Euroopan unioni on tuonut Suomelle uusia velvollisuuksia ja vastuita, mutta päivittäinen rajavalvontatyö ei ole kokenut suuria muutoksia
Rajahallinto perustuu EU:n turvallisuusstrategiaan (2003) ja vuonna 2016 uudistettuun globaalistrategiaan. Rajalla tapahtuvilla operatiivisilla toimenpiteillä pyritään ylläpitämään EU:n sisäistä turvallisuutta estämällä laiton maahantulo ja laittomat tapahtumat rajalla sekä rajat ylittävä rikollisuus, jotka osittain perustuvat EU:n ulkoisiin uhkakuviin kuten terrorismi ja järjestäytynyt rikollisuus.
Euroopan unionin turvallisuusstrategiasta globaaliin turvallisuusstrategiaan
Vuonna 2003 laaditun EU:n turvallisuusstrategian mottona oli ”turvallisempi Eurooppa oikeudenmukaisessa maailmassa”. Turvallisuuden kannalta suurimpina uhkina tuolloin nähtiin terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen, alueelliset konfliktit, toimintakyvyttömät valtiot ja järjestäytynyt rikollisuus.
Toimenpiteitä, joilla rajahallintoon ja rajalla tapahtuviin ilmiöihin liittyviä uhkia torjuttiin, olivat muun muassa eurooppalainen pidätysmääräys, terrorismin rahoituksen estäminen, kansainvälisten sopimusten noudattamisen ja täytäntöönpanomääräysten vahvistaminen, alueellisten konfliktien ratkaisu, toimintakyvyttömien valtioiden toimintakyvyn palauttaminen sekä terroristijärjestöjen toimintaan puuttuminen.
Terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemiseksi laadittiin muun muassa vuoden 2004 Haagin ohjelma, vuoden 2005 oikeus- ja sisäasioiden ulkoista ulottuvuutta koskeva strategia ja vuoden 2005 EU:n terrorismin vastainen strategia. EU:n rajavalvonnan avustusoperaatioita kehitettiin ja kumppanuuksia lähialueilla ja ihmisten liikkuvuuden käsittelyssä syvennettiin.
EU:n neuvoston vuonna 2009 tekemä selvitys EU:n turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta tuotti johtopäätökset, jotka vaativat asioihin tarttumista. Tarkoituksena oli vahvistaa Euroopan turvallisuusstrategiaa sekä tarkastella turvallisuusstrategian onnistumista käytännössä ja keinoja turvallisuusstrategian täytäntöönpanon parantamiseksi.
Vuoden 2003 EU:n turvallissuustrategia ja vuoden 2016 EU:n globaali turvallisuusstrategia perustuvat hyvin samoihin turvallisuuden teemoihin.
Suurimmat uhkat Euroopan valtioita kohtaan tällöin olivat joukkotuhoaseiden leviäminen, terrorismi ja järjestäytynyt rikollisuus, tietoverkkoturvallisuus, ilmastonmuutos kolmansissa maissa, laiton maahantulo Eurooppaan, radikalisoituminen ja merirosvous.
Tämän pohjalta syntyi vuonna 2016 EU:n globaali turvallisuusstrategia, jossa jaettu näkemys ja yhteinen toiminta jäsenmaiden välillä korostuvat. Tahtotilana oli vahvempi Eurooppa eli EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen globaalistrategia.
Strategiassa on viisi prioriteettia: unionin turvallisuus, valtioiden ja yhteiskuntien selviytymiskyky itäisessä ja eteläisessä naapurustossamme, yhdennetty lähestymistapa konflikteihin, yhteistyöhön perustuvat alueelliset järjestelmät ja globaali tilanteen hallinta 2000-luvulla.
Unionin turvallisuutta strategiassa taataan yhteisten turvallisuussäännöstöjen kautta, yhdennetyllä lähestymistavalla konflikteihin ja kriiseihin ja tehostamalla muuttoliikepoliittisia päätöksiä. Yhtä lailla turvallisuutta taataan ennaltaehkäisevällä toiminnalla rauhan sekä uskottavan ja luotettavan unionin säilyttämiseksi ja turvallisuuden vakauttamiseksi.
