Populistit Tšekissäkin vallankahvaan

Tšekki on monessa suhteessa hyötynyt Euroopan unionin jäsenyydestä, talous on kasvanut pitkään tasaista tahtia, työttömyys on alhaista ja maahan on saapunut vuoden 2015 pakolaiskriisin aikana vain vähän pakolaisia. Miksi tšekit silti äänestivät oikeistopopulisteja?

Tšekki ja Slovakia ovat ainoat Keski-Euroopan entiset sosialistiset maat, joilla on vuotta 1989 edeltävää kokemusta demokratiasta. Tšekit ovat olleet ylpeitä tästä perinteestä, joka on kannatellut historian murroskohdissa.

Tšekkoslovakia oli vuosien 1918–1938 välillä parlamentaarinen demokratia, jonka ensimmäinen presidentti Tomáš Garrigue Masaryk (1850–1937) korosti humanismia osana demokratiaa ja maansa historiaa. Masarykille demokratia ei ollut vain valtiomuoto, vaan elämänkatsomus, johon sisältyi usko ihmisiin: ”ei ole luottamusta ilman rakkautta, eikä rakkautta ilman luottamusta”. Demokratia oli keskustelua, joka edellytti, että ihmisten välillä vallitsi luottamus.

Nyt Tšekki on Visegrad-maista viimeisin, jossa oikeistopopulistit siirtyvät vallankahvaan. Tšekin 20.–21.10. pidettyjen parlamenttivaalien voittaja on ennustetusti ANO-liike, jonka perustaja on slovakialaissyntyinen miljardööri Andrej Babiš.

Muita pääministerivaihtoehtoja ANO-liikkeellä ei ole, joten mikäli hallitusneuvottelut onnistuvat, Andrej Babiš on seuraava Tšekin pääministeri.

Muita pääministerivaihtoehtoja ANO-liikkeellä ei ole, joten mikäli hallitusneuvottelut onnistuvat, Babiš on seuraava Tšekin pääministeri. Perinteisesti suosituimmat puolueet, oikeistolainen ODS ja sosialidemokraatit ČSSD, ovat kärsimässä murskatappion.

Babiš – autoritaarinen liikemies

Babiš johtaa puoluetta autoritaarisesti ja omistaa merkittävän osan paikallista mediaa ja liike-elämää. Muun muassa kaksi Tšekin merkittävintä päivälehteä, Mladá Fronta Dnes ja Lidové Noviny, ovat tätä nykyä Babišin kustannusyhtiön omistuksessa.

Babišin suosio heijastelee maailmalla yleistynyttä ilmiötä, jossa valtaan valitaan rahamiehiä politiikan ulkopuolelta. Hän on osannut käyttää tilanteita hyväkseen: kun perinteisten puolueiden poliitikot ratkoivat Euroopan talousongelmia, Babiš tuli politiikan ulkopuolelta tarjoamaan helppoja ratkaisuja.

Babiš kuitenkin enemmänkin uskottelee olevansa ulkopuolinen kuin on sitä todella. Vielä viime keväänä Babiš toimi Tšekin valtiovarainministerinä, kunnes nykyinen pääministeri, sosialidemokraattien Bohuslav Sobotka erotti hänet tehtävästi toukokuussa 2017. Erottaminen liittyi muun muassa epäilyihin merkittävistä EU-tukien väärinkäytöksisistä Babišin liiketoiminnassa.

Lokakuun alussa Babiš sai virallisen syytteen. Hän itse kiistää syytteet ja väittää, että takana on poliittisesti motivoitunut salaliitto.

Babišin johtoajatuksena on johtaa maata kuten yritystä.

Babišin johtoajatuksena on Donald Trumpin tai Juha Sipilän tapaan johtaa maata kuten yritystä. Hänen omistamansa firma tarjoaa ihmisille työpaikkoja. Hän on kyennyt investoimaan lukuisiin hyödylliseksi koettuihin hankkeisiin ja siten rakentanut kuvaa itsestään käytännöllisenä ongelmien ratkojana. Keinot, joilla Babiš on ratkaissut yhteiskunnallisia ongelmia, eivät herätä luottamusta.

