Katolisen kirkon vaikutus Puolan politiikkaan ja yhteiskunnalliseen ilmapiiriin on ilmeinen, mutta Puolan naisten oikeuksilla on myös toinen merkittävä historiallinen taakkansa: kommunismi.
Maanantaina 3. lokakuuta 2016 puolalaiset naiset menivät lakkoon. He jättivät työnsä ja koulunsa ja lähtivät ulos osoittamaan mieltään.
Syynä oli parlamentissa käsittelyssä oleva lakialoite, joka kieltää abortit ankarien rangaistusten uhalla. Abortin tehnyt nainen voitaisiin tuomita jopa viiden vuoden vankeuteen.
Naisten oikeuksien ajajat vaativat maahan uudenaikaista – voisi sanoa ajanmukaista – perhesuunnittelua.
Myös abortteja suorittavat lääkärit joutuisivat tuomiolle. Lakialoitetta kritisoivien pahimpana pelkona on, että myös keskenmenon saanut nainen voisi joutua epäilyksen alaiseksi. Lääkärit voisivat olla kykenemättömiä antamaan tarvittavaa hoitoa raskauden riskitapauksissa.
Ensimmäisten arvioiden mukaan mielenilmaukseen osallistui kymmeniätuhansia, ellei miljoonia naisia – sekä myös miehiä. Naiset pukeutuivat mustaan ja mielenilmaukselle annettiin nimeksi ”musta mielenilmaus”, czarny protest.
Mielenilmauksen järjestäjänä toiminut Pelastakaa Naiset -järjestö vaati, että Puolan parlamentti luopuu käsittelyssä olevasta aborttioikeuksia tiukentavasta aloitteesta. Vaatimuksena oli, että parlamentti turvaa naisten elämän ja terveyden, takaa puolueettoman seksuaalikasvatuksen ja mahdollistaa tehokkaat ehkäisyvälineet maassa. Myös oikeus koeputkihedelmöityksiin ja hedelmöityshoitoihin vaadittiin.
Yksinkertaisesti ilmaistuna naisten oikeuksien ajajat vaativat maahan uudenaikaista – voisi sanoa ajanmukaista – perhesuunnittelua. Siinä seksuaalisuus ja suvun jatkaminen nähtäisiin enemmän yksilöiden terveyden ja valinnanvapauden kannalta, ei moraalisena kysymyksenä.
Abortin vastustajat sen sijaan puolustavat kantaansa kaiken ihmiselämän suojelemisella hedelmöityksestä luonnolliseen kuolemaan. Heidän ohjenuoranaan ovat katolisen kirkon linjaukset.
Puolan parlamentissa on viime aikoina ollut käsittelyssä peräti kaksi lakiehdotusta aborttiin liittyen. Ensimmäisessä abortin vastustajat ajavat abortin täyskieltoa. Vastakkaisessa ehdotuksessa Pelastakaa Naiset -järjestö vaatii abortin vapauttamista, kunhan keskeytys tehtään ensimmäisen 12 raskausviikon aikana.
Parlamentissa on ollut käsittelyssä peräti kaksi lakiehdotusta aborttiin liittyen.
Ensimmäisellä lakiehdotuksella on takanaan 450 000 puolalaisen allekirjoittajan sekä hallituspuolueen tuki. Jälkimmäinen esitys keräsi sekin 250 000 allekirjoitusta, mutta tyrmättiin parlamentissa nopeasti.
Puolan tämänhetkinen aborttilaki on peräisin vuodelta 1993. Sellaisenaan laki on yksi Euroopan tiukimpia. Puolassa abortti on laillinen vain, jos raskaus on insestin tai raiskauksen seurausta, naisen henki on vaarassa tai sikiö on vakavasti epämuodostunut.