Suomi Schengen-alueen rajahallinnan kehittäjänä
EU:n rajahallinnan lainsäädäntö on rakentunut rajahallinnan ja operatiivisen rajavalvontatyön parhaiden käytäntöjen pohjalle. Lainsäädäntö velvoittaa kaikkia EU:n jäsenmaita rajavalvonnan ja rajatarkastusten osalta. Ulkorajamme on portti Suomeen mutta yhtä lailla koko Schengen-alueelle.
Ennen EU:ta Suomessa käytössä olleet rajavalvonnan ja rajatarkastusten käytännöt eivät ole muuttuneet merkittävästi EU:n myötä, koska EU:ssa noudatetaan monin paikoin Suomen aikaisempia rajojen valvonnan ja tarkastusten käytänteitä. Tähän liittyy myös pohjoismainen passivapaus Pohjoismaissa ennen EU:n aikaa; Pohjoismaissa vallinnut passivapaus jo 1950-luvulta lähtien on tutkimusten mukaan ainakin matkustajien näkökulmasta käytännössä sama kuin tällä hetkellä Schengen-alueella sisärajat ylittävä liikenne.
Näkyvä muutos on ollut jäsenmaiden sisärajavalvonnan poistuminen sekä maa-, ilma- että merirajoilla.
Suomi toimi yhtenä parhaiden käytäntöjen mallimaana EU:n rajahallinnon lainsäädäntöä rakennettaessa. Suomella onkin ollut keskeinen rooli yhteisen lainsäädännön kehittäjänä EU:ssa. Tälläkin hetkellä Suomen Rajavartiolaitoksella on pysyväisedustus Suomen pysyvässä edustustossa Euroopan unionissa. Rajavartiolaitos osallistuu aktiivisesti EU:n rajaturvallisuusalan toimielinten työskentelyyn sekä raja- ja meriturvallisuuden lainsäädännön ja käytännön toiminnan kehittämiseen.
Nykyisellään Suomen rajavartiolaissa on suorat viittaukset EU:n lainsäädäntöön. Näkyvä muutos on ollut jäsenmaiden sisärajavalvonnan poistuminen sekä maa-, ilma- että merirajoilla. Poikkeustilanteessa sisärajavalvonta voidaan palauttaa edelleen määräajaksi, kuten Suomessa tehtiin Yhdysvaltojen ja Venäjän presidenttien tapaamisen aikana. Palauttaminen tapahtuu kunkin jäsenmaan päätöksestä Schengenin rajasäännöstön mukaisesti.
EU toi mukanaan uusia velvollisuuksia ja velvoitteita
EU:n Schengen-alueen jäsenmaana Suomi ei enää vastaa pelkästä kansallisesta vaan koko Schengen- ja EU-alueen rajaturvallisuudesta. Vastaavasti Suomen sisäinen turvallisuus riippuu muiden jäsenmaiden ulkorajavalvonnan laadusta ja tehokkuudesta. Laajemman vastuun lisäksi EU on tuonut mukanaan Suomelle muita velvoitteita.
Yhtenäisen rajavalvonnan, ja etenkin yhteisten operaatioiden, takaamiseksi EU:ssa on muun muassa yhteiset koulutusstandardit sekä laadunvalvontajärjestelmä (Schengen-arviointijärjestelmä). Jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä koordinoi Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontex.
EU:n Schengen-alueen jäsenmaana Suomi ei enää vastaa pelkästä kansallisesta vaan koko Schengen- ja EU-alueen rajaturvallisuudesta.
Frontex on Euroopan unionin alainen virasto, jonka johdossa toimi perustamisesta alkaen toukokuuhun 2014 saakka Suomen Rajavartiolaitoksen uusi päällikkö Ilkka Laitinen. Suomi ja Suomen Rajavartiolaitos ovat olleet vahvasti mukana kehittämässä Frontexin toimintaa.
Viraston tehtävä on sovittaa EU:n jäsenvaltioiden välistä rajojen valvontaan liittyvää yhteistyötä ja koordinoida yhteisiä operaatioita. Lisäksi virasto avustaa jäsenmaita rajavartijoiden koulutuksessa, tekee riskianalyyseja ja tarjoaa jäsenmaille apua ja lisätukea vaativissa tehtävissä.