Babiš väittää, että hänen omistamansa media toimii riippumattomasti. Ylipäätään Babišin asenne tuntuu olevan, että syyllinen on aina muualla. Ja syyllisiä on iso liuta: etunenässä Euroopan unioni, euroalue, terrorismi, maahanmuuttajat sekä lukuisat häntä vastustavat poliitikot. Babiš on jatkuvasti korostanut rajojen sulkemista ja taistelua terrorismia vastaan.

Keski-Euroopan Trump

Tilanne on paradoksaalinen: Tšekki haluaa pitää rajansa kiinni ja sulkea ulkopuoliset uhat, mutta tätä suhtautumista on ollut synnyttämässä nimenomaan muualta leviävät kehityskulut ja ajattelu. Ne taas ovat ristiriidassa sekä Tšekin todellisen tilanteen ja ongelmien että myös keskieurooppalaiseksi mielletyn perinteen kanssa.

Ennen vaaleja Babiš lähetti kansalaisille ”sopimuksen”, johon on listattu asioita, jotka Babiš – sopimuksen ainoa allekirjoittaja – aikoo toteuttaa, mikäli voittaa vaalit.

Babiš ei missään nimessä halua tulla verratuksi Unkarin Viktor Orbániin tai Slovakian Robert Ficoon. Trump sen sijaan on kelvannut konkreettiseksikin esikuvaksi. Ennen vaaleja Babiš lähetti kansalaisille ”sopimuksen Tšekin kansan kanssa”, johon on listattu asioita, jotka Babiš – sopimuksen ainoa allekirjoittaja – aikoo toteuttaa, mikäli voittaa vaalit. Virallisten syytteiden alaisena oleva Babiš lupaa jatkaa muun muassa korruption vastaista taistelua.

”Sopimus” on saanut inspiraationsa Trumpin vastaavasta kirjeestä ennen voitokasta presidentinvaalia. Sitä on kritisoitu voimakkaasti, sillä se ei ole sopimus, vaan poliittinen silmänkääntötemppu.

Babiš lupaa jokaiselle jotakin: muun muassa kitkeä korruption, vähentää ministerien määrää, siirtää ympäristöministeriön maatalousministeriön alaisuuteen, laskea veroja, edullisemmat sairausvakuutukset ja nostaa opettajien palkkoja 50 prosentilla.

Historia politiikan raaka-aineena

Euroskeptisyys on ollut Tšekissä valtavirtaa pitkään. Tunnetuimpia EU-kriitikkoja oli maan entinen presidentti Václav Klaus. Vuosikaudet tšekkiläiset ovat kuulleet korkeimman johdon vertaavan Euroopan unionia Neuvostoliittoon. Nykyinen presidentti Miloš Zeman keskittyy hyviin Venäjä-suhteisiin ja islamin vastustamiseen. Zeman on avoimesti ilmaissut tukensa Babišille.

Poliitikkojen on helppo pelotella tšekkejä ulkoa tulevilla uhkilla. Historiasta löytyy varoituksia, kuinka pieni maa – joka ei voi maantieteelleen mitään – on isojen riepoteltavana. Ensin Tšekki oli osana Itävalta-Unkaria ja koki sitten pienen hetken itsenäisyyttä ja demokratiaa, kunnes tulivat natsit. Sen jälkeen siirryttiin melko nopeasti Neuvostoliiton määräysvaltaan.

Historiasta löytyy varoituksia, kuinka pieni maa – joka ei voi maantieteelleen mitään – on isojen riepoteltavana.

Näitä historian tosiasioita ja pienen maan voimattomuutta poliitikot käyttävät apuvälineinään. Euroopan unioni rinnastetaan poliitikkojen puheissa Neuvostoliittoon ja islamin leviäminen natsi-Saksaan. Näin siitä huolimatta, että Tšekki on Euroopan unionin jäsenenä vaurastunut merkittävästi, eikä maassa ole kuin kourallinen muslimeja.

Osa ihmisistä kokee, kuten muuallakin maailmassa, että poliitikot ovat pettäneet heidät. Vallanpitäjät ovat ummistaneet silmänsä todellisilta ongelmilta: palkat eivät ole eurooppalaisessa mittakaavassa kilpailukykyisiä ja useilla Prahan ulkopuolisilla alueilla on merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia. Ilmassa on katkeroitumista ja luottamus politiikkaan on kateissa.

