Eduskuntakeskustelussa siirtolaiset kuvattiin sodankäynnin välineinä, joilta Suomea tulee suojella. Hybridivaikuttaminen saavuttaa tavoitteensa, jos epäluottamus ja yhteiskunnan jakolinjat vahvistuvat.
Vuoden 2023 lopulla Suomen itärajalle alkoi saapua Venäjältä kolmansien maiden kansalaisia ilman viisumeita. Suomen viranomaiset arvioivat Venäjän edistäneen maahantuloa ja kuvasivat tilannetta välineellistetyksi maahanmuutoksi, jota toteutetaan yhtenä hybridioperaation keinona. Välineellistetyllä maahanmuutolla tarkoitetaan tutkimuksessa ja poliittisessa keskustelussa sitä, että valtio tai muu toimija käyttää muuttoliikettä painostuskeinona kansainvälisessä politiikassa.
Vastatoimena valtioneuvosto sulki Suomen itärajan ja eduskunta päätti lainsäädäntömuutoksista, joilla annettiin viranomaisille uusia keinoja vastata havaittuun ilmiöön. Esimerkiksi Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu kritisoi Suomen lainsäädäntömuutosten olevan kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden vastaisia.
Välineellistettyyn maahanmuuttoon liittyy myös se, miten tapahtumasta puhutaan ja mitä poliittisia tai lainsäädännöllisiä muutoksia kansanedustajat saavat ilmiön tulkinnoilla ja keskustelulla aikaan. Kun maahanmuuttoa käsitellään turvallisuusuhkana ja siirtolaisista keskustellaan sotakaluston kaltaisena sodankäynnin välineenä, muuttuu samalla se, millaisina siirtolaiset nähdään, millaisia toimia pidetään hyväksyttävinä ja millaisia vaihtoehtoja päätöksenteossa ylipäätään harkitaan, hyväksytään ja toimeenpannaan.
Tätä keskustelua ja sen mahdollisia vaikutuksia tarkastelen tutkimuksessani analysoimalla Suomen eduskuntakeskusteluja vuosilta 2022–24.
Muuttoliikkeen turvallistaminen ei alkanut itärajalta
Muuttoliikettä on Suomessa ja muualla Euroopassa käsitelty turvallisuuskysymyksenä jo vuosikymmeniä. Tutkimuksessa tästä käytetään käsitettä turvallistaminen (securitization). Sillä tarkoitetaan prosessia, jossa jokin yhteiskunnallinen kysymys määritellään merkittäväksi turvallisuusuhaksi, minkä varjolla voidaan perustella poikkeuksellisia toimia. Kansalaiset hyväksyvät rajutkin toimet, koska niiden uskotaan olevan välttämättömiä uhkaan vastaamiseksi.
Muuttoliikkeestä on aiemmin keskusteltu esimerkiksi yleisen järjestyksen ja hyvinvointivaltion haasteena. Välineellistetty maahanmuutto on kuitenkin tuonut tähän vanhempaan keskusteluun uuden ulottuvuuden. Maahanmuutto alkoi näyttäytyä paitsi sisäpolitiikan teemana, myös erityisen vahvasti ulko- ja turvallisuuspoliittisena sekä puolustuspoliittisena kysymyksenä.
Muuttoliikkeestä on aiemmin keskusteltu esimerkiksi yleisen järjestyksen ja hyvinvointivaltion haasteena. Välineellistetty maahanmuutto on kuitenkin tuonut tähän vanhempaan keskusteluun uuden ulottuvuuden.
Tämä näkyi selvästi eduskuntakeskusteluissa. Vuoden 2024 keskusteluissa kansanedustajat korostivat hallitus–oppositio-rajat ylittäen, ettei välineellistetyn maahanmuuton torjumisessa ollut heidän mukaansa kyse maahanmuuttopolitiikasta vaan turvallisuuspolitiikasta.
Poikkeuksellisia keinoja pidettiin välttämättöminä Suomen ja suomalaisten turvallisuuden suojelemiseksi. Välineellistettyyn maahanmuuttoon vastaaminen, eli tässä tapauksessa ihmisten maahantulon estäminen, oli ennen kaikkea ”kansallisen turvallisuuden” kysymys. Turvallisuudesta tuli näin perustelu, joka yhdisti puolueita ja niiden edustajia, vaikka näkemykset maahanmuutosta saattoivat muuten olla erilaisia.