Koulutuksella pyritään varmistamaan yhteiseurooppalainen, yhdenmukainen raja- ja meriturvallisuusosaaminen. Koulutuksen kehittämisessä pyritään vahvasti tuomaan esiin ja vaihtamaan parhaita käytänteitä.
Rajavartioiden koulutukselle on koko Euroopassa Frontexin johdolla laadittu yhteinen opetussuunnitelma, joka asettaa perusvaatimukset kaikissa jäsenmaissa koulutettaville oppilaitoksille rajavartioiden osaamisesta. Vuonna 2016 voimaantullut Euroopan raja- ja merivartioasetus (ERMV-asetus) vahvisti Frontexin roolia ja toi myös jäsenvaltioille uusia velvoitteita muun muassa haavoittuvuusarviointien muodossa.
Frontex on eurooppalainen vastaus EU:n rajahallinnon ja rajavalvonnan ongelmiin ja haasteisiin. Sillä on jäsenmaita tukevana ja toimintoja koordinoivana virastona keskeinen rooli Euroopan yhteisessä rajahallinnassa.
Kukin jäsenmaa on velvoitettu tekemään tarvittavat korjaukset rajavalvonnan laadun ja yhteisen turvallisuuden takaamiseksi.
Jäsenmaiden rajavalvontaa arvioidaan Schengen-arviointimekanismilla. Arviointiraportin ja komission suositusten mukaisesti kukin jäsenmaa on velvoitettu tekemään tarvittavat korjaukset rajavalvonnan laadun ja yhteisen turvallisuuden takaamiseksi.
EU arvioi Suomen rajavalvontaa viimeksi tänä kesänä. Arviointijärjestelmä on työkalu luottamuksen rakentamiseen jäsenmaiden välillä. Jäsenmaiden on tärkeä voida luottaa siihen, että yhteisiä rajoja ja siten turvallisuutta valvotaan laadukkaasti kaikilla ulkorajoilla.
Laadunvalvonnan kokonaisuuteen kuuluu myös haavoittuvuusarviointimekanismi, jossa jäsenvaltioiden rajavalvontajärjestelmien mahdollisia heikkouksia arvioidaan Frontexin ja jäsenvaltioiden yhteistoiminnassa jatkuvasti. Järjestelmä takaa sen, että jäsenvaltioilla ja Frontexilla on reaaliaikainen tilannekuva järjestelmien toimintakunnosta.
Euroopan yhdennetty rajaturvallisuusjärjestelmä luottamuksen ja toiminnan työkaluna
Yhteistä Schengen-aluetta valvotaan EU:n yhdennetyn rajaturvallisuusmallin ja kansallisen järjestelmän pohjalta. Yhdennetyssä rajaturvallisuudessa keskeistä on, että rajavalvontaa ei käsitetä pelkästään ulkorajoilla tapahtuvaksi toiminnaksi, vaan se perustuu neliportaiseen maahanpääsyn valvontamalliin.
Siihen kuuluvat toimet kolmansissa maissa, toimet naapureina olevien kolmansien maiden kanssa, ulkorajoilla toteutettavat rajavalvontatoimenpiteet, riskianalyysit ja Schengen-alueella toteutettavat toimenpiteet sekä palauttaminen. Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuusstrategian lisäksi jäsenmailla, myös Suomella, on oltava oma kansallinen strategiansa yhdennetyn rajaturvallisuuden toteuttamiseksi ja kehittämiseksi.
Yhdennetyn rajaturvallisuusstrategian lisäksi jäsenmailla on oltava oma kansallinen strategiansa yhdennetyn rajaturvallisuuden toteuttamiseksi ja kehittämiseksi.
Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuusstrategian pyrkimyksenä jäsenmaiden välillä on yhteisen rajavalvonnan ja sen käytänteiden rakentaminen, kehittäminen ja rajavalvonnan ja tarkastusten yhtenevä operatiivinen toteuttaminen sekä yhteinen laadun takaaminen näissä prosesseissa. Vuonna 2016 vahvistetun ERMV-asetuksen myötä jäsenmaat velvoitettiin laatimaan kansallinen IBM-strategia (Integrated Border Management).