Die Zeitin haastatteleman maan entisen pääministeri Vladimír Špidlan (ČSSD) mukaan laajalle levinnyt epäluottamus vallanpitäjiin on kommunismin peruja eikä sitä ole kyetty muuksi muuttamaan. 28 vuoden aikana on alettu kaivata paluuta ajassa taaksepäin – vallankumouksen jälkeinen aika olisi helpompi elää vasta nyt, kaikella jälkiviisaudella. Kuten Špidla oli ranskalaiseen lauluun viitaten muotoillut: ”Riitelin vaimoni kanssa. Sitten tuli vallankumous. Riitelen yhä vaimoni kanssa. Haluan uuden vallankumouksen.”

Dramaattinen ”nyt tai ei koskaan” on Babišin vaalilause, joka korostaa tämän hetken ainutlaatuisuutta ja valintojen peruuttamattomuutta.

Samettivallankumouksen jälkeiset ongelmat esiintyvät myös Babišin puheissa. Hän tuntuu haluavan rinnastaa lupaamansa muutoksen samettivallankumoukseen. Dramaattinen ”nyt tai ei koskaan” on Babišin vaalilause, joka korostaa tämän hetken ainutlaatuisuutta ja valintojen peruuttamattomuutta.

Minä vastaan he

Babiš on, aivan Trumpin tyyliin, esiintynyt ulkopuolisena, ammattipoliitikoista erottuvana tehokkaiden ratkaisujen miehenä, joka lupaa paljon. Miksi muuten huono-osaiset eläkeläiset haluaisivat äänestää johtoon alkuperältään ei-tšekkiläisen miljardöörin? Ja miten muuten olisi selitettävissä, että toinen vaalien ääniharava on japanilais-korealais-tšekkiläinen oikeistopopulistisen SPD (Vapaus ja suora demokratia) -puolueen puheenjohtaja Tomio Okamura?

Euroopan parlamentin varapuheenjohtaja Pavel Teličkan mukaan Tšekissä poliitikot ovat itse luoneet kasvupohjan Okamuran kaltaisten populistien suosiolle, koska eivät ole osanneet käsitellä järkevästi maahanmuuton kaltaisia teemoja. Maahanmuuttovastainen puheenparsi on osa lähes kaikkien poliittisten puolueiden edustajien ulostuloja.

Teličkan mukaan tšekkien maahanmuuttovastaisuus ja EU-skeptisyys ovat enemmän poliitikkojen itsensä luomaa kuin kansan todellinen mielipide. Telička erosi ANO-liikkeestä lokakuussa reaktiona mielipide-eroihin puolueen johtajan kanssa.

SPD:n Okamura väittää taustansa vuoksi vastustavansa rasismia, mutta vastustaa kaikin voimin islamia, joka ei hänen mukaansa ole edes uskonto, vaan ”vihollisideologia”. Okamura on kannustanut kansalaisia muun muassa ulkoiluttamaan sikoja ja koiria muslimien asuinalueilla sekä pitäytymään ostamasta kebabia.

Epäselväksi on jäänyt, mitä on se tšekkiläisyys, jota halutaan puolustaa.

Tšekissä turvaudutaan defensiiviseen nationalismiin, mutta epäselväksi on jäänyt, mitä on se tšekkiläisyys, jota halutaan puolustaa. Keitä ovat ne ”me”, jotka vastustavat terrorismia ja islamia?

Tšekissä kieli on perinteisesti mielletty olennaiseksi kansallisen yhtenäisyyden määrittäjäksi. Keski-Euroopan pienillä mailla on ilmeisesti jatkuva pelko siitä, että jokin ulkopuolelta tuleva uhkaa heidän olemassaoloaan. Voimakas me vastaan he -vastakkainasettelu näkyy ja kuuluu. Milloin ulkopuolisia ovat edustaneet saksalaiset, milloin slovakit, romanit ja nyt voimakkaasti myös muslimit.

Tätä perinnettä vastaan on mielenkiintoista, että kaksi vaalien suurinta oikeistopopulistia eivät olleet niin sanottuja perinteisiä tšekkejä. Monikulttuurisuutta vastustetaan raivokkaasti, vaikka oikeistopopulistien oma etninen tausta todistaa tavoitteen mahdottomuudesta.