Abortin vastustajien ehdotus sallisi jatkossa abortin vain siinä tapauksessa, että naisen henki on raskauden takia vakavasti uhattuna. Käytännössä abortit tulisivat kuitenkin lähes mahdottomaksi, sillä lääkärit ja sairaalat ovat jo nyt riskialttiissa tilanteessa. Ne voivat menettää oikeutensa ammatinharjoittamiseen, mikäli abortti todetaan laittomaksi.
Lisäksi raskaudesta naiselle koituvan terveysuhan toteaminen voi kestää niin kauan, että abortin tekeminen tulee mahdottomaksi. Tässä ilmapiirissä lääkäreiden on helpompi kieltäytyä kokonaan aborteista.
Laillisia abortteja tehdään 38 miljoonan asukkaan maassa vuosittain noin 1 000–2 000, laittomia eri arvioiden mukaan 10 000–150 000.
Naiset kääntyvät silloin puoskareiden puoleen tai kukkaron salliessa matkustavat ulkomaille saamaan hoitoa. Luvut kertovat omaa karua kieltään. Tällä hetkellä laillisia abortteja tehdään 38 miljoonan asukkaan maassa vuosittain noin 1 000–2 000, kun taas laittomia abortteja tehdään eri arvioiden mukaan 10 000–150 000 vuodessa.
Puolassa vallitseva abortinvastaisuus on helppo yhdistää maan vahvan katolisen kirkon vaikutukseen. Puolassa noin 87 prosenttia väestöstä kuuluu katoliseen kirkkoon ja Vatikaanin ääni kaikuu maassa kirkkaasti.
Poliittiset puolueet eivät ole avoimen tunnustuksellisia, mutta silti useat konservatiiviset puolueet nojaavat kirkon kantoihin. Vuoden 2015 presidentin- ja parlamenttivaalit voittaneen Laki ja oikeudenmukaisuus -puolueen puheenjohtaja Jarosław Kaczyński on sanonut, ettei Puolaa ole ilman kirkkoa: ”Puolalla ei ole mitään muuta moraalista ohjeistusta kuin se, minkä kirkko asettaa.”
Puolan vahvassa Maria-kultissa Neitsyt Maria on sekä Puolaa ulkoisilta uhilta suojeleva taistelija Hetmanka että kaikille uskovaisille ja etenkin naisille esimerkin tarjoava hyvä ja nöyrä kristitty, joka kärsien kantaa osansa.
Katolisen kirkon vaikutus maan politiikkaan ja yhteiskunnalliseen ilmapiiriin on ilmeinen, mutta Puolan naisten oikeuksilla on myös toinen merkittävä historiallinen taakkansa: kommunismi.
Puolan naisten oikeuksilla on myös toinen merkittävä historiallinen taakkansa: kommunismi.
Vaikka toisen maailmansodan jälkeinen sosialismin aika ei ollut kovin auvoista ja kansalaisten toimintaa rajoitettiin monin tavoin, Puolan naisilla oli tämän kontrollin sisällä verrattain laaja valinnanvapaus ja tasa-arvo miehiin nähden.
Abortit laillistettiin vuonna 1956, jolloin naisille myönnettiin vapaus päättää omasta kehostaan. Seksuaalikasvatus kuului kouluille ja ehkäisy oli osa seksuaaliterveyttä.
Sosialistinen hallinto korosti valtion maallisuutta, mutta sosialismi oli samalla ulkoa tullut uhka. Näissä olosuhteissa Puolan katolinen kirkko oli taho, joka puolusti puolalaista kansallista identiteettiä ja sen perinteitä.
Solidaarisuus-liikkeen poliitikot ryhtyivät demokratisoimaan Puolaa käsikynkässä katolisen kirkon kanssa.
Sosialismin murtuessa Solidaarisuus-liikkeen poliitikot ryhtyivät demokratisoimaan Puolaa käsikynkässä katolisen kirkon kanssa. Vuoden 1993 kiristetty aborttilaki kuului uuden demokraattisen Puolan ensimmäisiin lakihankkeisiin.
