Puoluekokoukset edustuksellisuuden peilinä – tarkastelussa vihreät ja SDP

SDP:n 5. puoluekokous Oulussa 20.–27. elokuuta 1906.
Lukuaika: 4 min.

Jähmeät ja osallisuutta rajoittavat rakenteet puolueiden sisällä saattavat liittyä perinteisten intressipuolueiden pitkään jatkuneeseen ahdinkoon. Puolueiden tuleekin harkita yhä tarkemmin, miten osallisuus, edustuksellisuus ja puolueen sisäinen demokratia jatkossa järjestetään.

Puolueita muokataan organisaatioina ja ideologisina liikkeinä julkisen keskustelun lisäksi myös puolueen sisäisissä tapahtumissa. Yksi merkittävimmistä puolueiden toimintaa muokkaavista tapahtumapaikoista on puoluekokous.

Ranskan entinen presidentti Franḉois Mitterand on todennut, että puoluekokous on kuin sosialistien pääsiäinen, jossa puolue herätetään henkiin. Mitterand on siinä mielessä oikeassa, että puoluekokouksissa puolueet saavat ehkä kouriintuntuvimman muotonsa.

“Puoluekokous on kuin sosialistien pääsiäinen, jossa puolue herätetään henkiin.”

Huolimatta siitä, että kokousedustajien asema myös suomalaisessa politiikassa on merkittävä, ei niistä tiedetä kovinkaan paljon. Puoluekokousten kautta voimme esimerkiksi tarkastella, mitä puolueet oikeastaan edustavat.

Tämä artikkeli valottaa SDP:n ja vihreiden vuoden 2017 kokousedustajien edustavuutta suhteessa puolueiden jäseniin ja kannattajiin.

Artikkeli perustuu Politiikka-lehdessä julkaistuun tutkimukseen, jossa selvitimme kysely- ja tekstiaineistojen avulla, millä edellytyksillä puoluekokouksiin osallistutaan, keitä niihin osallistuu, mistä puoluekokouksissa puhutaan ja millaista puoluetta puoluekokouksessa muodostetaan.

Edustavuusongelmien voidaan nähdä alentavan puolueiden legitimiteettiä ja sitä myöden koko demokratian toimivuutta. Sen vuoksi pohdimme tässä kirjoituksessa, voiko perinteisten intressipuolueiden pidempään jatkunut ahdinko perustua edustavuuteen liittyviin ongelmiin, jotka ilmenevät jähmeinä ja osallisuutta rajoittavina rakenteina puolueiden sisällä.

 

Puolueiden erilainen historia näkyy nykypäivän toiminnassa

Vertailemamme puolueet eroavat toisistaan monilta osin. Ensinnäkin SDP ja Vihreä liitto ovat syntyneet eri aikoina ja vastaamaan erilaisiin yhteiskunnallisiin tilanteisiin.

Tämä näkyy myös puolueiden nykyisessä toiminnassa. Voimmekin väittää, että puolueiden järjestäytymisen erot osin selittyvät puolueiden toisistaan poikkeavilla historioilla.

Sosiaalidemokraateissa yli sata vuotta sitten syntynyt hierarkkinen edustuksellisuus on selkeästi edelleen voimissaan. SDP järjestää joka kolmas vuosi kolmipäiväisen puoluekokouksen, johon puolueen jäsenet valitsevat 500 puoluekokousedustajaa piirijärjestön toimittamissa vaalissa.

Sosiaalidemokraateissa yli sata vuotta sitten syntynyt hierarkkinen edustuksellisuus on selkeästi edelleen voimissaan.

Vihreät pitää puolestaan vuosittain puoluekokouksen, johon puolueen jäsenyhdistys valitsee 400 puoluekokousedustajaa. Lisäksi kaikilla vihreiden jäsenillä on mahdollisuus vaikuttaa puolueen puheenjohtajan valintaan osallistumalla neuvoa-antavaan äänestykseen.

Keräämämme kyselytutkimus osoitti, että molempien puolueiden kokousedustajat ovat osallistuneet kokouksiin keskimäärin 3–4 kertaa. Selkeästi vihreiden ja SDP:n kokousedustajat eroavat siinä, miten pitkään he ovat olleet puolueiden jäseninä.

Sosiaalidemokraateista yli puolet kokousedustajista on ollut jäsenenä yli 20 vuotta, kun vastaava osuus vihreistä on vain noin 5 prosenttia. Vihreiden kokousedustajista lähes puolet on ollut puolueen jäseninä alle kuusi vuotta, kun vastaava osuus SDP:n edustajista oli ainoastaan noin 15 prosenttia.