Tavoitteena niin ikään on, että kansalliset strategiat olisivat rakenteiltaan ja tavoitteiltaan yhteensopivia ja yhdenmukaisia. Suomella on ollut merkittävä rooli kansallisten IBM-strategioiden laadinnassa ja jalkauttamisessa operatiiviseen toimintaan. Suomen Rajavartiolaitoksen asiantuntijat ovat kouluttajina Frontexin IBM-koulutuksissa. IBM-koulutuksen tarkoituksena on tukea jäsenmaiden IBM-strategian laadinnasta vastaavien asiantuntijoiden työtä.
Kansainvälinen yhteistyö laajeni ja muuttui – ja pysyi osin ennallaan
Keskeinen EU:n mukanaan tuoma muutos operatiiviseen rajahallintaan on eurooppalainen raja- ja merivartiosto (ERMV). Tämä kokonaisuus yhdistää Euroopan raja- ja merivartioviraston Frontexin sekä jäsenmaiden rajaviranomaisten resurssit.
Kokonaisuus pitää sisällään viraston laatiman yhdennetyn rajaturvallisuuden teknis-operatiivisen strategian, joka takaa eri toimintojen harmonisoidun ja priorisoidun toimeenpanon ja kehittämisen sekä virastossa että jäsenvaltioissa. Tähän liittyy muun muassa rajavartijoiden yhdenmukainen koulutus kussakin jäsenmaassa.
Frontex toteuttaa osaltaan IBM-strategian toimeenpanoa esimerkiksi kehittämällä yhteistä suunnitteluprosessia yhteisoperaatioihin. Jäsenmaat ovat velvollisia lähettämään Frontexin pyynnöstä raja- ja merivartijoita Euroopan jäsenmaiden avuksi. Vuodesta 2005 lähtien Frontex yhteisoperaatiot ovat muuttuneet vakiintuneeksi ja säännönmukaiseksi toiminnaksi.
Toimintaa on kehitetty vuosien aikana jatkuvasti. Vuosi vuodelta kasvavan toiminnan ja suunnittelun myötä osallistuminen tuo Suomelle arvokasta tietoa: tilannekuva ja yhteistoimintakyky paranevat ja opitaan välineistön käyttöä ja toimivuutta erilaisissa olosuhteissa, taktiikassa ja toiminnassa. Lisäksi saamme tarvittaessa tukea oman tilanteemme mahdollisesti vaikeutuessa.
Jäsenmaana Suomi on velvollinen myös ottamaan apua vastaan, jos EU:ssa katsotaan, ettei se yksin selviä vastuustaan valvoa Schengen-aluetta.
Jäsenmailla on laaja yhtenäinen velvollisuus auttaa. Jäsenmaana Suomi on velvollinen myös ottamaan apua vastaan, jos EU:ssa katsotaan, ettei se yksin selviä vastuustaan valvoa Schengen-aluetta. Tällaista apua ei ole kuitenkaan toistaiseksi koskaan tarvittu.
Merivalvonnan osalta kansalliset merivartiostot ovat osa eurooppalaista raja- ja merivartiostoa. Yhteiset merioperaatiot ovat yhteistyön keskiössä. Merivalvonnassa Suomi on ollut esimerkkinä EU:lle merellisten viranomaistoimijoiden eli Rajavartiolaitoksen, Puolustusvoimien, Liikenneviraston ja Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin yhteistyöstä.
Vaikka yhteistyö Suomen ja EU:n jäsenmaiden rajaviranomaisten välillä on laajentunut ja muuttunut, Suomen ja Venäjän välillä rajaviranomaisten yhteistyö pohjaa edelleen vanhoihin kahdenvälisiin sopimuksiin. Niin kutsutut rajajärjestyssopimus ja rikostorjuntasopimus takaavat toimivaltuudet ja käytännöt päivittäiselle yhteistyölle Rajavartiolaitoksen ja Venäjän Rajavartiopalvelun välillä. Venäjä-yhteistyö on myös samalla osa Suomen kansallisen IBM-strategian mukaista yhteistyötä kolmansien maiden kanssa ja Schengen-arvioinnissa luokiteltu parhaaksi käytänteeksi.
Yhteisiä tietojärjestelmiä rajavartijan työn tueksi turvallisuutta lisäämään
EU:n jäsenyys näkyy muutoksina rajavartijoiden päivittäisessä työssä tietojärjestelmien ja uuden teknologian kautta. Yhteiset tietojärjestelmät, kuten matkustajatietoja tallentava Schengen-tietojärjestelmä (SIS II) tai rajavartiointijärjestelmä EUROSUR, ovat keskeinen osa rajavalvontaa.
