedeviestinnän kentän mukana vastaamaan erilaisiin odotuksiin tutkimustiedon viestinnästä, saatavuudesta ja vaikuttavuudesta.
Lehti perustettiin Valtiotieteellisen yhdistyksen aktiivien toimesta vuonna 2012. Politiikasta-lehden missiona on tutkimuksen tekeminen ymmärrettäväksi, kiinnostavaksi ja hyödylliseksi nimenomaan yleistajuistamisen kautta, mikä ei tutkijoille ole aina helppoa – ainakaan aluksi.
Pääosin vapaaehtoisista koostuvan toimituskunnan ja erilaisten avustusten varassa toimivalle, voittoa tavoittelemattomalle verkkolehdelle tieteen ja tutkimuksen yleistajuistaminen on alusta asti ollut keskeinen ohjaava ajatus.
Pääosin vapaaehtoisista koostuvan toimituskunnan ja erilaisten avustusten varassa toimivalle, voittoa tavoittelemattomalle verkkolehdelle tieteen ja tutkimuksen yleistajuistaminen on alusta asti ollut keskeinen ohjaava ajatus. Tutkijat eivät siis jää ”kammioihinsa” saati ”norsunluutorneihin”, vaan pyrkivät aktiivisesti osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Tässä Politiikasta podcastissa keskustellaan nykyisen vastaavan päätoimittajan Tampereen yliopiston tutkijatohtori Mikko Poutasen johdolla Politiikasta-lehden eri vaiheista kahden aiemman vastaavan päätoimittajan, eli Helsingin yliopiston vanhemman yliopistonlehtorin Emilia Palosen ja Helsingin yliopiston tutkijatohtorin Johanna Vuorelman kanssa.
Tutkijalähtöistä viestintää
Kymmenen vuotta sitten Valtiotieteellisen yhdistyksen julkaisema vertaisarvioitu Politiikka -tiedelehti oli tyypillisintä tieteellisen seuran julkaisutoimintaa. Avoin julkaiseminen netissä ei ollut vielä edes horisontissa, ja vaikka lehden löysi esimerkiksi kirjastoista, tiedelehden artikkeleita ei voinut pitää laajalle yleisölle erityisen helposti lähestyttävinä. Valtiotieteellisen yhdistyksen aktiivit huomasivat siis puutteen tiedejulkaisun kentässä, mikä johti Politiikasta -verkkolehden perustamiseen.
Tuohon aikaan tutkijat saattoivat kirjoittaa paljonkin tutkimuksestaan, mutta lähinnä omissa, yksittäisissä blogeissaan. Tekstiä ei toimittanut kukaan ulkopuolinen, ja julkaisujen kenttä oli sirpaloitunut. Politiikasta -verkkolehden ensimmäinen idea olikin tuottaa tätä blogikenttää yhteen vetävä julkaisualusta, mutta tämä havaittiin nopeasti liian vaikeaksi tehtäväksi. Yhtenäinen, artikkelipohjainen julkaisumuoto lisäisi tekstien luettavuutta.
Valtiotieteellisen yhdistyksen aktiivit huomasivat siis puutteen tiedejulkaisun kentässä, mikä johti Politiikasta -verkkolehden perustamiseen.
Ymmärrettiin, että vaikka tutkijoiden käyttämä kieli oli usein hyvää, näkyvämpi ja helpommin lähestyttävä tiedejulkaiseminen edellyttäisi tarkempaa kielenhuoltoa sekä yleistajuistamista. Tähän tarvittiin ammattitaistoista toimittajaa, joka osasi yleistajuistaa joskus kankeaksi jäävää akateemista kielenkäyttöä artikkeleissa.
Verkkolehden perustamisen tutkijalähtöisyys havainnollisti oivallisesti, kuinka motivoituneita tutkijat olivat valmis kuluttamaan tutkijan kallisarvoisinta ja rajallista resurssia eli aikaa, jota kiihtyvässä akateemisessa työssä ei aina ole riittämiin tarjolla, viestiäkseen omasta asiantuntijuudestaan ja kehittääkseen uutta julkaisualustaa, jonka tulevaisuus oli vielä alkuvaiheissa täysin epävarma.
Yleensä tutkijat olivat viestineet tutkimuksestaan ja asiantuntemuksestaan mediassa toimittajien välityksellä – mutta eivät aina omilla ehdoillaan. Samaan aikaan Politiikasta-lehdelle kirjoittaminen oli omiaan opettamaan tutkijoita puhumaan tutkimuskohteestaan yleistajuisemmin, mikä nosti monia heistä jo väitöskirjavaiheessa suomalaisten toimittajien tutkalle. Rohkeutta antoivat myös kokemukset ulkomailta, jossa tiedeviestinnän kenttä oli laajenemassa.
Tiedeviestintä monipuolistuu
Uudet, helpommin lähestyttävät tiedeviestinnän kanavat avasivat etenkin nuorille tutkijoille myös väyliä tuoda asiantuntemustaan esiin perinteisessä mediassa. Toimittajat huomasivat uuden tutkijapolven tulevan rohkeasti esiin, mikä antoi enemmän valinnanvaraa siihen, ketä pyytää kommentoimaan ajankohtaisia asioita. Yleistajuinen julkaisu tuli helpommin huomatuksi kuin tutkimusartikkeli.