Näyttääkin siltä, että sosiaalidemokraattien kokousedustajat ovat vihreitä huomattavasti kokeneempia politiikkoja. Kokemus on varmasti suuri vahvuus, kun puolueiden linjaa muokataan, mutta kokousedustajien valikoituminen kokeneempiin jäseniin saattaa vaikuttaa merkittävällä tavalla uusien puoluejäsenten rekrytointiin.

 

Puoluekokousedustajien sosiodemografinen rakenne suhteessa kannattajiin ja jäseniin

Tarkasteltaessa puoluekokousedustajia voidaan todeta, että SDP on vanhemman miesväen käsissä, kun taas vihreiden kokouksessa korostuvat nuoremmat naiset.

Puolueiden sisäisessä tarkastelussa kiinnostavaa on, miten SDP:ssä miesten osuus korostuu nimenomaan kokousedustajissa (noin 60 prosenttia), kun taas kannattajissa naisia on enemmistö (noin 55 prosenttia).

Vihreiden kannattajissa, jäsenissä ja kokousedustajissa naisia on selkeä enemmistö, eivätkä sukupuolten väliset osuudet juurikaan vaihdelleet eri ryhmiä vertailtaessa.

SDP on vanhemman miesväen käsissä, kun taas vihreiden puoluekokouksissa korostuvat nuoremmat naiset.

Vihreät on selkeästi korkeasti koulutettujen puolue niin puoluekokousedustajien, jäsenten ja kannattajien osalta. Enemmistöllä kokousedustajista oli akateeminen loppututkinto.

Kuten vihreissä, myös SDP:ssä kokousedustajat olivat merkittävästi koulutetumpia kuin puolueen kannattajat tai jäsenet. Kuitenkin kokonaisuutena vihreät ovat selvästi kaikilla tasoilla sosiaalidemokraatteja koulutetumpia.

Sosiaalidemokraatit ovat perinteisesti korostaneet vahvoja työväenpuoluejuuriaan. Puolueen kannattajien, jäsenten sekä kokousedustajien vastauksissa on kuitenkin huomattava, että työnväenluokkaan samastuminen vähenee puoluekokousedustajien keskuudessa. Nykyisin SDP:n kannattajista työväestöön samastuvien osuus on hieman yli 30 prosenttia, jäsenissä noin 40 prosenttia ja puoluekokousedustajissa noin 25 prosenttia.

Niin vihreiden kannattajat, jäsenet kuin puoluekokousedustajatkin taas samastuvat pääasiassa keskiluokkaan.

 

Puoluekokousten keskeiset sisällölliset teemat

Huolimatta siitä, että yleispuolueistumiskehityksen myötä puolueet ovat alkaneet havitella kannatusta omien ydinintressiryhmien ulkopuolelta, puolueet edelleen tukeutuvat vahvasti alkuperäiseen kannattajakuntaansa. Vaikka vain verrattain pieni osa sosiaalidemokraattien kokousedustajista samaistaa itsensä työväenluokkaan, saa ”työ”-sana puoluekokousedustajien puheissa erityistä huomiota. SDP:n kokousedustajat pitävätkin työtä edelleen keskeisenä teemanaan.

SDP:n puoluekokouksessa työn käsitettä käytettiin metaforisesti tarkoittamaan kaikenlaista toimintaa, kuten ”työ hyvinvointivaltion luomiseksi”. Samoin sosiaalidemokraateille ”työ” metaforana viittaa pitkäjänteiseen suunnitelmallisuuteen, ja sitä käytetään sellaisten käsitteiden sijasta kuin esimerkiksi poliittinen kamppailu.

SDP:n kokousedustajat pitävät työtä edelleen keskeisenä teemanaan. Vihreiden puheissa keskeinen teema oli koulutus.

Vihreiden puheissa keskeinen teema oli koulutus. Esimerkiksi puolueen entinen varapuheenjohtaja ja nykyinen puoluesihteeri Veli Liikanen nosti koulutuksen vihreiden keskeiseksi arvoksi todetessaan puoluekokouksessa, että ”me [vihreät] puolustamme koulutusta, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia”.

Puheissa korostettiin koulutuksen tasa-arvoulottuvuutta, ja vaikka vihreistä valtaosa on saanut akateemisen loppututkinnon, myös toisen asteen koulutuksesta ja sen ahdingosta puhuttiin paljon.