Turvattomuutta neljällä eri tavalla
Tutkimuksessani analysoin neljää välineellistettyä maahanmuuttoa laajasti käsittelevää eduskunnan täysistuntokeskustelua vuosilta 2022 ja 2024. Keskusteluissa hahmottui neljä toisiinsa kytkeytyvää ja osittain limittyvää tapaa puhua välineellistetystä maahanmuutosta.
Ensimmäisessä korostui valtion suvereniteetti, kun välineellistäminen esitettiin suorana uhkana ”alueelliselle koskemattomuudelle, yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle sekä kansalliselle turvallisuudelle”.
Toisessa painottui ajatus kansanedustajista suojelijoina. Poliittisten päättäjien nähtiin olevan vastuussa Suomen turvallisuuden varmistamisesta. Näihin puhetapoihin liittyi vahvasti ajatus velvollisuudesta toimia. Esimerkiksi kokoomuksen edustaja totesi motiivin olevan yksinkertaisesti Suomen ja suomalaisten turvallisuus, jota kansanedustajien on kaikin keinoin suojeltava.
Kolmannessa puhetavassa huomio kiinnitettiin maahan saapuviin ihmisiin. Erityisesti oikeistopuolueiden edustajat kuvasivat siirtolaiset esimerkiksi rikollisina, hallitsemattomina massoina tai sodankäynnin välineinä. Erityisen kuvaavaa oli se, että siirtolaisiin viitattiin suoraan ”aseina”. Tällaisia ilmaisuja esiintyi aineistossa 21 kertaa. Ihmisiä kuvattiin käytettävän aseellisena välineenä ”meitä” vastaan.
Neljännessä puhetavassa välineellistetty maahanmuutto asetettiin laajempaan geopoliittiseen kehykseen, jossa puhuttiin hybridivaikuttamisesta ja jopa -sodankäynnistä ja väheksyttiin EU:n kykyä vastata siihen. Kansainväliset velvoitteet kuvattiin rajoitteena, jotka haastavat Suomen vastaamista välineellistetyn maahanmuuton kaltaisiin uudenlaisiin uhkiin muuttuneessa turvallisuusympäristössä.
Huomio kohdistuu ensisijaisesti siihen, miten uhkana nähtyä muuttoliikettä voidaan torjua, eikä esimerkiksi siihen, millaisessa asemassa välineellistämisen kohteeksi päätyneet ihmiset ovat.
Välineellistetystä maahanmuutosta luotiin tehokkaasti käsitys turvallisuusuhkana, johon vastaaminen edellyttää poikkeuksellisia ja kiireellisiä vastatoimia. Kun keskustelu painottuu vahvasti valtion turvallisuuteen ja uhkien torjumiseen, muut turvallisuuden ulottuvuudet voivat jäädä vähemmälle huomiolle.
Näin maahan saapuvat ihmiset kehystetään ennen kaikkea osana turvallisuusuhkaa, jolloin heidän yksilölliset kokemuksensa, tilanteensa ja toimijuutensa jäävät taka-alalle. Huomio kohdistuu ensisijaisesti siihen, miten uhkana nähtyä muuttoliikettä voidaan torjua, eikä esimerkiksi siihen, millaisessa asemassa välineellistämisen kohteeksi päätyneet ihmiset ovat tai millaisia seurauksia muuttoliikkeeseen vastaavilla toimilla voi olla yhteiskunnalle laajemmin.
Eduskuntakeskusteluissa oli kuitenkin toisenlaisiakin tapoja lähestyä asiaa. Erityisesti vihreiden ja vasemmistoliiton, sekä yksittäiset SDP:n ja RKP:n edustajat nostivat esiin kansainvälisiä velvoitteita ja ihmisoikeuksia. Hekin tunnistivat keskustelun turvallisuusulottuvuuden. Esimerkiksi vihreiden kansanedustaja totesi ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltion ja monenkeskisen sääntöpohjaisen järjestelmän muodostavan perustan pienen valtion ja sen kansalaisten turvallisuudelle.
Tämä osoittaa, ettei turvallisuudesta puhuminen automaattisesti johda yhteen tiettyyn johtopäätökseen. Turvallisuutta voidaan rakentaa myös oikeusvaltion, kansainvälisten velvoitteiden ja yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden kautta.
Hybridivaikuttaminen hyödyntää yhteiskunnan jakolinjoja
Turvallistamisen vaikutuksia voi tarkastella toiseuttamisen (othering) käsitteen avulla. Toiseuttamisessa ihmisryhmä määritellään suhteessa johonkin oletettuun ”meihin” ja sijoitetaan sen ulkopuolelle. Välineellistettyä maahanmuuttoa koskevissa keskusteluissa vastakkainasettelu näkyi esimerkiksi siinä, miten suomalaiset ja maahan saapuvat ihmiset asetettiin toisiaan vastaan. Yhtä ryhmää oli suojeltava ja toinen oli osa uhkaa.