Monella muullakin tieteenalalla perustettiin yleistajuinen verkkomedia, joka niin ikään pyrki tuomaan tutkimusta helpommin saavutettavaksi ja lähestyttäväksi. Tässäkin suhteessa voidaan puhua tiedeyhteisön omaehtoisesta aktiivisuudesta monipuolistaa julkista keskustelua tarjoamalla entistä laajempia näkökulmia ja useampia asiantuntijoita. Monet julkaisut ovat myös liittyneet yhteistoimintaan, josta on syntynyt yleistajuisia tiedeviestintäjulkaisuja yhteen kokoava Tutkitusti-hanke.
Tieto ja tutkimus ymmärretään yhteishyödykkeinä, joiden levittäminen mahdollisimman matalalla kynnyksellä on tärkeämpää, kuin ”markkinaosuuksista” kamppailu.
Koska yleistajuiset tiedejulkaisut eivät ole kaupallisia toimijoita, ne eivät myöskään kilpaile keskenään. Tieto ja tutkimus ymmärretään yhteishyödykkeinä, joiden levittäminen mahdollisimman matalalla kynnyksellä on tärkeämpää, kuin ”markkinaosuuksista” kamppailu. Tältä osin suomalaiset yleistajuiset tiedejulkaisijat ovat myös eettisesti kestävämmällä maaperällä kuin alati kaupallistuva ison rahan kansainvälinen tiedejulkaisubisnes.
Monipuolistumista tapahtuu myös – resurssien rajoissa – julkaisujen sisällä. Esimerkiksi Politiikasta-verkkolehdessä hiljalleen toiminnan vakiintumisen myötä sisällöllä voitiin alkaa kokeilemaan enemmän. Nyt jo arkipäiväistyneet tutkijavideot tai podcastit olivat aiemmin monelle tutkijalle kokonaan uusia aluevaltauksia.
Tiedeviestintä osana politiikan asiantuntijuuden muotoutumista
Tiedeviestinnän vastuutehtävissä toimiminen on tutkijalle usein yksi projekti muiden joukossa, ja sille on löydettävä aikaa. Julkaisualustat ovat teknisesti kehittyneet, mutta ne tarvitsevat vielä merkittävää inhimillistä työpanosta. Joskus tekniset kehitystyöt voivat tuntua muiden tietojärjestelmien ohella ylitsepääsemättömän vaikeilta ottaa haltuun.
Verkkojulkaisemisen tietoturvan tarpeellisuudesta on myös opittu kantapään kautta. Tiedeviestintä ei siis ole pelkkää tieteen keskeisintä substanssia, vaan viestinnän monipuolisten edellytysten muokkaamista ja kokemuksesta oppimista.
Tiedeviestintään aktiivisesti osallistuminen on avannut uusia näkökulmia liittyen esimerkiksi tieteen rahoitukseen – niin Suomessa kuin kansainvälisestikin – ja avoimen julkaisemisen käytäntöihin. Monet tiedepoliittiset muutokset ja kehityspolut tiedejulkaisemisen saralla voivat tulla yllätyksenä, jollei näissä pöydissä ole saanut itse istua ja olla näissä keskusteluissa mukana.
Tiedeviestintä ei siis ole pelkkää tieteen keskeisintä substanssia, vaan viestinnän monipuolisten edellytysten muokkaamista ja kokemuksesta oppimista.
Lisäksi tiedeyhteisöä sekä laajempia yleisöjä palveleva tiedejulkaiseminen usein myös rikastaa omaa käsitystä tieteenalan laajuudesta. Asiantuntijuutta on paljon, ja politiikan tutkimuksen saralla myös perinteisiksi hahmotettujen tutkimusalojen ulkopuolella. Päätoimittajalla on siinä suhteessa kadehdittavan laaja näkymä tutkimuksen kenttään, ja omakin mielenkiinto saattaa herätä joitain aiheita kohtaan.
Tiedeviestintä auttaa oman asiantuntijuuden asettamista koko tiedeyhteisön laajempaan kontekstiin. Yleistajuisten tai tiedeartikkelien toimittaminen voi myös helpottaa nuorempien tutkijoiden kokemaa epävarmuutta omista kirjoituskyvyistään, kun he näkevät, että kokeneidenkin tutkijoiden tekstit toimitetaan siinä missä kaikkien muidenkin.
***
Viimeisimmän neljän vuoden aikana Politiikasta-lehteä on pääasiassa rahoittanut Koneen Säätiö, mutta kiitos kuuluu myös aiempien vuosien tukijoille, kuten Svenska Kulturfondenille ja Taiteen edistämiskeskukselle sekä Jenny ja Antti Wihurin rahastolle.
Dosentti Emilia Palonen on yleisen valtio-opin vanhempi yliopistonlehtori ja työskentelee ohjelmajohtajana datafikaation tutkimusohjelmassa ja johtaa tunteita, populismia ja polarisaatiota tutkivaa HEPP-tutkimusryhmää (Helsinki Hub on Emotions, Populism and Polarisation) Helsingin yliopistossa.
Johanna Vuorelma työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksessa. Hän toimi Politiikasta-lehden vastaavana päätoimittajana vuosina 2014–2018.
Mikko Poutanen on politiikan tutkimuksen tutkijatohtori Tampereen yliopistossa ja Politiikasta-lehden vastaava päätoimittaja.
Politiikasta-podcastien tekninen toimittaja on toimituskunnan jäsen Timo Uotinen.
Artikkelin pääkuva: Gogomil Mihaylov/Unsplash.