Vihreiden koulutuspuheessa ei liene kysymys samanlaisesta puolueen perustamisajan samastumisesta kuin SDP:n työpuheessa, koska vihreiden alkuperäinen samastuminen suuntautuu ennen kaikkea ympäristönsuojelijoihin, ei akateemisen koulutuksen saaneisiin.

Puolueiden puheet erosivat keskeisesti siinä, miten niissä korostettiin eri intressiryhmiä, tai mitä jätettiin korostamatta. SDP:n kokouksessa puhuttiin työntekijöiden lisäksi esimerkiksi eläkeläisten toimeentulosta, kun vihreät eivät puheissaan edustaneet suoraan ainoatakaan intressiryhmää.

 

Edustuksellisuus toteutuu hyvin (ja) huonosti

SDP:n ja vihreiden puoluekokousedustajien asema suhteessa kannattajiin ja jäseniin on varsin keskiluokkainen, akateeminen ja ”valkokauluksinen”. Voimme siis todeta, että molemmissa puoluekokouksissa erityisesti hyvin toimeentulevat ihmiset muokkaavat puolueiden poliittisia linjoja ja valitsevat puolue-eliittiä.

Puoluekokouksen sisällöt kuitenkin osoittavat, että edustavuus toteutuu kohtalaisen hyvin niin sanotulla symbolisella tasolla. Symbolisen edustavuuden keskiössä on ajatus siitä, että edustaja edistää omien henkilökohtaisten tai edustamansa instituution intressien sijaan niitä arvoja ja normeja, jotka ovat koko puolueelle tärkeitä.

Merkittävää on myös se, miten tarkasteltavat puolueet eroavat jäsentensä osallisuuden mahdollistamisessa. SDP:n kokousedustajista valtaosa on ollut puolueen jäsenenä yli kaksi vuosikymmentä.

Puolueiden historiallinen painolasti muokkaa edelleen voimakkaasti sitä, miten edustuksellisuus ja osallisuus puolueissa toteutuvat.

Vihreissä puolestaan päätöksentekoon on mahdollista päästä osallistumaan huomattavasti nopeammin liittymisen jälkeen. Esimerkiksi kaikki vihreiden jäsenet kykenevät osallistumaan puheenjohtajan valintaan osallistumalla neuvoa-antavaan jäsenäänestykseen. Tällaiset osallistumismahdollisuudet saattavat tarjota merkittävän kannustimen jäsenyyttä harkitseville kansalaisille.

SDP:n hierarkkista edustuksellisuutta ja tätä kautta rajallisia osallistumismahdollisuuksia on kritisoitu jo vuosikymmenet puolueen sisällä. SDP:ssä puoluekokousedustajat valitaan piirijärjestön järjestämillä suljetuilla vaaleilla. Valitsijoita edustaa puoluepiiri, eli käytännössä piirijärjestöjen puoluekokousryhmät, jotka enemmistöpäätöksillä päättävät piirin kannan käsiteltäviin asioihin.

Vihreissä on puolestaan alusta asti suhtauduttu epäilyksellä jähmeään edustuksellisuuteen ja korostettu yksilöllisyyttä kollektivismin sijasta. Olennaista onkin nähdä, että puolueiden historiallinen painolasti – organisaatiorakenteiden ja kulttuuristen käytäntöjen muodossa – muokkaa edelleen voimakkaasti sitä, miten edustuksellisuus ja osallisuus puolueissa toteutuvat.

Yhteiskunnan ja erityisesti osallistumisen muotojen muuttuessa puolueiden tuleekin harkita, miten osallisuus, edustuksellisuus ja puolueen sisäinen demokratia jatkossa järjestetään.

 

VTM Ilkka Koiranen on tohtorikoulutettava sosiaalitieteiden laitoksella Turun yliopistossa. VTT Aki Koivula on yliopisto-opettajasosiaalitieteiden laitoksella Turun yliopistossa. VTT, dosentti Rauli Mickelsson on yliopisto-opettaja filosofian, poliittisen historian ja valtio-opin laitoksella Turun yliopistossa. VTT, dosentti Arttu Saarinen on yliopisto-opettaja sosiaalitieteen laitoksella Turun yliopistossa.

Kirjoitus perustuu Politiikka-lehdessä julkaistuun tutkimusartikkeliin.

1 kommentti

  1. Aki Ojakangas 9.4.2020 - 17:48

    Demareiden linjauksissa ja valinnoissa suurten kunnallisjärjestöjen paino on melkoinen. Nousiko esille tässä tutkimuksessa?

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*