Tällainen puhetapa ei synny tyhjästä. Maahanmuutto on Suomessa jo valmiiksi aihe, joka herättää voimakkaita poliittisia ja yhteiskunnallisia näkemyksiä. Siksi se on otollinen kohde vaikuttamiselle. Hybridivaikuttamisessa ei välttämättä pyritä ainoastaan aiheuttamaan välitöntä vahinkoa, vaan myös hyödyntämään olemassa olevia jännitteitä, lisäämään epäluottamusta ja vahvistamaan yhteiskunnan sisäisiä vastakkainasetteluja.
Tutkimukseni kannustaa pohtimaan laajemmin, mitä seurauksia turvallisuuspuheella voi olla. Tarkoituksena ei ole väittää, ettei välineellistettyyn maahanmuuttoon liittyisi turvallisuuskysymyksiä tai etteikö ilmiöön pitäisi vastata. Jos hybridivaikuttamisen tavoitteena kuitenkin on yhteiskunnan sisäisen koheesion eli yhteenkuuluvuuden tai yhtenäisyyden heikentäminen, päätöksentekijöiden on arvioitava reaktioidensa vaikutuksia myös tältä kannalta.
Hybridivaikuttamiseen vastaamisessa ei ole kyse vain siitä, onnistutaanko ilmeisin ulkoinen uhka torjumaan. On katsottava myös vastatoimien seurauksia.
Tutkimukseni kiinnittää huomiota siihen, että jos vastatoimet perustuvat vahvasti ajatukseen siirtolaisista uhkana, ne voivat vahvistaa epäluottamusta ja vastakkainasettelua aiheessa, joka jakaa yhteiskuntaa jo valmiiksi. Tällöin ulkoiseen uhkaan vastaaminen voi samanaikaisesti heikentää sisäistä yhteenkuuluvuutta.
Tutkimukseni perusteella tämä on turvallisuuden kannalta olennainen ristiriita, sillä yhteiskunnan sisäinen koheesio on itsessään osa turvallisuutta. Uhkakuvien korostaminen ja kriiseihin keskittyvä puhe lisäävät turvattomuuden tunnetta sekä uhkana kuvattujen ja toiseutettujen ihmisten että valtaväestön keskuudessa.
Hybridivaikuttamiseen vastaamisessa ei ole kyse vain siitä, onnistutaanko ilmeisin ulkoinen uhka torjumaan. On katsottava myös vastatoimien seurauksia. Vahvistaako toimintatapa luottamusta vai epäluottamusta? Lisääkö se yhteenkuuluvuutta vai syventääkö se vastakkainasetteluja? Ja ennen kaikkea, auttaako se pitämään yhteiskunnan koossa tilanteessa, jossa ulkopuolinen toimija pyrkii sitä heikentämään?
Välineellistetty maahanmuutto on siis paitsi rajaturvallisuuteen ja ulkoiseen vaikuttamiseen liittyvä kysymys myös esimerkki siitä, kuinka turvallisuus rakentuu yhteiskunnassa. Jos turvallisuus ymmärretään ainoastaan kykynä torjua ulkopuolelta tulevia uhkia, yhteiskunnan jakautumisen aiheuttama haavoittuvuus jää huomiotta.
Turvallisuutta tavoiteltaessa on tarkasteltava sitä, millaista yhteiskuntaa suojataan ja pysyykö se yhtenäisenä ja arvoilleen uskollisena silloin, kun sitä yritetään horjuttaa.
YTM Henna Nurmi on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa Eurooppa-tutkimuksen keskuksessa.
Kirjoitus perustuu kirjoittajan Nordic Journal of Migration Research -lehden numerossa 16:4 julkaistuun vertaisarvioituun artikkeliin ‘This is not Migration Policy, this is Security, Security, and Security’: The Securitization of Migrants in Finnish Parliamentary Discourse on Instrumentalized Migration. Aihetta käsitellään myös kirjoittajan suomenkielisessä, vertaisarvioidussa Kosmopolis-lehden numerossa 55:4 julkaistussa artikkelissa Välineellistetty maahanmuutto ja muuttoliikkeen turvallistaminen eduskuntakeskustelussa.
Artikkelin kuvituskuva: Margo Evardson / Unsplash