EU:n jäsenyys näkyy muutoksina rajavartijoiden päivittäisessä työssä tietojärjestelmien ja uuden teknologian kautta.
Eurosur-järjestelmän tarkoitus on ollut parantaa EU:n ulkorajojen valvontaa tehostamalla tiedonvaihtoa EU-maiden välillä ja rajaturvallisuusvirasto Frontexin kanssa. Järjestelmä mahdollistaa reaaliaikaisen tiedonvaihdon eri viranomaisten ja välineiden (satelliitit, alusten valvontalaitteet) välillä suojatun tietoverkon kautta.
Hallinnollisesti ja operatiivisen työn kohdalla yhteisten tietojärjestelmien kautta jäsenmaat pystyvät välittämään tietoa sekä päivittäisen rajatarkastustoiminnan että rikostorjunnan tueksi. Aikaisemmin jäsenmailla oli käytössään erilaisia kansallisia järjestelmiä. Nyt EU:n myötä on siirrytty yleisen turvallisuuden ja yhteisten käytäntöjen takaamiseksi yhteisiin EU-tietojärjestelmiin.
Muun muassa EU:n viisumitietojärjestelmän kehittäminen toi rajanylityspaikoille sormenjälkilukijat viisumivelvollisten kolmansien maiden kansalaisten henkilöllisyyden tarkastamiseen. Biometriikkaa hyödynnetään myös muuten kolmansien maiden matkustajien kohdalla. Sormenjäljet ja kasvojen tunnistus ovat käytössä esimerkiksi tulevassa entry/exit-järjestelmässä. Tämän järjestelmän avulla saadaan selkeämpi kuva siitä, ketkä ovat saapuneet maahan, ketkä poistuneet ja ketkä puolestaan jääneet maahan niin sanotusti yliaikaisina.
Tulevaisuuden haasteet rajahallinnassa
Suomi noudattaa EU:n jäsenmaana sen turvallisuuspoliittisia linjauksia ja lainsäädäntöä. Taustalla on EU:n globaalistrategia, johtaminen ja operatiivinen toiminta. Tämä asettaa rajahallinnolle selkeän viitekehyksen.
Vuoden 2003 EU:n turvallissuustrategia ja vuoden 2016 EU:n globaali turvallisuusstrategia perustuvat hyvin samoihin turvallisuuden teemoihin. Vuoden 2003 strategia tunnistaa teemat tulevaisuuden uhkina, kun taas vuoden 2016 versiossa nämä uhkat ovat selkeästi konkretisoituneet ja kyseessä on enemmän kriisinhallinta kuin ennaltaehkäisy.
Vuoden 2003 strategia perustuu uhkiin reagoimiselle, kun taas vuoden 2016 strategia on tavoitelähtöinen.
Vuoden 2003 strategia perustuu uhkiin reagoimiselle, kun taas vuoden 2016 strategia on tavoitelähtöinen. Uhkina vuoden 2003 strategiassa kuvattiin terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen, alueelliset konfliktit, toimintakyvyttömät valtiot ja järjestäytynyt rikollisuus. Vuonna 2016 tavoitteiden määriteltiin olevan rauha, turvallisuus, vauraus, demokratia ja sääntöihin perustuva maailmanjärjestys.
Vuoden 2003 strategia perustui pitkälti EU:n ulkopuolisten uhkien ratkomiseen kotimaissa ja kolmansien valtioiden vakauden kehittämiselle, kun taas vuoden 2016 strategia lähtee EU:n omista prioriteeteista globaalissa ympäristössä. Vuoden 2016 strategiassa kriisit nähdään globaaleina, kun taas 2003 ne nähtiin enemmän yhden valtion sisäisinä ongelmina tai kahdenvälisinä ongelmina.
Tulevaisuuden haasteita rajavalvonnalle EU:ssa globaaleina ilmiöinä ovat matkustajamäärien lisääntyminen, muuttoliikkeiden monimuotoisuus ja kasvu, laiton oleskelu Schengenin alueella, ihmissalakuljetus sekä hybridiuhat. Terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus ja kyberrikollisuus tunnistetaan edelleen keskeisiksi turvallisuusuhkiksi EU:ssa.