Naiset saivat todeta demokratiakehityksen rajoittavan heidän oikeuksiaan. Naisten oikeuksia puolustavat vasemmistolaiset puolueet heikkenivät vähitellen olemattomiin vaikean historiallisen taustansa ja 1990-luvun korruptioskandaalien rasittamana.
Puolassa puhe sukupuolten välisestä tasa-arvosta on kommunismin kokemuksen ja siitä vapautumisen vääristämä. Meille neutraali termi sukupuoli mielletään Puolassa luonnottomaksi marxilaisuuden ohjelmaksi, mikä vaikeuttaa ratkaisevasti naisten ja myös seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajamista maassa.
Pelastakaa Naiset -järjestön esittämät vaatimukset tarkoittaisivat paluuta sosialismin aikaiseen seksuaalikasvatukseen ja terveydenhuoltoon. Siksi se on monelle Puolan nykypoliitikolle mahdoton ajatus.
Euroopan parlamentti keskustelee Puolan tilanteesta ja naisten oikeuksista keskiviikkona 5.10.2016. Kovin lupaavaa ei ole, että Puolan pääministeri Beata Szydło tuomitsi EU:n puuttumisen tilanteeseen tuoreeltaan.
Puolan kanssa onkin vaikea neuvotella pelkästään kritisoimalla. Sen sijaan olisi tärkeää päästä kunnolliseen vuoropuheluun puolalaisten poliitikkojen ja kansalaisten kanssa. Puolan sisällä toimivia kansalaisjärjestöjä tukemalla voidaan vaikuttaa maan kehitykseen kenties paremmin kuin kulloisenkin hallituksen kanssa riitelemällä.
Osa Puolan poliittista ongelmaa on, että kansalaisilla on yleisesti hyvin heikko luottamus politiikkaan ja poliittisiin puolueisiin. Viime vuoden parlamenttivaaleissa äänestysprosentti oli vain hieman yli 50 prosenttia.
Kansalaisilla on yleisesti hyvin heikko luottamus politiikkaan ja poliittisiin puolueisiin.
Lähes puolet äänioikeutetuista ei kiinnostu vaaleista tai ei löydä omaa ehdokastaan. Tämä ei olekaan sinänsä ihme, sillä 2000-luvulla poliittinen taisto on käyty pääasiassa kahden oikeistokonservatiivisen puolueen, Laki ja oikeudenmukaisuuden sekä Kansalaisfoorumin, välillä.
Maan vahva kahtiajako näkyy myös EU:n kannattajien ja skeptikkojen välillä. Naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puolustavat hakevat tukea EU:sta ja sen arvoista.
Hallituspuolue puolestaan perustelee kantojaan ”perinteisillä arvoilla”, joilla on kansan tuki. Tässä tapauksessa kansaa edustaa 37,6 prosenttia puolalaisista, jotka äänestivät hallituspuoluetta viime vaaleissa.
Puolan poliittisen järjestelmän eheyttämiseksi tarvittaisiin valistunutta kansalaiskeskustelua. Ajallemme tyypillistä on kuitenkin vahva vastakkainasettelu, kärjistykset ja päälle huutaminen.
Mustan maanantain mielenosoittajia ei haluttu kuunnella. Heitä vastaan koottiin ”valkoinen mielenilmaus”, jonka osallistujat kannattavat abortin täyskieltoa rukousnauhat käsissään.
Ulkoministeri Witold Waszczykowski käytti mustan mielenilmauksen naisista tyypillistä lannistavaa kieltä: antaa heidän pitää hauskaa, jos he tosissaan luulevat, ettei Puolassa ole vakavampiakin ongelmia.
Asetelma on sananmukaisesti mustavalkoinen, mutta osallistujien määrää tarkastellessa maanantain pääväri Puolassa oli musta.
FT Miia Ijäs on historiantutkija Tampereen yliopistossa.
Kuvat ovat maanantaina Helsingissä järjestetystä Polish Women on strike! Helsinki -mielenilmauksesta.
