Arktinen alue kansainvälisen politiikan laboratoriona

Kuva: Justiina Dahl
Lukuaika: 2 min. 

Presidentti Barack Obaman syyskuun lopussa isännöimä arktinen tiedeministerikokous heijastelee laajempaa kansainvälisen politiikan muutosta.

Ympäristöpolitiikassa käytetään yleistajuisia metaforia tutkimuksen kansaintajuistamiseksi. Esimerkiksi liikennevalovärit kuvaavat ongelmien vakavuusastetta.

Ilmastonmuutoksesta ja arktisesta alueesta puhuttaessa on alettu käyttää yhä useammin metaforaa laboratorio. Se ei anna oikeaa kuvaa alueen luonnontieteellisessä tutkimuksessa käytettävistä menetelmistä, mutta ilmentää hyvin alueen tutkimuksesta ja hallinnoimisesta käytävän kansainvälisen poliittisen keskustelun suuria suuntalinjoja.

Kuva: Justiina Dahl

Kuva: Justiina Dahl

Kenttä- ja laboratoriotieteiden eroavaisuudet

Puhuttaessa arktisesta alueesta laboratoriona viitataan siihen, miten alueen keskilämpötila on noussut ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen myötä nopeammin ja keskivertoa enemmän kuin muilla alueilla. Toisin kuin luonnontieteellisessä laboratoriotutkimuksessa se ei siis tarkoita, että eri muuttujia tai niihin vaikuttavia olosuhteita pystyttäisiin tarkasti hallinnoimaan tieteen keinoin. Päinvastoin.

Laboratorio-metafora on osuvampi kuvailemaan kansainvälisen arktisen politiikan kuin luonnontieteellisen tutkimuksen tilaa.

Ikiroudan sulamisen ennustettua nopeampi tahti ja vuodesta toiseen enemmän ja enemmän muuttuvat äärisääolot ovat esimerkkejä kenttätyöhön perustuvien luonnontieteiden erityisen haasteellisista kysymyksistä. Laboratorio-metafora onkin osuvampi kuvailemaan kansainvälisen arktisen politiikan kuin luonnontieteellisen tutkimuksen tilaa.

Maailmanpolitiikassa Arktiksen laboratorio-metaforalla perustellaan niin tutkimuksen rahoitusta kuin arktisen valtioiden johtavaa roolia. Yhdysvalloissa Barack Obaman hallitus on valjastanut arktisen alueen muutoksen kansainvälisen tutkimuksen osaksi laajempaa keskustelua, jossa käsitellään kansainvälisen ilmasto-, tiede-, ja innovaatiopolitiikan uusia haasteita ja niiden hallinnon kehittämisen tarvetta.

Kuva: Justiina Dahl

Kuva: Justiina Dahl

Obaman Arktis

Osana sen Arktisen neuvoston kaksivuotista puheenjohtajuutta Yhdysvallat on yhteistyössä Fulbright-organisaation kanssa järjestänyt uuden reilun vuoden mittaisen poikkitieteellisen kansainvälisen tutkimusohjelman. Yksi sen keskeisistä teemoista on ollut tieteen, politiikan ja hallinnon välisen vuoropuhelun vahvistaminen ja tämän kautta uusien poliittisten ja hallinnollisten innovaatioiden synnyttäminen.

Obaman aktiivisuus heijastelee laajempaa kansainvälistä arktisen aluepolitiikan muutosta.

Maaliskuussa 2016 Obama antoi yhdessä Kanadan pääministerin, Justin Trudeau’n kanssa julkilausuman aiheesta ”Ilmasto, energia ja arktinen johtaminen”. Siinä arktisen alueen kehittäminen sidottiin erottamattomaksi osaksi näiden kahden valtion ilmasto- ja energiapolitiikkaa, jota pyritään toteuttamaan joulukuun 2015 Pariisin sopimuksen hengessä.

Keskiviikkona 28.9. Obama otti vielä yhden askeleen kohti kansainvälisen arktisen tiedepolitiikan muutosta ennen kuin jättää virkansa. Kyseessä oli valkoisen talon isännöimä ensimmäinen kansainvälinen arktinen tiedeministerikokous, jonka pyrkimyksenä oli edesauttaa valtioiden rajat ylittävän tieteellisen tiedon keräämistä ja jakamista.

Obaman aktiivisuus tieteellisen tiedon keräämisen ja jakamisen uudelleenjärjestämiseen arktisella alueella heijastelee laajempaa kansainvälistä arktisen aluepolitiikan muutosta, jonka keskiössä on tieteellinen ja innovaatiolähtöinen ulottuvuus.

Kuva: Justiina Dahl

Kuva: Justiina Dahl

Tiedepolitiikasta innovaatiopolitiikkaan

Ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen edetessä poikkitieteellinen ilmastonmuutostutkimus on noussut yhdeksi keskeisistä kansainvälisen tiedepolitiikan osa-alueista. Tämä tieteellinen tutkimus ei ole vuosiin käsitellyt vain ilmastoa.

Ilmastonmuutostutkimus käsittelee perustiedonkeruun ja mallintamisen lisäksi uuteen ilmastoon sopeutumista ja ennakoimista. Tutkimuksen tavoitteena on löytää uudenlaisia kansallisia ja kansainvälisen hallinnon keinoja.

Intian valtion tukema Huippuvuorten tutkimus esimerkiksi pyrkii soveltamaan alueelta kerättyjä tietoja mallintaakseen Himalajan jääpeitteen muutoksia ja valmistautuakseen niihin. Toisin sanoen, kansainvälinen tiede-, teknologia-, innovaatio- ja aluepolitiikka ovat linkittyneet yhä tiiviimmin toisiinsa.

Ilmastonmuutostutkimus käsittelee myös uuteen ilmastoon sopeutumista.

Kuva: Justiina Dahl

Kuva: Justiina Dahl

Yhdysvaltojen viimeaikainen arktinen politiikka havainnollistaa, miten arktisen alueen tutkimus voi parhaimmillaan toimia soveltavan kansainvälisen poliittisen ja luonnontieteellisen tutkimuksen uudenlaisen hyödyntämisen laboratoriona.

Laboratoriovertaus toimii tässä kontekstissa hyvin siitä huolimatta, että kyseisen alueen tutkimusta eivät johda eksaktit laboratoriotieteet vaan paljon epävarmemmat, kenttätutkimukseen perustuvat luonnontieteet.

PhD Justiina Dahl aloittaa postdoc-tutkijana Tukholman Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun tiede-, teknologia- ja ympäristöhistorian laitoksella tammikuussa 2017. Hän toimi data-analyytikkona Sustaining Arctic Observing Networks -ohjelman ulkoisessa arvioinnissa ja tutki väitöskirjassaan länsimaisen valtioidenyhteisön asteittaista laajenemista aiemmin tuntemattomille tai vähän tunnetuille alueille.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*