Huono itsetunto euroskeptisyyden voimanlähteenä

Maahanmuuttovastaisuus on läsnä lähes kaikissa puolueissa eikä ole oikeistopopulistien yksinoikeus.  Historioitsija Matěj Spurnýn totesi tšekkiläisessä Respekt-lehdessä, että maahanmuuttovastaisuus saa kaikupintaa, koska tšekkien itsetunto on matalalla. He pitävät itseään pieninä ja uhriutuvat.

Paikallisessa mediassa on esitetty, että koko samettivallankumouksen jälkeinen äänestyskäyttäytyminen viittaa siihen, että tšekkiläiset etsivät isähahmoa – viisissäkymmenissä olevaa mieshenkilöä, jonka ympärille valta kerääntyy ja joka huolehtii turvallisuudesta.

Kyseessä on tunneperäinen valinta, joka tekee faktoista puhumisen vaikeaksi. Tähän kuvaan Babiš sopii hyvin. Kuten kunnon populisti, hän vetoaa joko pelkoon tai toivoon.

Pelotellut ihmiset hyväksyvät vallan merkittävänkin kasautumisen poliitikoille, jotka kauppaavat heille lisää turvallisuutta kuviteltuja tai todellisia uhkia vastaan.

Spurnýn mukaan tšekeiltä puuttuu luottamus siihen, että he kykenisivät ratkomaan omia poliittisia ongelmiaan. Yhteistä vastuuta ei haluta kantaa mistään, mikä ei ole suoranaisesti tšekkiläistä. Tätä ajattelua pönkittävät osaltaan lukuisat poliitikot ja myös kaksi viimeistä presidenttiä, Klaus ja Zeman.

Pelotellut ihmiset hyväksyvät vallan merkittävänkin kasautumisen poliitikoille, jotka kauppaavat heille lisää turvallisuutta kuviteltuja tai todellisia uhkia vastaan. Pelko on usein irrationaalista ja sen lietsominen ohjailtua, ja siihen osallistuvat sekä media että poliitikot.

Eurooppa oppositioon

Mikä sitten on Tšekin tilanne vaalien jälkeen osana Eurooppaa ja sisäpoliittisesti? Ongelmat suhteessa ulkopuolisiin on Tšekissä historiallisesti ratkaistu kirurgin metodeilla: sodan jälkeen etnisillä puhdistuksilla, joissa päästiin eroon saksalaisista, ja 1990-luvulla jakamalla maa kahtia.

Ongelmat suhteessa ulkopuolisiin on Tšekissä historiallisesti ratkaistu kirurgin metodeilla.

Nyt maahan ei ole päästetty juuri lainkaan pakolaisia. Kuten Spurný toteaa, eristäytyminen kuitenkin estää mahdollisuuden osallistua yhdessä muiden kanssa suurempien globaalien ongelmien ratkomiseen.

Lääkkeeksi ongelmiin Spurný ehdottaa itsetunnon parantamista. Se ei hänen mukaansa edellytä katsomista yksinomaan ruusunpunaisten silmälasien läpi, vaan niiden todellisten ongelmien kartoittamista ja ratkaisemista, joiden vuoksi osa ihmisistä voi huonosti.

Samalla tulisi suunnata katseet poliittisen eliitin toimiin, joka kääntää huomion oikeista ongelmista toissijaisiin uhkakuviin. Tšekkiläisten tulisi ottaa avuksi historialliset vahvuudet: humaanit ihanteet osana yhteiskunnallista elämää.

Tšekkien vahvuutena on aikaisempi demokratian perinne. Heillä olisi ammentaa menneisyyden saavuuksista aineksia itsetunnon parantamiselle. Se voisi auttaa, jos poliitikkojen ei anneta käyttää historiaa ainoastaan pelon lietsomisessa. Vaikka Tšekit tuntuvat kannattavan rajojen sulkemista, useat heistä ovat kuitenkin kiinnostuneita siitä, minkälainen maine maalla on.