Keskeisessä osassa EU:n rajaturvallisuuden ylläpitäjänä ja kehittäjänä on eurooppalainen raja- ja merivartiosto, jonka toiminta ja kehittäminen riippuvat myös EU:n rahoituskehyksestä vuosille 2021–2027. Ennakkotiedon keruulla ja sen varmistamisella sekä sopivilla teknologisilla ratkaisuilla ylläpidettäisiin varmasti luotettavaa rajaturvallisuutta ja estettäisiin rajat ylittävää rikollisuutta.
Nykyisen suuruisella budjetilla eurooppalaista raja- ja merivartiostoa kehitettäisiin muun muassa kalustoinvestointien kautta. Suuremmalla 20–25 miljardin euron budjetilla voitaisiin vahvistaa raja- ja merivartiostoa ja yhdennettyä rajavalvontajärjestelmää.
Täysin kattavan rajavalvontajärjestelmän luominen edellyttäisi määrärahojen nostamista nykyisestä 0,8 prosentista 14 prosenttiin. Kesäkuussa ehdotettiin, että EU:n budjetti rajavalvontaan kasvaa. Ehdotukseen sisältyy uutena yhdennetyn rajaturvallisuuden rahasto sekä Frontexin vahvistamista 10 000 rajavartijan muodostamalla pysyvällä joukolla.
Yksityiskohtaisempia esityksiä odotetaan syyskuussa 2018. Rajahallinnon muutokset Euroopassa seuraavien seitsemän vuoden aikana eivät kuitenkaan ole vielä tarkalleen tiedossa. Rahoituksen lisäksi tarvitaan myös lainsäädännön muutoksia kansallisella ja Euroopan tasolla esimerkiksi hybridiuhkiin vastaamiseksi rajavalvonnan keinoin.
Suomen Rajavartiolaitos ennakoi toimintaympäristön muutoksia kansallisesti ja kansainvälisesti. Rajavartiolaitoksen strategian mukaisia toimenpiteitä ovat muun muassa itärajan valvonnan vahvistaminen, meripelastusvalmiuden kehittäminen, valmiuskyvyn kehittäminen eri turvallisuustilanteissa, EU:n raja- ja meriturvallisuuden edistäminen sekä henkilöstön kehittäminen.
Näihin kaikkiin liittyy lainsäädännön ja operatiivisen toiminnan kehittäminen: ajoneuvot, aluskalusto sekä välineet, valvonta- ja tietojärjestelmät, koulutus ja tutkimus, kansallinen ja kansainvälinen yhteistoiminta sekä sisäiset toiminnot. Toimintaympäristön ajureina muutosten lisäksi on valtion talouden tila.
Kiitokset Rajavartiolaitoksen haastatelluille asiantuntijoille: everstiluutnantti Tuomas Laosmaa, eversti Pasi Tolvanen, eversti Arto Niemenkari, komentajakapteeni Sami Järvenpää sekä majuri Ville Joskitt. Kiitos myös Rajavartiolaitoksen projektiassistentti M.Sc. Pauliina Parviaiselle sekä korkeakouluharjoittelija OTK Eva Havakselle, jotka ovat osallistuneet avustajina tutkimushankkeeseen.
Suomen Rajavartiolaitos osallistuu Suomen Akatemian rahoittamaan Globaalin turvallisuuden monikerroksiset rajat -hankkeeseen. Rajavartiolaitos pureutuu rajahallinnon muutoksiin EU:n aikana sekä tekee teoreettisia malleja soveltaen tulevaisuuden skenaarioita rajalla tapahtuviin muutoksiin yleisen turvallisuuden ylläpitäjänä.
Kirjoittajatiedot:
KTT Sari Lindblom on Rajavartiolaitoksen tutkimuspäällikkö. Hän toimii Rajavartiolaitoksen vastuullisena johtajana Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa konsortiossa Globaalin turvallisuuden monikerroksiset rajat (GLASE). YTM Maisa Anttila on tutkija Rajavartiolaitoksella. Tutkimusta rahoittaa Strategisen tutkimuksen neuvosto / Suomen Akatemia / Globaalin turvallisuuden monikerroksiset rajat -konsortio/ 303480+303528.
Kirjoitus on osa Katse rajaan ja yli rajojen -sarjaa.