Vaikeat hallitusneuvottelut edessä

Miltä tulevaisuus näyttää juuri nyt? Siitä tšekeillä on erilaisia näkemyksiä. Osa näkee Tšekin lipuvan selvästi kohti itäisemmälle Euroopalle tyypillistä oligarkiaa; toiset uskovat että Tšekin perustuslaki suojelee suuremmilta muutoksilta. Politiikan toimittajista moni näkee Babišin vaalivoiton todellisena uhkana liberaalille demokratialle. Se, millaisiksi haasteet muodostuvat, on paljolti kiinni siitä, mitkä puolueet ANO:n kanssa hallituksessa istuvat.

Vaikka suorimpana uhkana demokratialle on Babišin liitto kommunistien tai Okamuran SPD:n kanssa, myös muiden puolueiden mahdollinen hallituskumppanuus ANO:n kanssa aiheuttaisi ongelmia. Respekt-lehden päätoimittaja Erik Taberyn mukaan liberaalin demokratian pilareita voidaan nakertaa ilman lainsäädännön muutoksia. Babišin autoritaarinen tapa hallita, omistussuhteet ja vaikutus yhteiskunnalliseen kontrolliin ovat huolestuttavia.

Mikään mahdollisista hallituskokoonpanoista ei olisi erityisen vahva.

Osa puolueista (muun muassa ODS, KDU–ČSL, Pirátská strana) on ilmoittanut, ettei suostu yhteiseen hallitukseen Babišin puolueen kanssa. Okamuran SPD ja kommunistit olisivat siihen valmiita; sosialidemokraattien kanta lienee kiinni tilanteesta ja ehdoista. Mikään mahdollisista hallituskokoonpanoista ei kuitenkaan olisi erityisen vahva.

Kaikkein epävarminta on Babišin asema vallankahvassa. Syytteiden alaisena hän ei ole ongelmaton kumppani kenellekään. Yhteistyö Euroopan unionin kanssa, mahdollinen liittyminen euroalueeseen tai Saksa-yhteistyön syventäminen vaarantuvat, eivätkä Babišin vaalilupausten lunastaminen näytä kovin todennäköiseltä. Puolustusasemista vaalivoittoon noussut Babiš on heikommassa asemassa kuin neljä vuotta sitten.

Paikallisen arvion mukaan vaalitulos tarkoittaa sitä, että parlamentissa oppositioon siirtyy Eurooppa. Perinteisistä puolueista ainoa pro-eurooppalainen puolue on Top 09. Tämä tarkoittaa Respekt-lehden toimittaja Kateřina Šafaříkován mukaan sitä, että puolueen kanta Euroopan unionia koskevissa asioissa ei vaihtele sen mukaan, kuka puolueen edustajista on äänessä ja mikä on konteksti. Sosialidemokraattien ”ainoa aidosti eurooppalainen” edustaja, nykyinen pääministeri Sobotka on ilmoittanut lopettavansa.

Šafaříková arvioi, että Tšekistä saattaa vaalien jälkeen tulla Venäjän troijan hevonen

Šafaříková arvioi, että Tšekistä saattaa vaalien jälkeen tulla Venäjän troijan hevonen, mitä istuva presidentti jo on. Tähän asti Tšekin hallitus on pitänyt kiinni Venäjän vastaisista sanktioista, mutta asiat voivat muuttua. Babišin mukaan sanktiot “häiritsevät bisneksiä”. Jos hallitukseen tulee ANO:n lisäksi kommunistien tai SPD:n edustajia, suhde Venäjään saa väistämättä uudenlaisen suunnan.

Masarykin humaanin keskieurooppalaisen demokratian ihanteet tulevat olemaan uudessa tilanteessa koetuksilla.

Edit.: 21.20.2017 klo 20:48 Masarykin kuolinvuosi vaihdettu oikeaksi vuoteen 1937.

Kirjoitus kuuluu Euroopan keskellä, Euroopan reunalla -sarjaan.

FT Riikka Palonkorpi väitteli historiasta Tampereen yliopistossa vuonna 2012. Hän on erikoistunut Tšekin historiaan ja idän ja lännen väliseen tiede- ja kulttuuriyhteistyöhön kylmän sodan aikana. Tällä hetkellä Palonkorpi työskentelee tutkimushallinnon asiantuntijana Helsingin yliopistossa.